Elämää vai työelämää? Työpaikalla pitää saada olla ihminen

Ennen vanhaan ei ollut olemassa mitään sellaista kuin työlämä. Oli elämä. Ei ollut myöskään sellaista kuin työaika ja vapaa-aika. Kaikki oli aikaa. Maaseudulla elettäessä ei ollut mitään erityistä työpaikkaa, kaikki tapahtui siinä missä elämäkin tapahtui.

Industrialismin myötä syntyivät käsitteet työpaikka ja työaika. Mentiin kotoa pois kun mentiin työhön. Sen jälkeen elämä jakautui kahtia, oli työelämä ja elämä. Syntyi vapaa-ajan käsite, jolla tarkoitettiin sitä, että oltiin kotona eikä tehty työtä.

Continue reading

Hyvä elämä – utopiaako?

Tulevaisuudessa hyvää elämää on entistä vaikeampi rakentaa materiaalisten arvojen varaan. Hyvä elämä löytyy sellaisten hyveiden harjoittamisesta, jotka turvaavat lapsillemme kestävän sivilisaation.

Luin hiljattain Työterveyslaitoksen vanhemman tutkijan Antti Kasvion koskettavan artikkelin Työn ja hyvän elämän tasapaino. Referoin tässä kirjoituksessani tämän viisaan tutkijan ajatuksia sekä tuoretta Pirkanmaan yrityksiin kohdistunutta tutkimusta herättääkseni itseäni ja sinua arvioimaan, miten voimme rakentaa hyvää elämää.

Me ihmiset olemme erilaisia, mutta meillä on silti melko yhtäläiset tavoitteet. Haluamme hyvän elämän, ja toivomme sitä myös jälkeläisillemme.

Continue reading

Jäisitkö sinä henkiin Titanicilla?

Titanic edusti äärimmäisyyteen viritettyä matkustusluksusta: kaviaaria ja samppanjaa hopealautasilta häikäisevän kullankiiltävässä ruokasalissa. Titanicilla oli edistyksellisesti jopa kuntosali, josta löytyi brittimatkustajille sopivasti soutulaite ja peräti ratsastuslaite glamour-juhlien välissä virkistäytymiseen. Continue reading

Kehityskeskusteluista onnistumiskeskusteluihin

Kaavamaiset kehityskeskustelut kuuluvat menneisyyteen. Keskustellaan sen sijaan työn merkityksellisyydestä, siitä mistä voimme olla ylpeitä ja unelmista.

Olipa kerran auditorio täynnä yrityksen ylintä ja keskijohtoa. Olin juuri piirtänyt fläpille kolme maagista lukua: paljonko kehityskeskusteluihin oli kulunut aikaa henkilötyövuosina, mitä se tarkoitti rahassa ja minkä arvosanan henkilöstö oli antanut kehityskeskusteluille. Surkeat luvut tuijottivat fläpiltä johtajia.

Hetki oli lyhyt mutta hiljaisuus ikuisuuden mittainen. Lopulta toimitusjohtaja kysyi ääneen sen, mikä jo leijui ilmassa: pitäisikö meidän luopua koko käytännöstä? Vastasin silmää räpäyttämättä: ”Ei tietenkään, vaan vakavasti miettiä, miten käytetystä ajasta saisi mielekkäämmän ja tuottavamman.”

Continue reading

Työuran hyvät ja huonot kriisit

Ura tuo mieleen stereotyyppisen kuvan kiivaasti uratikkaita ylöspäin kiipeävästä miehestä, jolla menee työelämässä lujaa. Mutta jokainen meistä joko kasvaa, tai ajautuu rahan ohjaamana työurallaan eteenpäin.

Vaarana ulkoisia uratikkaita kiivetessä on se, mitä tapahtui hyvin tuntemalleni keski-ikäiselle johtajalle joulupäivänä työpaikkansa työpöydän ääressä: hänet löydettiin sydäninfarktiin kuolleena. Hänen aikansa loppui paljon ennen kuin hänen rahansa. Continue reading