Erehtyvä ihminen antaa toistenkin erehtyä

Omia heikkouksia ja virheitä ei kannata kieltää, vaan myötätuntoisesti hyväksyä ne. Silloin syntyy tilaa ja uskallusta toteuttaa vahvuuksia itselle ominaisella tavalla. Myös suhde toisiin ihmisiin voi muuttua näin armollisemmaksi.

Joskus omat toiveemme saattavat alkaa määrittää meitä, emmekä me määritä enää toiveitamme. Toiveet koskevat usein itseämme, sitä ihmistä joka haluaisimme olla.

Toiveet voivat kytkeytyä minäkuvaamme tavalla, jota emme aina tiedosta: minä haluan olla johtaja, joka on vahva ja itsenäinen. Minä haluan olla myötätuntoinen ihminen, joka auttaa ja kuuntelee muita. Minä haluan olla älykäs visiönääri, joka keksii ja selittää asioita muille. Continue reading

Valta on kärsimyksen varaan rakennettu korttitalo

“Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.”

Näin kuuluu tunnettu ajatus roomalaiskatoliselta historioitsijalta, kirjailijalta ja politiikolta Lord Actonilta. Lainausta on käytetty lukuisissa yhteyksissä hallitsijoista puhuttaessa, mutta yhtä lailla sen opetus pätee tavalliseen ihmiseenkin.

Klassisen opetuksen mukaan valta on sitä, että A saa B:n toimimaan haluamallaan tavalla vastoin B:n omaa halua. Valta on aina siis valtaa jonkun toisen yli. Lopulta valta perustuu uhkaukseen – aitoon tai oletettuun – siitä, että jos B ei tottele A:ta, tätä kohtaa fyysinen tai henkinen rangaistus.

Emme usein ajattele valtaa näin, mutta tästä lopulta on kyse, siis ihmissuhteesta, jossa toinen on alistunut toisen tahdolle.

Continue reading

Johtajille vertaistukea

Monet johtajat ovat päässeet huipulle, koska ovat elämänsä aikana fokusoineet vahvasti suorittamiseen ja menestyksen tavoittelemiseen. Aseman saavuttaminen onkin yhteiskunnassamme legitiimi tapa luoda ihmisarvoa.

Mutta jos ihmisen arvo rakentuu pelkän suorittamisen varaan, ihmiskuva ontuu. Ihminen nimittäin on enemmän kuin hänen suorituksensa.

Syvimmältä olemukseltaan ihminen on yhteyden tarvetta. Sitä, että joku näkisi, kuulisi, ymmärtäisi ja hyväksyisi. Ihmisen syvin tarve on siis itse asiassa rakkauden tarve. Perusolemukseltamme olemme olentoja, jotka ovat ei-suvereeneja ja jotka sen tähden tarvitsevat toisiaan.

Voisimme jopa sanoa, että ihminen on rakenteellista rakkauden tarvetta. Olemme rakenteellista keskinäistä riippuvuutta. Tämä on tosiasia, hyväksymme sen taikka emme.

Continue reading

Haluatko olla vahva vai heikko?

Elämme paradoksaalisessa maailmassa, joka edellyttää paikoin luonnottomalta vaikuttavaa vahvuutta. Ja samaan aikaan kuuluu julistaa, kuinka tärkeää on osata olla heikko.

Tiukat taloudelliset ajat korostavat kilpailua työpaikoista ja asiakkaista. Realisti tietää, että todennäköisimmin voittoja keräävät näinä aikoina he, jotka tuovat itseään esille äänekkäästi ja kyynärpäätaktiikalla. He, jotka kertovat itsestään ylisanoin. He, jotka lupaavat liikaa ja liian nopeasti. Heitä kutsumme ihaillen mahdollisuusorientoituneiksi ja ratkaisukeskeisiksi. Continue reading

Puhu ihmiselle, älä ihmisestä

Jokainen meistä syyllistyy enemmän tai vähemmän tapaan, josta luopuminen lisää välittömästi hyvinvointia itsessämme ja muissa. 

Kauniit sanat ja lausutut kiitokset eivät maksa mitään, sanotaan. Hyvin usein kuitenkin pidämme tunteet sisällämme, emmekä esimerkiksi kehu työkaverin suoritusta, vieraan tai tutun ihmisen ulkonäköä tai kiitä asiakaspalvelijaa hyvästä työstä. Mielessä kuuluu kysymys “Pitäisikö?”, johon vastaus on usein “En viitsi”.

Se on sääli, sillä näinkin pieni teko tuottaa valtavan määrän onnea molemmille osapuolille. Taustalla on todennäköisesti pelko toisen ihmisen kohtaamisesta, suoraan puhumisesta. On helpompi olla epäsuora, mikä on korostunut erityisesti nykyaikana, kun fyysiset kohtaamiset ovat käyneet harvinaisemmiksi.

Continue reading

Antamisen miekka

Antaminen on vaativa taitolaji. Kuinka oleellista on antamisen määrä? Kuinka oleellista on antamisen laatu? Entä pitäisikö itsellekin keksiä jotakin…

Antaessaan saa, sanotaan. Niinpä, mutta mitä oikeastaan saa, kun antaa? Saa – antaa. Siinäpä se karussa yksinkertaisuudessaan. Mitä odotit?

Antaessaan jotakin itselle ei kovin tärkeää saa useimmiten vastalahjaksi kiitollisuutta tai ainakin hyvän mielen, heti tai myöhemmin. Lapioin oman pihani lisäksi samalla naapurin vanhan rouvan portailta lumet. Hän kiitti lämpimästi. Minulta kului siihen lyhyt hetki, jota en muuten olisi käyttänyt mihinkään erityisen tähdelliseen. Continue reading