Ole vapaasti riippuvainen!

Me modernit digi-ihmiset kaipaamme työssä ja elämässämme kahta vastakkaista asiaa: lisää vapautta ja valikoitua sitoutumista.

Emme halua sitoutua itse, haluamme olla riippumattomia. Kaipaamme lisää vapautta rooleihin, tapoihin, perinteisiin. Haluamme juuri minulle sopivan asiakaskokemuksen, ammatin, ihmissuhteen, juhlat ja lomat – ja koko elämän. Ja vapauden muuttaa sitä, kun siltä tuntuu.

Tosin samalla toivomme, että muut ovat sitoutuneita omiin valintoihinsa, kun ne koskevat meitä. Continue reading

”En kuullut, en ymmärtänyt, en tiedä”: vapaus on kolmen lauseen päässä

Taskussa kulkevan Googlen ja Wikipedian myötä nykyihmisellä on kaikki tieto. Siinä on se vaara, että kihahtaa kaikkitietäväksi. Kaikki tieto vaatiikin rinnalleen suomenkielen vapauttavimman lauseen.

”Ja sitten oma kenttä enarille”, lisäsi asiakas. Olin nuori konsultti ja tähän asti konsultaatio oli edennyt täydellisesti, mutta nyt rajallinen tietämykseni oli vaarassa paljastua.

Aivoni hypähtivät hälytystilaan.

”Enarille? Sanoiko se kuitenkin Einarille. Oliko tuo vitsi? Ei naurua. Ei se ollut vitsi. Enari? Kuka on Enari!? Ei voi mitään, mennään mukaan.”

”Niin, tietenkin. Laitetaan Enari mukaan, tuonne loppuvaiheille”, vastasin naama peruslukemilla.

Paluu toimistolle oli mutkikas. Onko Enari numero, päivämäärä vai tekstikenttä? Voiko jollain olla Enaria ja jollain taas ei? Vai oliko se kuitenkin varastopäällikön lempinimi?

Continue reading

Häijy kaunis Macbeth

Näin Macbethin samana päivänä, kun Coldplayn uusi levy A Head Full of Dreams ilmestyi. Duurivoittoisia viisuja sisältävän levyn takakannessa bändi poseeraa hiekkadyynillä, johon on kukkasin kirjailtu lause ”Love is universal”. Ylämaalla kukkia ei kasva. Ja jos kasvaa, ne kerätään ja asetellaan pienokaisten hautarovioiden koristeiksi.

Tarina lähtee liikkeelle Macbethin (Michael Fassbender) kätkytkuolleen lapsen hautajaisista. Sieltä siirrytään usvaiselle nummelle, jossa Macbethin johtamat kuningas Duncanin joukot lyövät lakoon petturi Macdonwaldin ja norjalaisten armeijan.

Taistelusta palaavat Macbeth ja ystävänsä Banquo kohtaavat kolme noitaa, jotka lausuvat ennustuksen kunkin heidän tulevaisuudesta. Macbethista on tuleva kuningas, ja Banquon pojista on tuleva kuninkaita. Continue reading

Kaikki se vapaus ja rakkaus, jota kaipaat, on saatavilla nyt!

Varmistuin tästä hyvin yllättäen.  

Edellisenä iltana olin vielä kohtuullisessa puutteessa molemmista, vapaudesta ja rakkaudesta. Istuin yksin nojatuolissani koiraa rapsutellen ja katselin sosiaalisesta mediasta, kuinka pariskunnat ja perheet nauttivat elämästään yhdessä.

Vapautta puolestaan rajoitti seuraavien viikkojen työtehtävälista. Se ahdisti, sillä perjantaina en ollut suoriutunut läheskään kaikista viikolle aikataulutetuista töistäni. Ahdistuminen ei edistä töiden etenemistä, päinvastoin, se on pois rentoudesta, jota tarvitaan keskittymiseen. Niinpä ylitöiden sijaan riisuin henkisesti tekokuituisen, ahdistavan stressipaidan päältäni ja lähdin merelle melomaan. Continue reading

Olet mitä teet, et mitä sinulle on tapahtunut

Et ole se, mitä sinulle on tapahtunut, vaan se, mitä saat tapahtumaan. Suuresta osasta minuudestasi et ole päässyt koskaan päättämään. Kuka olisit tänään, jos saisit itse päättää?

Kuuntelen henkilöä, jonka katse on lähes lasittunut kuukausia kestävästä surusta. Hän on jäänyt yksin, ja onhan tässä paljon muutakin: kauan jatkunutta työttömyyttä, huoli oman lapsen näkemisestä ja jatkuvaa kamppailua sisäisiä demoneja vastaan.

Ne demonit moittivat kyvyttömäksi, muistuttavat tehdyistä virheistä ja kannustavat niihin virheisiin uudelleen, nauravat suunnitelmille itsensä kehittämisestä ja sanovat, että olet kuka olet ja pysyt sellaisena.

Muiden moitteet, odotukset, vaatimukset ja myös kehut pitävät hänet roolissaan, jota hän ei koskaan varsinaisesti valinnut.

Continue reading

Kunnioita lähimmäistäsi – varjele hänen vapauttaan

Vapaus on ihmisen kukoistuksen kulmakivi. Väite tuntuu ilmiselvältä, mutta mihin se perustuu? Mitä vapauden taakse kätkeytyy? Aloittakaamme hukkuvista pienjyrsijöistä.

Psykobiologi Curt Richer toteutti 1950-luvulla säälimättömän rottakokeen. Kymmenisen rottaa pistettiin kukin omaan lasiastiaansa, jossa oli vettä. Maljoissa oli jyrkät reunat, eikä rotilla ollut mitään toivoa päästä pois kiipelistä. Niinpä rottaraukat räpistelivät pinnalla kunnes hukkuivat.

Tutkijoita ihmetytti se, että osa rotista luopui yrityksestä jo vartin päästä, kun taas jotkut yksilöt jaksoivat uida jopa 60 tuntia. Vaikutti siltä, että rotat luottivat eri tavoin mahdollisuuksiinsa selvitä tilanteesta hengissä.

Continue reading

Christopher McCandless: Kulkuri totuuden perässä

Tämä kirjoitus on ensimmäinen juttusarjassa Jättiläisten harteilla, jossa esitellään henkilöitä, joiden poikkeuksellisesta tai esimerkillisestä elämästä jokainen voi hakea inspiraatiota. Jatkossa tekstejä julkaistaan torstaisin vuoroin vieraskynien ja elokuva-analyysien kanssa.

Continue reading

Siitä, mikä tekee vapaudesta niin kaunista

Olemme uteliaita, eikä tämä piirre häviä ikääntyessä. Erityisesti kaikki kielletty herättää uteliaisuutemme, ja mikä on kiellettyä, on usein myös paheellista. Kielletty on kuin arkku, joka on pakko avata senkin pelossa, että sen sisällä ei ole mitään tai että kyseessä on ansa. Mutta vasta kun arkku on avattu, sen voima lakkaa kiusaamasta mieltämme. Ilman vapautta emme voi aidosti päästää irti paheista.

Continue reading

Kuka katselee robotin silmin? Persoonista ja aivosoluista

Oletko sinä persoona? Oletko vapaa tekemään valintoja? Oletko edes todella olemassa? Nämä vaikeat filosofiset kysymykset ovat lopulta meidän kaikkien kysymyksiä. Nyt niihin on tarjolla myös vastauksia.

Jos pystyisimme rakentamaan ihmisenkaltaisen robotin, mitä tapahtuisi tämän robotin tullessa käyttöikänsä päähän? Kuolisiko joku vai olisiko kyseessä vain mekanismin rikkoutuminen?

Millä tavalla tällainen robotti sitten eroaisi minusta itsestäni, sillä olenhan itsekin eräänlainen hermosoluista, luista ja nesteistä koostuva kone? Vai olenko?

Continue reading

Mitä on vihapuhe?

Norjan tapahtumien jälkeen esille on nostettu termi ”vihapuhe”, mutta käsitteen sisällöstä on yhtä monta tulkintaa kuin on keskustelupalstoilla kirjoittajia, sanoo nettipoliisi Marko Forss.

Aloitin näkyvän poliisityön internetin ihmeellisessä maailmassa noin kolme vuotta sitten. Noin kaksi viikkoa aloittamiseni jälkeen Matti Saari murhasi Kauhajoella kymmenen ihmistä.

Alkujärkytyksen jälkeen mediassa alkoi spekulointi erilaisista internetin vihayhteisöistä ja -ryhmistä, joihin Saari oli kuulunut. Norjan tapahtumien jälkeen esille on nostettu termi ”vihapuhe”, mutta käsitteen sisällöstä on yhtä monta tulkintaa kuin on keskustelupalstoilla kirjoittajia. Continue reading

Vapauden ja totuuden erottamaton suhde

Vapaus on kyky tehdä sitä, mitä haluaa. Vai onko?

Nykymaailmassa vapautta pidetään tärkeimpänä arvona. Vapaus on kaiken ohjenuora ja mittapuu.

Hyvä niin. Minäkin haluan olla vapaa. Kuka ei haluaisi?

Tällä blogilla on aiemminkin pohdittu vapauden määritelmää. Ajatus siitä, että vapaus on ”kyky tehdä sitä, mitä haluaa” on yleinen. Sen lisäksi, että ajatus on yleinen, se on myös vaarallinen.

Selitän miksi. Continue reading

Kävin eläkkeellä, oli kivaa

Ei ole helppoa vetäytyä muutamaksi päiväksi pohtimaan omaa elämäänsä. Kynnys on aina korkea, mutta kannattaa uskaltaa. Tulokset saattavat yllättää.

Pari viikkoa sitten siirryin eläkkeelle. Päätin tehdä, mitä yritysjohtajat tekevät päättäessään työuransa: aloin pohdiskella, miten tähän asti kaikki on mennyt ja mitä kaikkea haluan jatkossa tehdä.

Pari viikkoa sitten osallistuin siis retriittiin.

Täytyy tunnustaa, etten mennyt kurssikeskukseen, jossa retriitti pidettiin, eläkkeelle menevän yritysjohtajan asenteella.

Oikeastaan ikää ei kertynyt edes 50 vuotta. Continue reading

Miksi vapaus on hyvää?

Tosi vapaus ei ole oikeutta tehdä mitä haluamme, vaan sitä, että voimme tehdä sen, mitä meidän tulisi tehdä.

Keskustelimme ystävien kesken vapaudesta. Miksi vapaus on arvokasta? Vai onko se aina hyvää? Miten se pitäisi määritellä?

Aiheesta on kirjoitettu miljoonia sivuja. Erityisen hyödylliseksi olen kokenut Lord Actonin (1834-1902) kuuluisat sanat: Liberty is not the power of doing what we like, but the right of being able to do what we ought. Continue reading

Rehellisyys maan perii

Rehellisyys maan perii, sanotaan. Mutta mistä rehellisyydestä ja mistä maasta on kyse?

Usein törmäämme elämässämme samoihin asioihin uudestaan: on aina liian vähän aikaa tai rahaa tai molempia. Mutta ihmiset, jotka tekevät töitä eri kulttuurien keskellä, törmäävät yllättäen meille suomalaisille ja Suomessa asuville toisenlaisiin haasteisiin.

Saattaa olla, että heillä ei ole rahaa. Mutta heillä ei myöskään ole pulaa ajasta – kiirekin saattaa olla tuntematon käsite jopa maan kielessä. Kun on ollut tekemisissä ihmisten kanssa eri maissa ja kulttuureissa, on ollut haasteellista tunnistaa ja löytää mahdollisimman rehelliset ja luotettavat yhteistyökumppanit. Mistä rehellisyydessä on kyse?

Muutamia viikkoja sitten tapasin henkilön, jota syytettiin vakavasta rikoksesta. Hän kielsi tehneensä sitä. Puhui hän sitten totta tai ei, tapaaminen sai minut pohtimaan rehellisyyden aihetta. Continue reading

Santiagon tie: pyhiinvaeltajan mietteitä johtajuudesta

Johtajuus on elämäntapa. Se koskee siis koko elämää eikä pelkästään työelämää. Se koskee myös hetkiä, kun olemme yksin. Jos johtajuus koskee kaikkea, se voi myös oppia kaikesta, jopa pyhiinvaelluksesta. Yksi vaeltajan perusominaisuuksista on irtautuminen.

Olin viime kuussa kävelemässä Santiagon tietä. En kävellyt koko tietä vaan pelkästään loppuosuuden: n. 140 km. Meitä oli viiden hengen ryhmä.

Välillä kävelimme yhdessä, välillä jokainen käveli yksinään. Matkan aikana voi tutustua muihin vaeltajiin ja keskustella heidän kanssaan. Ihmisiä on joka lähtöön, joten mielenkiintoisia keskusteluja syntyy helposti.

Kävelyn aikana voi myös hiljentyä ja pohtia pintaa syvempiä kysymyksiä. Minä myös rukoilin. Kerran pitkää ja loputtomalta näyttävää suoraa kävellessäni mietin, mitä koko vaellus voi kertoa johtajalle.
Continue reading

Rakastamisen kriisi

Sujuuko enää aito rakastaminen kaikilta? Joskus tuntuu siltä, että sitä täytyy treenata. Mutta… mitä rakastaminen oikeastaan tarkoittaa?

Minulla on tapana osallistua keskiviikkoiltaisin kahvipöytäkeskusteluun muutamien ystävien kanssa. Kutsumme näitä tapaamisia ”Discussion Coffeeksi.” Nimessä on vähän ironiaa, sillä kaikki juomme teetä. Mutta nimellä on oma historia, josta en lähde nyt kertomaan.

Muutama viikko sitten puhuimme Discussion Coffeessa ihmisen kyvystä rakastaa. Joku meistä sanoi, että nykyään eletään rakastamisen kriisiä.

Äskeinen väite saattaa ensiajatuksella yllättää, mutta kun vähän pysähtyy miettimään, huomaa, että siinä voi olla jopa asiaa. Uskon, että ajatus on blogiartikkelin arvoinen. Continue reading

Hyve-etiikka vs. sääntöetiikka

Aito vapaus on ei ole ainoastaan vapautta jostakin vaan vapautta johonkin. Sääntöetiikka tuottaa mielikuvituksettomia ihmisiä, joiden valttikortti ei ole luovuus. Säännöt osoittavat kohti hyveitä.

Hyvejohtajuuden yksi perustava uskomus on se, että johtajuuden ydin on ihminen itse. Ei se, mitä hän osaa tai mitä hän tietää, vaan mitä hän on.

Ihminen kehittää itseään kehittämällä hyveitään eli hyviä tottumuksia. Ennen pitkää näistä hyvistä tottumuksista tulee pysyviä ominaisuuksia.

Tämä hyvejohtajuuden taustalla oleva hyve-etiikka liittyy vain pinnallisesti ”sääntöihin”. Continue reading