Hyveellinen rentoutuminen: johtajan tehokkuuden ehto

Johtajuus vaatii rentoutumista. Mutta tuloksekas rentoutuminen edellyttää hyveitä. Ilman niitä ihminen vaappuu epävakaasti työnarkomanian ja laiskottelun välillä löytämättä koskaan asian ydintä.

Paradoksi: miten moni sanookaan lähteneensä lomalle väsyneenä ja palanneensa vielä väsyneempänä.

Rentoutumisen tarve

Työnarkomania, jatkuvat ylityöt, rästit, paineet, sähköpostit ja dokumentit päivällisellä ja yömyöhällä… Joskus miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä – mutta rajansa kaikella.

Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista.

Kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen, s. 302) Stephen Covey kuvaa sisäisen uudistumisen tarvetta hauskalla tarinalla:

Oletetaan, että tapaat metsässä miehen, joka sahaa puuta nurin hiki hatussa.
”Mitä sinä teet?” kysyt häneltä.
”Etkö näe?” kuuluu kärttyinen vastaus. ”Kaadan puuta.”
”Näytät väsyneeltä!” sinä huudahdat. ”Kuinka kauan olet jo sahannut?”
”Kuudetta tuntia”, mies vastaa, ”ja olen aivan poikki! Tämä on kovaa hommaa.”
”Mikset sitten pidä muutaman minuutin taukoa ja teroita sahaasi?” kysyt. ”Varmasti työ sujuisi silloin ripeämmin.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, mies virkkaa painokkaasti. ”Minun täytyy sahata!”

Continue reading

Paluu hyvepolitiikkaan, osa 3: Utopistinen ajatus

Miten olla idealisti olematta naiivi? Entä miten olla realisti olematta kyynikko? Se onnistuu ymmärtämällä, että utopia sekä on että ei ole saavutettavissa.

Hyvepolitiikan peruspilarit lepäävät kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Mitä on utopia?

Vuonna 1516 Thomas More kirjoitti kuuluisimman teoksensa: Utopia. Siinä matkamies Raphael Hythlodaeus kertoo käyneensä Utopia-saarella, jossa vallitsi täydellinen yhteiskuntajärjestelmä. Sana utopia onkin Morelta peräisin.

Utopia-sana on löytänyt tiensä lähes kaikkiin kieliin. Se tarkoittaa täydellistä yhteiskuntajärjestelmää. Arkikielessä siihen liittyy olennaisesti uskomus, ettei utopiaa ole olemassa eikä sitä voi olla olemassa. Jos joku uskaltaa väittää, että se on mahdollinen, realistit leimaavat hänet naiiviksi idealistiksi: ”Utopistinen ajatus!” Idealisti vastaa syytteeseen sanomalla, että kyynisyys on itsensä toteuttavaa profetiaa. Continue reading

Jari Sarasvuo johtajuudesta — tämä jäi sanomatta


Sarasvuon näkemys on hyvä, mutta ikänäkemystä lienee hyvä täydentää ajatuksella viisaudesta, joka kertyy yleensä elämänkokemuksen karttuessa, mutta tarkemmin: elämänkokemusta pohtimalla, kuten Jason Lepojärvi kirjoitti viisaus-artikkelissaan.

”Johtajuuteen kasvamisessa on kyse ihmisenä kasvamisesta.”

Parikymppiset liian nuoria pomoiksi [Iltalehti]

”Voidaan tarjota johtajuuden välähdyksiä, mutta varsinaisesti armeijassa opitaan asioiden junailua. Johtajuudessa puhutaan niin suurista asioista, että niiden alkeellinen ymmärtäminen alkaa vasta neljänkympin tienoilla.”

Sarasvuo: Armeija ei tee johtajia [Taloussanomat]

Bonuksena Matias Pietilän kattava litterointi em. Taloussanomien artikkelin pohjalla olleesta puheesta sekä Matiaksen ja Jarin keskusteluista puheen jälkeen. Sisältää kommentteja syväjohtamisesta, hyvästä elämästä ja hyvästä johtamisesta. Sekä Virpi Kuitusesta.

Minä ja Sarasvuo (eli mitä tulee tietää Sarasvuosta ja anaaliseksistä) [Pää auki]

Vihan voima

Vihassa on voimaa, mutta se pitää hallita. On hyvää vihaa, mutta myös pahaa. Hallitse vihasi ja suuntaa se epäoikeudenmukaisuuksiin.

Kirjoitin aiemmin, että viha on vaikea tunne, mutta sen tunteminen on sallittua. Laajennan nyt hieman tätä näkemystä. Tulen nojaamaan pääosin Josef Pieperin kirjaan Temperance (”Kohtuullisuus”, ”Itsehillintä”)*.

Continue reading

Viisas osaa epäonnistua

Epäonnistuminen ei ole miellyttävä kokemus, mutta siltä ei voi välttyä. Hyvä johtaja ymmärtää tämän.

As we try to pull ourselves out of our current problems, it’s clear that we are all going to have to make some significant changes. The chances are that you will fail in at least some ways in your first attempts.

Viisas johtaja ymmärtää yrittämisen, onnistumisen sekä epäonnistumisen luonteen ja on näin lähempänä niiden hallintaa.

Moving On from Failure, Risk, Rejection and Pain [Slow Leadership]

(Photo credit: Tengis)

Viisas aloittaa tavoite mielessään

Kuvittele, että saavut hautajaisiin, ja arkussa makaat sinä itse. Millaisia muistopuheita sinusta pidetään? Ajatusleikki auttaa kysymään, mikä on elämämme tavoite.

Teoksessaan 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen) Stephen Covey esittää seitsemän toimintatapaa, joita hän pitää aidon tuloksellisuuden olennaisina osina. Toinen toimintatapa kuuluu: Aloita tavoite mielessäsi.

Se voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta on kaikkea muuta. Covey tekee lukijalle ajatuskokeen: kuvittele, että saavut hautajaisiin, ja arkussa makaat sinä itse… Miten toivoisit muistopuheita pitävien henkilöiden kuvailevan sinua? Millainen aviopuoliso ja vanhempi olit? Millainen poika tai tytär? Millainen ystävä? Millainen työtoveri?

Tämä ajatusleikki ei ole Coveyn oma keksintö. Lukuisat pyhimykset ovat pitäneet kuolemaa – ja tuonpuoleista elämää – mitä hedelmällisimpänä mietiskelyn aiheena. Se auttaa kysymään, mikä todella on elämämme ja toimintamme tavoite. Eikä kyse ole siitä, mitä haluaisit muiden ajattelevan sinusta, vaan siitä, millainen todella haluaisit olla.

Continue reading

Totuudellinen muisti

Johtajalla on hyvä muisti. Muisti (lat. memoria), jota tarkoitan, on kuitenkin paljon enemmän kuin luontainen kykymme palauttaa mieleen asioita. Vielä vähemmän se tarkoittaa ”muistitekniikoita” olla unohtamatta.

Hyvä muisti tarkoittaa ennen kaikkea ”totuudellista” muistia.

Se tarkoittaa sitä, että muistamme asiat ja tapahtumat sellaisina kuin ne ovat ja olivat, ei sellaisina kuin haluaisimme ajatella niiden olevan. Siinä missä totuudellinen ihminen puhuu totta, hyvä muisti muistaa totta.

Itsestäänselvyys?

Kuulostaako tämä itsestään selvältä asialta? Mietitäänpä.

Nuori poika, joka värittää tarinoita ja vie tämän taipumuksensa pitkälle aikuisuuteen… Aviopari, jolla on aina eriävät muistot riidan yksityiskohdista… Johtaja, jonka sokerilla kuorrutettu muistelmateos tihkuu omahyväisyyttä…

Totuudellinen muisti ei ole itsestäänselvyys! Continue reading

Viisauden hyve

Syvääluotaava artikkeli viisauden hyveestä. Johtajalle viisaus merkitsee kykyä hahmottaa todellisuus ja tehdä tämän realismin pohjalta hyviä päätöksiä.

”Viisas ei mene tilanteisiin, josta älykkäät selviytyvät.” En tiedä onko tässä letkautuksessa mitään järkeä, mutta ainakin se vahvistaa meidän perusintuitiomme: älykkyys ja viisaus ovat eri asioita.

Korkea-älyiset ihmiset, jotka ovat tehneet Mensa-testin (internetissä tietenkin), on helppo bongata: heiltä nimittäin ”lipsahtaa” tämä tieto ihan arkikeskusteluissa. Mutta onneksi se ei vähä-älyisiä häiritse: he kun tietävät, että älykkyystestit on ihan höpöhöpö-juttuja.

Halpa huumori sikseen. Tarkoitus ei ole puhua älykkyydestä, vaan viisaudesta — viisauden hyveestä. Continue reading

Humoristinen hyve

Huumorintaju ei ole vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen.

Olen viime aikoina lukenut Thomas Moren elämäkertaa (Gerard Wegemer: Thomas More. A Portrait of Courage). Kirjoittajan maalaama henkilökuva korostaa Moren positiivista elämänasennetta ja hyvää huumorintajua.

Kuuluisa humanisti-kirjailija-valtiomies-pyhimys oli paitsi sivistynyt renesanssi-ihminen myös harvinaisen hauska seuramies. More oli 1500-lukulaisen Lontoon kuuluisimpia ihmisiä, jota arvostivat niin älymystö ja virkamiehistö kuin tavalliset kaduntallaajatkin. Mikä tilaus huumorintajulle olisikaan rakkaassa Suomessamme, tosikkojen luvatussa maassa.

Huumorin taito

Thomas More ei ollut vain luonnostaan lahjakas ja huumorintajuinen. Hän itse asiassa ”opiskeli” huumoria, nimittäin osana klassista retoriikkaa. More ymmärsi, että huumorin tuomalla lempeydellä voidaan tuoda arkeen tarpeellista kepeyttä ja leikkisyyttä. Etenkin kun hänen täytyi virkansa puolesta välittää toisille jokin kova viesti, hän pyrki pukemaan asian siten, että isku olisi mahdollisimman pehmeä.

Mutta huumorintaju ei ole – eikä se ollut Morellekaan – vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen. Continue reading

Managerointi vs. johtajuus

Johtajuuskirjallisuudessa on usein tapana erottaa johtajuus (leadership) ja managerointi (management) toisistaan.

Tämä on tietenkin määrittelykysymys. Yleensä kuitenkin hyväksytään, että yhtäläisyyksistä huolimatta niillä on olennainen ero.

Johtajuusguru Peter F. Druckerin sanoin: ”Managerointi on asioiden tekemistä oikein; johtajuus on oikeiden asioiden tekemistä.” Lisäksi hän paljastaa: ”En enää opeta ihmisjohtamista [management of people]… opetan ennen kaikkea itsensä johtamista.”

Kaikki nopeat fiksit tyyliin ”10 askelta täyttymykseen” tai ”valaistumisen kolme salaisuutta” ja muut oikotiet onneen ovat minusta aina olleet blaah. Taistellakseni tätä tylsää ennakkoluuloani vastaan, julkaisen tässä kymmenosaisen argumentin hyvejohtajuuden vaikutuksesta managerointiin. Lähtökohta (1-2), teesi (3), perustelu (4-9) ja summa summarum (10).

Teesi (3) eli väittämä on seuraava:

Vain hyvejohtaja tietää minkälaista managerointia kulloinkin tarvitaan. Continue reading

Miten hyveitä vahvistetaan?

On muodikasta puhua arvoista. Mutta elleivät arvot realisoidu todellisuudessa, jäävät ne vain abstrakteiksi käsitteiksi. Puhe hyveistä palauttaa arvokeskustelun takaisin ihmiseen.

Hyve on ihmisen hyvä luonteenpiirre tai tottumus, joka näkyy teoissa.

Yleensä puhutaan neljästä ns. kardinaalihyveestä: viisaudesta, rohkeudesta, itsehillinnästä ja oikeudenmukaisuudesta. Johtajuuden suhteen puhutaan lisäksi suurisieluisuuden ja nöyryyden hyveistä. Näitä voitaisiin keksiä monta lisää, ne mitä todennäköisimmin kuitenkin liittyisivät edeltäviin hyveisiin jollain tasolla.

Kaikki hyveet liittyvät orgaanisesti toisiinsa – yhtä ei voi olla, tai ei ainakaan kovin paljon, ilman muita hyveitä, jotka tukevat sitä. Koska hyveet ovat luonteenpiirteitä tai hyviä tottumuksia, ne tosiaan näkyvät myös teoissa. Esimerkiksi rohkea ihminen osoittaa rohkeutensa teoissa, viisas ihminen osaa asettaa itselleen hyviä ja oikeita päämääriä sekä tehdä hyviä päätöksiä.

Hyveet eivät kuulu synnynnäiseen temperamenttiimme vaan luonteeseemme, joka on hankittua. Tästä seuraa, että olipa perhe- tai muu taustamme mikä hyvänsä, voimme harjoittaa ja vahvistaa hyveitä itsessämme. Hyveet eivät diskriminoi.

Miten hyveitä sitten vahvistetaan? Continue reading