Kiusaajan ääni on sanaton

Tyttäreni laulelee television lastenohjelman mukana: ”oi jospa olisin orava, niin purisin sitä poikaa, joka minua kiusaa.”

Minä puolestani lähetän myötätuntoni mielessäni laulun kiusaajapojalle. Tunnen myös empatiaa ystäväni vaimoa kohtaan, joka kiusaa miestään: piikittelee, nälvii, on sarkastinen. Ja työpaikkakiusaajaa kohtaan, joka harjoittaa manipulointia henkisen väkivallan keinoin. Samoin kyynistä toimittajaa kohtaan, joka esittää terävää kritiikkiä. Ja vieläpä henkirikoksen tekijääkin kohtaan. Continue reading

Työtoveruuden ja esimiestyön tärkein työkalu

Ihmiskoe on meneillään. Ystäväni on suostunut koehenkilöksi ja istuu ison toimistokolossin ravintolassa. On lounasaika. Taustamuuttujatkin on varmistettu. Ystävälläni on hyvät suhteet kaikkiin koeasetelman ihmisiin, väliin tulevia muuttujia ei siis ole. Jännitys tiivistyy, koe alkaa.

Koehenkilö istuu käytävän vieressä. Kymmenet ihmiset soljuvat ohi matkalla ruokalinjalle. Lomake täyttyy vähitellen. Havaintojen kohteena ovat puolen sekunnin hetket. Osa ohikulkijoista luo henkilöömme lyhyen katseen, lämpimän vilkaisun. Huomattava osa kulkee vauhdilla ohi tai jopa kääntää päätään puoliastetta seinään päin. Tulosten pohdinta on mielenkiintoista. Continue reading

9 kuvaa koulukiusaamisesta

Seuraavat tarinat ovat tosia. Nimet on muutettu.

1. Lippis

Tapahtui kerran yläkoulussa. Timo ja Petri riitelevät paikasta hississä. Timo heittää Petrin lippalakin ulos. Ennen kuin Petri hakee lakkinsa, eli joutuu luopumaan paikastaan, hän tinttaa Timoa nenään.

Timo soittaa vuotta vanhemmalle isoveljelleen Jukalle ja kertoo episodista oman itkuisen versionsa. Välitunnilla Jukka etsii Petrin käsiinsä. Petrin oikea silmä mustuu ja turpoaa pelottavan näköisesti. Continue reading

Kaameat Kaameat pomot

Kaameat pomot (Horrible Bosses, 2011) oli kaameaa katsottavaa.

Oletko joskus joutunut työskentelemään ärsyttävien henkilöiden kanssa tai pahimmillaan heidän alaisuudessaan? Veikkaan, että hyvin monilla on kokemusta siitä, kun esimies ei ole paikkansa arvoinen. Joku ahdistelee rivouksilla, toinen on laiska eikä välitä alaisistaan, kolmas orjapiiskuri ja narsisti. Näistä henkilöistä ja heidän vaikutuksestaan alaisiinsa saisi varmasti aikaan hyvän elokuvan: draamaa, huumoria ja ärsyttäviä tyyppejä.

Tämä elokuva ei kuitenkaan ole se elokuva. Continue reading

Poliitikoilla vastuu työhyvinvoinnista – kuntajohtamisen estejuoksu

Voiko politiikko olla työpaikkakiusaaja? Politiikkojen koulukiusaamisen suhteen tavoitellaan urheasti nollatoleranssia. Silti voi käydä kuten usein vanhempainilloissa: poissa ovat juuri ne vanhemmat, joiden olisi eniten syytä olla läsnä.

Voiko poliitikko olla työpaikkakiusaaja? Muutamat työelämän asiantuntijat ja poliitikot ovat käsitelleet poliitikkojen toimintatapojen vaikutusta työhyvinvointiin.

Esimerkiksi Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuija Pohjola (SDP) ja filosofian tohtori, työsuojelukonsultti Juhani Tarkkonen puhuvat aiheesta Kalevan Puheenvuoro-palstalla (5.5.2007). Continue reading

Ripaus harkitsevuutta

Mitä on aito harkitsevuus? Miten se esimerkiksi eroaa impulsiivisuudesta? Harkitsevuus on hyve, ja kuten kaikki hyveet, myös sitä voidaan kehittää — jopa vanhemmalla iällä.

Suomalaisia voitaisi kai keskimäärin kuvailla harkitsevaksi kansaksi? Emme ole joka välissä laajentamassa valtion rajoja eikä presidenttimme viljele asiattomuuksia. Niin politiikassa kuin lainsäädännössäkin edetään varovaisin askelin. Kenenkään pää ei meillä putoa aiheetta tai aiheesta.

Maltillisesti olemme myös tarkastelleet markkinataloutta. Vaikka yhden käden sormilla voi kansalaiset nimetä globaalit lippulaivamme, niin eipä meillä myöskään hävetä perusterveydenhuollon puutteesta.

Pois meistä ranskalainen kansalaiskurittomuus ja impulsiivisuus. Vanhan valtaus tapahtuu korkeintaan kerran 40. vuodessa ja se toinenkin kerta symbolisesti. Continue reading