Vain suuri pyytää anteeksi pientä mokaa

”Katso nyt tuotakin!”, huudahti kollegani kärsivästi nauraen. Katsoinhan minä. Siinä oli yhdeksän riviä silmiinpistävän rumaa koodia. Arvoisa toverini ei vain ollut vielä huomannut, että se oli minun käsialaani.

Pitkän iltapäivän väsymys oli oivaa maaperää monille tunteille. Kollegan huvittuneisuus kasvoi nopeasti kukkaan ja ilmeni nauruna. Samoin hänessä kasvoi voimallisesti toinenkin tunne, joka ilmeni kärsivänä äänensävynsä.

Olimme katselmoineet kehitystä vaativia osia koodista jo jonkun aikaa ja tämä oli piste i:n päälle. Continue reading

Kirjoita parisuhteesi muistokirjoitus nyt (jotta sitä ei koskaan tarvita)

Rakkautenne on varmasti ikuista ja erilleen ajautuminen on käsitteenä tuntematon, mutta leikitään silti hetki. Kuvitellaan, että niin saattaisi käydä. Kuvitellaan, että niin käy.

Kun aloitimme seurustelun, sain vahvan tunnun siitä, että tämä suhde taitaa tosiaan toimia. Ajan saatossa tunne vahvistui, ja mennessämme naimisiin oli parisuhteemme kuihtuminen jo täysi mahdottomuus.

Puolisoni oli täydellinen, ja sovimme yhteen paremmin kuin kukaan ennen meitä koko maailman historiassa. Rakkautemme kantaisi meidät helposti mitättömien haasteiden yli.

Vähänpä tiesin, että haasteet eivät aina ole mitättömiä. Että rakkaus, joka ne voittaa, ei ole meistä irrallinen mystinen voima. Että tuo rakkaus on valintoja, itsensä unohtamista ja toisen palvelemista. Että ilman tietoista avioliiton ravitsemista sen kuihtuminen ei olisi täysi mahdottomuus. Se olisi luultavaa. Continue reading

Erehtyvä ihminen antaa toistenkin erehtyä

Omia heikkouksia ja virheitä ei kannata kieltää, vaan myötätuntoisesti hyväksyä ne. Silloin syntyy tilaa ja uskallusta toteuttaa vahvuuksia itselle ominaisella tavalla. Myös suhde toisiin ihmisiin voi muuttua näin armollisemmaksi.

Joskus omat toiveemme saattavat alkaa määrittää meitä, emmekä me määritä enää toiveitamme. Toiveet koskevat usein itseämme, sitä ihmistä joka haluaisimme olla.

Toiveet voivat kytkeytyä minäkuvaamme tavalla, jota emme aina tiedosta: minä haluan olla johtaja, joka on vahva ja itsenäinen. Minä haluan olla myötätuntoinen ihminen, joka auttaa ja kuuntelee muita. Minä haluan olla älykäs visiönääri, joka keksii ja selittää asioita muille. Continue reading

Haluatko olla vahva vai heikko?

Elämme paradoksaalisessa maailmassa, joka edellyttää paikoin luonnottomalta vaikuttavaa vahvuutta. Ja samaan aikaan kuuluu julistaa, kuinka tärkeää on osata olla heikko.

Tiukat taloudelliset ajat korostavat kilpailua työpaikoista ja asiakkaista. Realisti tietää, että todennäköisimmin voittoja keräävät näinä aikoina he, jotka tuovat itseään esille äänekkäästi ja kyynärpäätaktiikalla. He, jotka kertovat itsestään ylisanoin. He, jotka lupaavat liikaa ja liian nopeasti. Heitä kutsumme ihaillen mahdollisuusorientoituneiksi ja ratkaisukeskeisiksi. Continue reading

Minä en tee koskaan virheitä

Miksi me olemme aina oikeassa ja ne toiset väärässä? Olli-Pekka Vainio kaivautuu kirjoituksessaan ihmismielen synkkiin sopukoihin ja pohtii miksi hyvän tekeminen tekee meistä pahoja.

Kummelin klassikkosketsissä muusikot Jussi Pattitussi ja Kikka Korea soittavat teknisesti vaikeaa jatsia ja kommentoivat kappalettaan toteamalla, etteivät he tee virheitä sen enempää musiikissa kuin elämässäkään. Poistuessaan studiolta he rysäyttävät Bemarinsa talon seinään, koska eivät muista laittaa pakkia päälle.

Vastaava ilmiö havaittiin, kun tutkittiin luomu- ja ekotuotteita ostavien ihmisten muita eettisiä valintoja.

Tuloksena oli, että mitä vihreämpi ihminen on, sitä epärehellisempi hän on muilla elämän alueilla. Jos kauppakassissa köllöttää terttu reilun kaupan banaaneja, niin yhtäkkiä ei tunnukaan niin pahalta kiertää veroja, valehdella tai tehdä pikkurikos – saati elvistellä omalla moraalisella ylemmyydentunnolla ja paheksua muita.

Porsaan aivot

Tämänkaltainen moraalinen vauhtisokeus iskee varsinkin silloin, jos on tehnyt menneisyydessä jotakin, jota itse pitää moraalisesti erinomaisena toimintana. Tämä hyvänolon ja ylemmyyden tunto turruttaa moraaliset aistit siten, että jos myöhemmin ryhtyy moraalisesti kyseenalaiseen toimintaan, se ei tunnukaan enää miltään, koska menneisyys ikään kuin tasapainottaa vaa’an.

Koska olen näinkin hyvin hoitanut asian A, sillä olenko tarkka asian B suhteen, ei ole niinkään väliä.

Tästä aivoissamme olevasta porsaanreiästä saadaan helposti tungettua läpi melkein mitä vain.

”En nyt tyhjennä astianpesukonetta, koska ajoin eilen nurmen.”

”Koska joukkomme aate on niin jalo, niin voin hyvin hieman muunnella totuutta/lakaista faktoja maton alle/heittää lokaa vastustajien päälle edistääkseni sitä.”

”Mitä muutama miljoona ruumista merkitsee sen rinnalla, että saamme luotua oikeasti tasa-arvoisen maailman?”

Mieli ei muutu

Mutta mitäpä jos meille vain selitettäisiin, että olemme nyt hieman harhautuneet, niin tokihan me joutuin myöntäisimme virheemme?

Väärin.

Psykologiassa tunnetaan ilmiö nimeltä ”uskomusten pysyvyys -vinouma” (belief perseverance bias). Tämä pikku virus saa meidät tarrautumaan omiin päähänpinttymiimme kynsin ja hampain. Tätä ilmiötä on testattu lukuisilla erilaisilla testeillä, jossa koehenkilöille on annettu tietoisesti väärää tietoa, joka sitten on korjattu jälkeenpäin. Esimerkiksi eräässä kokeessa ryhmälle A esitettiin faktana, että palomiehet ovat keskimääräistä alttiimpia ottamaan riskejä ja ryhmälle B annettiin vastakkaista tietoa. Luonnollisesti ryhmien jäsenet omaksuivat tiedon sellaisena kuin se heille esitettiin. Sitten kun heille paljastettiin, että palomiehen ura ja riskinottoalttius eivät korreloi oikeasti mitenkään, he silti pitäytyivät omaksumaansa uskomukseen.

Asiaa pahentaa vielä se, että silloinkin kun me luulemme korjanneemme virheemme, väärä tieto voi vaikuttaa valintoihimme joka tapauksessa vielä pitkään ”mielenmuutoksen” jälkeen.

Jos olemme muodostaneet kantamme, sitä on äärimmäisen vaikea muuttaa. Darthmouthin yliopiston professori Brendan Nyhan testasi erilaisia tapoja vedota ihmisten käsityksiin rokotusten hyödyllisyydestä lähettämällä 2000 koehenkilölle kirjeitä, joissa vedottiin joko faktoihin (väite: rokotusten ja muihin tauteihin sairastumisen välillä ei ole yhteyttä), tieteeseen (listaus vaaroista, jotka rokotuksen avulla voi tutkitusti välttää), tunteisiin (kuvia sairastuneista lapsista) tai kertomuksiin (tarina lapsesta joka oli melkein kuollut rokotuksella ehkäistävään tautiin). Pyrkimyksenä oli löytää tehokkain vaikuttamisen väline.

Tulos oli Nyhanin omien sanojen mukaan ”masentava”. Mikään ei tehonnut. Ihmiset pitivät mielipiteensä ja joissakin tapauksissa valistuksella oli jopa päinvastainen vaikutus: koehenkilöt tulivat epäilevämmäksi rokotusten hyötyä kohtaan.

Hitot faktoista

Aikaisemmin Nyhan oli tutkinut USA:n vaalien yhteydessä tyypillistä virheellisen tiedon levittämistä. Nykyään erilaisia fact checker –sivustoja, jotka tarkastavat ehdokkaiden esittämien väitteiden totuudenmukaisuuden, on useita, mutta niiden vaikutus on hyvin pieni. Jos ihminen haluaa uskoa, että Obama on muslimi, niin hän uskoo että Obama on muslimi, vaikka hänelle kerrottaisiin mitä. Ja tämä ongelma ei koske ainoastaan republikaaneja, demokraattien aivot ovat aivan yhtä reikäiset kuin vastapuolueen edustajien.

Kognitiivisia vinoumia käsittelevissä tutkimuksissa ei ole havaittu, että sukupuoli, koulutus tai maailmankatsomus erityisemmin vaikuttaisi asiaan. Tosin, ikävä kyllä, koulutetuilla ihmisillä on muita suurempi riski joutua niin sanotun sokean pisteen vinouman uhriksi, eli ajattelemaan, että minä en voi olla väärässä, koska olen näin korkealle koulutettu ja muutenkin hieno ihminen.

Tämänkaltainen tieto haastaa monia sellaisia oletuksia, joiden varaan koko länsimainen elämänmuoto rakentuu. Demokratia on periaatteessa ihan hyvä asia, kunhan asiasta vain päättäisivät hieman paremmilla aivoilla varustetut olennot. Mutta kun meistä ei oikein ole muuhun. Jälkikin on kyllä usein sen mukaista.

Mutta ihmiset kyllä pystyvät parempaankin, ja jopa muuttamaan ajattelutapojaan. Yksi vinoumien vaikutusta ehkäisevä tekijä ovat positiiviset tunteet. Jos henkilöllä on hyvä olo itsestään, hän kykenee paremmin arvioimaan kriittisesti vakaumuksiaan ja arvostamaan muiden mielipiteitä. Sen sijaan uhatuksi itsensä tunteminen (oli uhka sitten todellinen tai vain kuviteltu) lisää vinoumien vaikutusta.

Retoriikan kesäkoulussa 2014 vieraillut viestintäguru Jay Heinrichs opetti kuulijoilleen muutamia näppäriä kommunikaatiovinkkejä. Niistä ensimmäinen oli: vältä aggressiota. Vihainen ja vikoileva viestintä lisää vihaisen vastareaktion todennäköisyyttä. Sitten vinoumat ottavat vallan, kukaan ei epäile motiivejaan ja kaikki ovat omat mielestään oikeassa.

Jussi Pattitussi ja Kikka Korea ovat hyviä muusikoita, mutta hekin tekevät virheitä, jos eivät musiikissa niin elämässä yleensä. Heidän talon seinään juntattu bemarinsa saa toimia meille muistutuksena siitä, että jos he tekevät virheitä, ehkäpä me vähäisemmät olennot emme ole sen parempia.

Lue lisää:

Merritt et all, “Moral self-licensing: When Being Good Frees Us to Be Bad”, Social and Personality Psychology Compass 4/5 (2010): 344–357.

Epäonnistumisen taito

Lokakuun 13. vietetään kansainvälistä epäonnistumisen päivää. Kyseessä on suomalaislähtöinen hanke, joka tarjoaa mahdollisuuden pohtia epäonnistumisten mahdollisuuksia. Mitä hyötyä mokaamisesta on?

Epäonnistuminen kaiketi sopii suomalaiselle luonteelle.

Suomessa saa epäonnistua, koska Suomessa annetaan anteeksi. Silti meidän on vaikea sanoa äänen, että olemme epäonnistuneet. Miksi?

Koska epäonnistuja on luuseri. Vai onko? Continue reading

Rohkeuden korkein taso

Miten erotetaan jyvät akanoista loistavassa johtajuudessa? Oletko valmis nousemaan rohkeuden seuraavalle tasolle? Kirjoittaja tapasi Alexandre Havardin – ja katsoi peiliin.

Suomalaiset tekevät keskimäärin aivan liian vähän virheitä. Vältämme virheitä, tikariniskuja. Mutta samalla vältämme yrittämistä, edistymistä ja karaistumista, vahvistumista.

”Tämä ei koske minua”, saatat ajatella, ”minä olen rohkea uudistaja ja kokeilija!” Continue reading

Pikatesti: Millainen mokaaja olet?

Errare humanum est (suom. tervetuloa mokaajien klubiin), sanotaan. Mutta me kaikki epäonnistumme hieman eri tavoin ja on tärkeää tiedostaa omat tapansa mokata. Näin voit mokata ensi kerralla entistä paremmin!

Tunnistatko itsesi seuraavien mokaajien joukosta?

1. Mitä tapahtui?

A) Projekti pyörii kivasti, kuten aiemmatkin onnistuneet projektit. Odotetaan vielä vähän aikaa. Olet harhapositiivinen kieltäjämokaaja.

B) Yksikään projektin kymmenestä tavoitteesta ei ole vielä täyttynyt ja otamme jatkuvasti lisää turpiin. Jatka seuraavaan kohtaan. Continue reading

Viisas johtaja tekee virheitä

Älä odota varmuutta, jos sitä ei ole. Opi nopeasti ja korjaa nopeasti.

”Mitään en kadu”, totesi Jouko Karvinen Kemijärven tehtaan lakkautuksen jälkimainingeissa (Talouselämä, 5.3.2009). Et siis tee virheitä?, häneltä tivattiin jälkeenpäin. ”Teen jatkuvasti virheitä.”

Hyvin sanottu. Vastaus kiteyttää käytännöllisen viisauden paradoksin. Virheitä ei välttämättä tarvitse katua.

Älä odota varmuutta, jos sitä ei ole

Epävarmuus ja virheiden tekeminen ovat etenkin nuorten esimiesten suurimpia haasteita. Pätevyys on vielä osoittamatta, joten virheet näyttävät pahalta. Virheiden tekemisestä on yleensä vain huonoja kokemuksia (koulusta varsinkin). Continue reading

Myönnä mokat, helpotat oloa

Virheiden myöntäminen on selvästi hyvä, mutta monesti käytännössä hankala konsepti. Lue lyhyet vinkit kuinka helpotat elämääsi — ihan oikeasti.

As strange as it may seem, coming clean about a good old-fashioned screw up is strong, insightful, and inspiring leadership.

Monday LeaderTip: Leadership and Mistake [The Recovering Leader]

(Photo credit: veganstraightedge)

Erehtyminen on inhimillistä?

”Erehtyminen on inhimillistä”. Ilmaus, jonka kaikki tuntevat ja jota lähes kaikki käyttävät. Mutta mitä se tarkoittaa?

Kuvailisin sitä empaattiseksi ilmaukseksi. Sen tarkoitus on yleensä piristää ystävää, joka syystä tai toisesta on allapäin.

Huonon fiiliksen syy ei kuitenkaan voi olla ihan mikä tahansa.

Jos joku on menettänyt omaisuutensa tulipalossa, et varmaan lohduttaisi häntä sanomalla: Älä huoli, erehtyminen on inhimillistä. (”Paska flaksi” sopisi paremmin, mutta jos kaverilla ei ole huumorintajua, se tuskin piristäisi.)

Continue reading