Elämää vai työelämää? Työpaikalla pitää saada olla ihminen

Ennen vanhaan ei ollut olemassa mitään sellaista kuin työlämä. Oli elämä. Ei ollut myöskään sellaista kuin työaika ja vapaa-aika. Kaikki oli aikaa. Maaseudulla elettäessä ei ollut mitään erityistä työpaikkaa, kaikki tapahtui siinä missä elämäkin tapahtui.

Industrialismin myötä syntyivät käsitteet työpaikka ja työaika. Mentiin kotoa pois kun mentiin työhön. Sen jälkeen elämä jakautui kahtia, oli työelämä ja elämä. Syntyi vapaa-ajan käsite, jolla tarkoitettiin sitä, että oltiin kotona eikä tehty työtä.

Continue reading

Johtajille vertaistukea

Monet johtajat ovat päässeet huipulle, koska ovat elämänsä aikana fokusoineet vahvasti suorittamiseen ja menestyksen tavoittelemiseen. Aseman saavuttaminen onkin yhteiskunnassamme legitiimi tapa luoda ihmisarvoa.

Mutta jos ihmisen arvo rakentuu pelkän suorittamisen varaan, ihmiskuva ontuu. Ihminen nimittäin on enemmän kuin hänen suorituksensa.

Syvimmältä olemukseltaan ihminen on yhteyden tarvetta. Sitä, että joku näkisi, kuulisi, ymmärtäisi ja hyväksyisi. Ihmisen syvin tarve on siis itse asiassa rakkauden tarve. Perusolemukseltamme olemme olentoja, jotka ovat ei-suvereeneja ja jotka sen tähden tarvitsevat toisiaan.

Voisimme jopa sanoa, että ihminen on rakenteellista rakkauden tarvetta. Olemme rakenteellista keskinäistä riippuvuutta. Tämä on tosiasia, hyväksymme sen taikka emme.

Continue reading