toivo

Kunnioita lähimmäistäsi – varjele hänen vapauttaan

Vapaus on ihmisen kukoistuksen kulmakivi. Väite tuntuu ilmiselvältä, mutta mihin se perustuu? Mitä vapauden taakse kätkeytyy? Aloittakaamme hukkuvista pienjyrsijöistä.

Psykobiologi Curt Richer toteutti 1950-luvulla säälimättömän rottakokeen. Kymmenisen rottaa pistettiin kukin omaan lasiastiaansa, jossa oli vettä. Maljoissa oli jyrkät reunat, eikä rotilla ollut mitään toivoa päästä pois kiipelistä. Niinpä rottaraukat räpistelivät pinnalla kunnes hukkuivat.

Tutkijoita ihmetytti se, että osa rotista luopui yrityksestä jo vartin päästä, kun taas jotkut yksilöt jaksoivat uida jopa 60 tuntia. Vaikutti siltä, että rotat luottivat eri tavoin mahdollisuuksiinsa selvitä tilanteesta hengissä.

Continue reading →

Älä valita, vaan elvytä

Mediaa seuraavan saattaa masennus vallata: leikkauslistoja, luonnonkatastrofeja, sotilaallisia konflikteja. Kun kaikki näyttää menevän lujaa päin seinää, on tilausta toivolle. Optimismi ei ainoastaan nosta fiiliksiä. Oikeasti myönteisyydellä muutetaan maailmaa. Toivo elvyttää talouden ja paljon muuta.

The Walt Disney Company on maailman suurimpia media- ja viihdeyhtiöitä. Töissä yrityksessä on väkeä n. 180 000 henkeä. Yrityksellä on myös mennyt varsin mukavasti, erityisesti nykyisen pääjohtajansa Robert ”Bob” A. Igerin alaisuudessa.

Harvard Business Review haastatteli muutama vuosi sitten Igeria. Kun Iger aloitti tehtävässään, oli yhtiössä menossa vaikeat ajat. Muutos tapahtui, kun Iger sai ihmiset Disneyssä uskomaan itseensä. Pian tämän jälkeen myös ulkopuoliset alkoivat uskomaan yhtiöön.

Igerin omassa elämässä haasteisiin tarttuminen ja usko omiin kykyihinsä on vienyt hänet käsittämättömän pitkälle. 23 -vuotiaana hänelle todettiin, että hän ei ollut ylennettävissä. Luonnollisesti hän olisi voinut lannistua ja uskoa puheen. Hän kuitenkin päätti reagoida toisin: Iger uskoi itseensä ja halusi osoittaa pomonsa olleen väärässä. Sillä tiellä hän on edelleen. Continue reading →

Toivo heräsi kun korko katkesi

Vaikka elämässä asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaan, silti voi onnistua. Onkin tärkeää pitää yllä toivoa.

Synkkiä uutisia. Epävarmat ajat. Sitä paitsi kamalasti erojakin. Tietävätkö poliitikot mitä he ovat tekemässä!

Onko meillä vielä toivoa? Voiko yksilön ja yhteisön toiveikkuuteen vaikuttaa? Jos voi, miten se tehdään ja voiko sitä prosessia johtaa?

Continue reading →

Rakkaudella johtaminen pesee pirulliset kollegat

”Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.” Nämä tutut sanat rakkaudesta kaikuvat usein, kun pariskunta vihitään avioon kirkossa. Ne sopivat myös yllättävän osuvasti johtajan ohjenuoraksi.

”Sä oot kyllä pirullisin pomo, mitä mä oon ikinä tavannut! Eipä tarvitte luulla, että ikinä tuun takasin!”

Täräytin mielipiteeni perusteluineen rouva yrittäjälle 16-vuotiaan ehdottomuudella, pudotin sitten jäätelökauhan rommirusinapönttöön, kiskaisin esiliinan yltäni ja läimäytin kioskin oven perässäni kiinni.

Continue reading →

To the Wonder: Malickin ihmeellinen maailma

Terrence Malickin To the Wonder on erikoinen tutkielma ihmisistä, joiden elämä ei suju niin kuin pitäisi. Katolinen pappi yrittää pitää kiinni hiipuvasta uskostaan. Intohimoisen parin ennen niin makea elämä maistuu kitkerältä. Missä kohtaa elämämme suistui raiteilta?

Malick kuuluu niihin ohjaajiin, joita joko rakastetaan tai vihataan. Tree of Life oli monille liikaa. Impressionistinen radikalismi, monologin huokailu ja painostava klassinen ääniraita saivat ihmiset poistumaan teattereista kesken näytöksen. Jotkut taas nostivat Tree of Lifen välittömästi klassikon asemaan.

Ben Affleck totesi, että Tree of Life on To the Wonderiin verrattuna Transformers, eikä hän juurikaan liioittele. Continue reading →

Hyvän puhumisen vallankumous

Sanoissasi on mahtava voima. Niillä voit loukata ja jättää syvät haavat. Mutta puhumalla voit myös tehdä toiselle hyviä tekoja, joista jää voimakas jälki. Voit nostaa toista, ladata häneen uutta voimaa ja valaa itsearvontuntoa. Et tarvitse suuria sanoja – vain vilpittömyyttä, rehellisyyttä ja hyvää tahtoa.  

Olen viime aikoina pohtinut retoriikan ja hyveiden suhdetta. Retoriikka ajatellaan usein eettisesti arveluttavaksi manipulaatioksi tai sitten sisällöltään ontoksi sanoilla kikkailuksi. Eikö tällaisesta ole hyveet kaukana?

Pidän tuollaista käsitystä retoriikasta rajoittuneena. Vaikka taitava puhuja voikin johtaa kuulijansa pahoille teille, voidaan samoja taitoja käyttää myös hyvien asioiden edistämiseen.

Continue reading →

Huikean hieno Hobitti

Peter Jacksonin Hobitin ensimmäinen osa lunastaa lupaukset. Kyseessä on monella tavalla erittäin onnistunut elokuva. Mutta miksi?

Myönnän. Odotukseni eivät hiponeet kattoa, kun kävelin teatterin ovista sisään. Ajattelin: parhaimmillaan Hobitti on samaa perushyvää Jacksonin tallin tuotantoa, jota olemme kiitollisena saaneet männävuosina nauttia. Kuitenkin yllätysmomentti puuttui.

Mietin, kuinka hienoa olisi ollut, jos Guillelmo del Toro olisi pysynyt ohjaajan pallilla. Minua kalvoi epäilys, että alkuperäisen Sormusten Herra –trilogia liikevoima ei enää jaksa pitämään Hobittia ilmassa.

Olin väärässä.

Iluvatarin kiitos. Continue reading →

Miksi hyvissä paikoissa tapahtuu pahoja asioita?

Koulusurmien ympärillä vellonut keskustelu haastaa pohtimaan, millaisessa maailmassa elämme ja mitä oikeastaan voimme tehdä sitä muuttaaksemme. Kirjoittajan mukaan keskustelua vaivaa kuitenkin realismin puute. Olisiko tosiasioiden tunnustaminen viisauden alku?  

Joitakin vuosia sitten asuin pienessä ja herttaisessa yliopistokaupungissa New Jerseyssä. Eräänä aamuna paikallisen ostoskeskuksen parkkipaikalla nähtiin murhenäytelmä.

Mustasukkaisuuden riivaama mies yritti puukottaa entisen tyttöystävänsä, mutta epäonnistuttuaan tässä viilsi ranteensa auki. Kirjakaupan tiskille verissä päin hoippunut ex-tyttöystävä sai paikalle poliisit ja ambulanssit, mutta mies oli ehtinyt jo vuotaa kuiviin. Paikallisen lehden otsikoissa luki seuraavana päivänä:

Miksi hyvissä paikoissa tapahtuu pahoja asioita? Continue reading →

Kyynisyys

Kyynikkoa ei saa päästää lähellekään vallankahvaa, ettei hän vahingoittaisi yhteistä hyvää eikä itseään. Kyynisyys on rumaa, mutta onneksi se on myös pois opittavissa.

Kyynisyys. Kyynisyys on rumaa. Se on sananakin ruma.

Kyy-ni-syys.

Omituisella tavalla minua kiehtoo aina se, kun sekä sana että sen kuvaama todellisuus onnistuvat samanaikaisesti olemaan rumia. Kyynisyys on loistoesimerkki tällaisesta. Mieleen tulee muitakin.

Räyhääminen.

Sisälmykset.

Röyhtäys. Continue reading →