Valta on kärsimyksen varaan rakennettu korttitalo

“Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.”

Näin kuuluu tunnettu ajatus roomalaiskatoliselta historioitsijalta, kirjailijalta ja politiikolta Lord Actonilta. Lainausta on käytetty lukuisissa yhteyksissä hallitsijoista puhuttaessa, mutta yhtä lailla sen opetus pätee tavalliseen ihmiseenkin.

Klassisen opetuksen mukaan valta on sitä, että A saa B:n toimimaan haluamallaan tavalla vastoin B:n omaa halua. Valta on aina siis valtaa jonkun toisen yli. Lopulta valta perustuu uhkaukseen – aitoon tai oletettuun – siitä, että jos B ei tottele A:ta, tätä kohtaa fyysinen tai henkinen rangaistus.

Emme usein ajattele valtaa näin, mutta tästä lopulta on kyse, siis ihmissuhteesta, jossa toinen on alistunut toisen tahdolle.

Continue reading

Älä palvo pahaa karismaa

Karisma tarkoittaa alun perin armolahjaa. Mutta onko karisma aina hyvän puolella ja pahaa vastaan? Katleena Kortesuo luki Jesper Klitin kirjan ja jäi pohtimaan, pilaako karisman päämäärä karisman itsensä.

Kirjoitan parhaillaan kirjaa karismasta. Luin taustaksi Jesper Klitin kirjan Läpilyönti – 7 konstia kasvattaa henkilökohtaista vaikutusvaltaa (Talentum 2011).

Kirjansa sivulla 156 Klit puhuu pseudokarismasta. Hän perustelee terminsä sillä, että ”oikeasti karismaattisilla ihmisillä on positiiviset aikeet eivätkä he siksi halua hyväksikäyttää toisia”. Klitin mukaan siis aito karisma pyrkii hyvään, ja muu on pseudokarismaa.

Continue reading

Sauronin johtamisoppi – tarua vai totta

Mitä Tolkienin legendaarinen Taru sormusten herrasta voisi opettaa johtajille? Tämän kysymyksen kimppuun hyökkää Harri V. Hietikko kirjassaan Management by Sauron (Atena 2010). 

Hietikon kirja ei lähesty johtajuutta pelkästään rationaalisen lineaaristi. Se ammentaa kiehtovan fantasiamaailman ideasta, joka kaikessa epärealistisuudessaan on usein tarkempi kuvaus ilmiöistä kuin konsanaan johtamiskirjojen nelikentät, vuokaaviot ja vinkit. Taru on joskus totta, useammin kuin mitä me arjen rationalistit aavistammekaan.

Johtaminen on dramaturgiaa

J. R. R. Tolkien oli mitä ilmeisimmin perehtynyt johtamiseen. Tai ainakin hän oli herkällä silmällä seurannut aikansa poliittisia ja muita johtajia. Siksi osuvia ovat hänen kuvauksensa erilaisista johtajista. Continue reading

Tämähän on vallan kieltä: Tapaustutkimus Guggenheim-raportista

Kielenkäyttö on julmimmillaan vallankäyttöä. Kielellä voi käskeä, uhata, pelotella, masentaa, valehdella ja vaikka salailla. Vasta julkaistu Guggenheim-raportti on kielellistä kyykytystä pahimmillaan. Raportin mukaan Helsingissä on Guggenheimiin menevä aukko, mutta kielen ammattilaisen mukaan raportissa niitä aukkoja vasta onkin.

Nykyihmisen on osattava tunnistaa kielellinen vallankäyttö. Jos emme tunnista tekstistä vallankäytön välineitä, olemme alttiita manipuloinnille ja harhaanjohtavalle tiedolle.

Mutta mistä huomaa, että kirjoittajalla ei välttämättä ole luomujauhoja lusikassaan? Otin esiin Guggenheim-raportin, jonka tavoitteena on ollut objektiivinen selvitys Guggenheim-museon tulosta Helsinkiin, ja kävin sen läpi kielellisen vallankäytön kannalta. Continue reading

Valta ja sen väärinkäyttö

Johtajan tulee ymmärtää oikein rooliinsa kuuluvat kolme v:tä: valta, vastuu ja velvollisuudet. Valta on pohjimmiltaan myönteinen tekijä yhteisön toiminnassa ja kehityksessä, vaikka sitä voidaan käyttää väärin.

Valta on aina kiehtonut ihmistä. Vallalla onkin kiistaton merkityksensä tavoissa ajatella, johtaa ja kehittää organisaatioita ja yhteisöjä. Joku ay-aktivisti on jopa todennut, että me organisoidumme vallan vuoksi.

Rakenneteoreetikot ovat analysoineet valtaa auktoriteetin käsitteen avulla. Ihmissuhdekoulukunnan edustajien ajattelussa valta korostui valvontana ja ohjauksena, jolloin siihen sisältyi käsitys vallasta ihmisten välistä kanssakäymistä muokkaavana tekijänä. Järjestelmäteoreetikot ovat puolestaan käsitelleet valtaa asiantuntemuksena, jolloin valtaa ei ole vain organisaatioilla, vaan myös ihmisillä.

Oli miten oli, tätä henkilökohtaista valtaa johtajan olisi opittava käyttämään viisaasti. Continue reading

”Mutsi, mitä sä oikeen teet?!?” – Vanhemman vastuullisen vallankäytön tunnusmerkit

Keski-ikäinen nainen raahasi valtavaa suksipussia ja kiitettävän kokoista matkalaukkua junalle. Hikistä touhua. Perässä seurasi noin 13-vuotias, nyt jo äitiään pidempi tytär, ilman varsinaisia kantamuksia.

Muut matkustajat istuivat jo junassa ja, kuten tapana on, seurasivat viimeisenä saapuvien toimia, kun ei parempaakaan tekemistä ollut. Äiti yritti urheasti ahtaa suksipussia ja matkalaukkua lähes täydelle hattuhyllylle. Hän ymmärsi nopeasti, että tämä kapealla käytävällä alkanut kömpelö valssi matkatavaroiden kanssa voisi olla nopeamminkin ohi ja pyysi tytärtään apuun.

Tyttären vastus ohitti avunpyynnön ja viesti vain, että alkanut matkatavararumba oli järjettömän idioottimaista: ”Mitä sä oikeen teet?!?” Continue reading

Karismaattinen hyvejohtajuus

Onko karismaattisuus kansankiihotusta vai todellista suuruutta? Ehkä molempia. Aito karisma viittaa jonkinlaiseen Jumalan kaltaisuuteen. Sitä vahvistavat erityisesti nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveet.

Sana ”karisma” (kreikk. kharisma) tarkoitti alunperin tietynlaista jumalallista tai Jumalalta tulevaa lahjaa. Se sai erityisen paikan nykyajattelussa sosiologi Max Weberin ”karismaattisen auktoriteetin” käsitteessä. Weberin mukaan karismaattisuus on henkilön ominaisuus, jonka ansiosta hän erottuu joukosta ja hänellä ajatellaan olevan yliluonnollisia, yli-inhimillisiä tai ainakin erityislaatuisia voimia tai kykyjä, joita pidetään jumalallisina tai esimerkillisinä ja joiden vuoksi muut suhtautuvat häneen johtajana. [1]

Weberin käsite viittaa kieltämättä johonkin hyvin erityiseen. Yleisessä kielenkäytössä karismaattisuus ymmärretään usein laajemmin. Karismaattisuudesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun tietty henkilö ”valloittavan persoonallisuutensa” ansiosta saa muut psykologisesti valtaansa. Continue reading

Autoritäärinen johtajuus: määritelmiä ja historian oppitunteja

Kumpi on parempi: hyvä hallinnointi vai johtaminen? Miten hallintotiede ja johtamistiede eroavat? Mitä tarkoittaa auktoriteetti? Lyhyt johdanto hallinto- ja johtamistieteen eroista määrittää keskeiset käsitteet ja spekuloi autoritäärisen johtajuuden haittoja.

Mitä on hallintotiede?

Ihmisten sosiaalisessa yhteisössä on kautta aikojen ollut tarve koordinoida yhteistä toimintaa ja täten saavuttaa parempia tuloksia.

Hyvin hallinnoitu organisaatio kumuloi henkisiä hyveitä, materiaalista tuottavuutta ja yksilön onnellisuutta, toisin kuin huonosti hallinnoitu järjestelmä. Tällainen pohdiskelu on hallintotieteen ytimessä.

Johtamistiede tai johtamistaito, kuten sitä joissain oppilaitoksissa kutsutaan, eroaa hallintotieteestä siten että siinä opetellaan toisen kontrolloinnin metodeita, ja täten se on psykologian alatiede. Hallintotieteessä tulos ja tarkoitus määrittävät organisaation rakenteen, ja näin se on politiikan alatiede, jossa tutkitaan ihmisen ja vallan suhdetta.

Tämä tulee hyvin esille perinteisessä eroavaisuudessa amerikkalaisen ja eurooppalaisen tieteen välillä. Continue reading

Paluu hyvepolitiikkaan, osa 4: Poliitikon yleisin kuolinsyy

Mikä tappaa eniten poliitikkoja maailmassa? Vaikka vallankahvasta pidetään kiinni hautaan asti, vastaus ei ole vanhuus. Kyse on sisäisestä salamurhaajasta: vääränlaisesta kiintymyksestä rahaan, valtaan, maineeseen ja seksiin, jotka itsessään ovat hyviä asioita.

”Monella oli nuorena jaloa johtamisen kunnianhimoa, unelmia vahvuudesta, rohkeudesta ja epäitsekkyydestä, koko ihmiskunnan palvelemisesta. Mutta koska [teksti puuttuu]. Pian he luopuivat unelmistaan, tulivat epäileviksi ihmisluontoa kohtaan ja hakivat suojaa materiaalisista mukavuuksista, hengellisestä välinpitämättömyydestä ja ’itsensä toteuttamisesta’.”

Poliitikon yleisin kuolinsyy

Kaksi asiaa tulee mieleen alun lainauksesta. Ensiksi kyseessä voisi olla peruspoliitikon antologia eli muistokirjoitus. Idealistinen ja epäitsekäs alku – kyyninen ja materialistinen loppu. Mitä tässä välissä tapahtui?

Toiseksi lainauksessa lukee: ”Mutta koska [teksti puuttuu].” Mitkä sanat puuttuvat? Vaikuttaa nimittäin siltä, sulkujen sisällä on vastaus kysymykseemme: Mitä tapahtui? Puuttuvat sanat paljastuvat kirjoituksen lopussa. Continue reading

Kotiäitiys: johtamisen erikoiskurssi

Paras koulutukseni tähän arvostettuun ammattiin ei kuitenkaan tullut Suomen 90-luvun alussa ainoasta elokuvaohjaajan oppilaitoksesta eli Taideteollisesta Korkeakoulusta. Varsinaiselle tiimijohtamisen erikoiskurssille pääsin jo ennen opintojani valitessani kolmeksi vuodeksi kotiäitiyden.”

Elokuvaohjaajan työ on johtamisen näköalapaikka. Ihmiset tulevat alaisuuteni keikkatyöhön, ja koska jokainen hyvin hoidettu keikka merkitsee mahdollisuutta uuteen keikkaan, tulevat he vahvalla alamaisasenteella. He tulevat palvelemaan.

Minulla on valta kohdella heitä orjinani tahi asiantuntijoina. Uskokaa tai älkää, mutta molemmat kulttuurit yhä elävät Suomen elokuvamaailmassa. Minä en itse sitä halunnut uskoa, kun kuulin, miten törkeän alistamisen kohteeksi ihmiset ovat valmiit asettumaan saadakseen töitä alalla.

Continue reading