Kasvohalvaus videopalaverissa

Olet ehkä huomannut, jos pidät esityksiä yleisölle tai palaverissa, että ihmisten kuunteluilmeet eivät tyypillisesti heijastele laisinkaan kiinnostusta, vaan aivan päinvastoin: ilmeet muistuttavat pikemminkin molemminpuolista kasvohalvausta? Tämän ”EVVK” eli ei voisi vähempää kiinnostaa -kuunteluilmeen korjaaminen on todella tärkeä seikka sekä videopalavereissa että fyysisissä kohtaamisissa, jos haluat rakentaa luottamussuhdetta. 

Kokemus nähdyksi ja huomatuksi tulemisesta on elintärkeä inhimillinen perustarve. Ja yksi menestymisen tärkeimmistä salaisuuksista on kyky hahmottaa sitä, millaisia tunteita oma käyttäytyminen herättää muissa. 

Ihmisen kyky havainnoida omaa toimintaansa objektiivisesti on kuitenkin yleisesti ottaen heikko.  

Koemme olevamme oman elokuvamme päähenkilöitä ja havainnoimme elokuvaa ikään kuin pääosan esittäjän näkökulmasta. Katsojille eli läheisillemme ja tuttavillemme elokuva on kuitenkin toisenlainen, me esitämme siinä vain yhtä sivurooleista. 

Johtaja kokee itse olevansa seikkailuelokuvan valloittava supertähti, jonka seuraavia edesottamuksia odotetaan innolla. Työntekijän näkökulmasta johtaja on kuin satuelokuvan lohikäärme, jonka ilmestymistä metsästä on syytä odotella varuillaan ja valppaana. Lieskat ovat rohkeita ja yllättäviä kehitysideoita, toisaalta kuumottavia vaatimuksia kasvusta, nopeudesta ja tehokkuudesta. 

Työntekijä on omaan elokuvaansa käsikirjoittanut itselleen pääroolin reiluna ja suurisydämisenä hyviksenä, joka huomaa ihmisten väliset suhteet ja edistää pitkäjänteisesti työtovereiden välisiä tasa-arvoisia suhteita. Hänen elokuvassaan monipuoliset ja runnsassävyiset tunnereaktiot romantiikkaa unohtamatta ovat keskeisin teema.        

Työntekijä on puolestaan johtajan elokuvassa kuin ravintolakohtauksen tarjoilija. Johtajan elokuvaan kuuluu satunnaisia, lyhyitä ja kohteliaita kohtaamisia tämän sivuroolissa olevan henkilön kanssa, josta syntyy ystävällinen, mutta hiukan varautunut ja vaisu vaikutelma. 

Sinulle, joka olet hyvällä itseluottamuksella varustettu oman elämäsi sankari, on menestymisen salaisuus tässä: 

Odota ja jopa edellytä itseltäsi nykyistä enemmän ja pyri olemaan entistä kiitollisempi elämässäsi ja ympärilläsi jo olevista asioista. 

Keskitä siis enemmän energiaa oman luonteesi jalostamiseen ja vähemmän energiaa siihen, mitä odotat muilta. Kysy palautetta toiminnastasi läheisiltäsi. Kuuntele tarkasti, mitä he sanovat. Kysy vaikkapa näin: jos olisit minä, miten muuttaisit käyttäytymistä, jotta… (esimerkiksi: olisin parempi vanhempi, puoliso tai ystävä / etenisin uralla / löytäisin ihmissuhteen?)   

Yleensä hyvällä itseluottamuksella varustettu sankari on nimittäin tyytyväinen itseensä, mutta odottaa, toivoo ja jopa edellyttää ympäristöltään nykyistä enemmän. Tästä syntyy jatkuva tyytymättömyyden tunne. Käännä siis tyytyväisyyden ja odotusten kohteet toisinpäin, kuin ne enimmäkseen pyörivät mielessäsi.  

Jos taas itseluottamuksesi on keskimääräistä alempi, kokeile samaa ohjetta päinvastoin: harjoita nykyistä enemmän tyytyväisyyttä ja kiitollisuutta omaa itseäsi kohtaan ja pyydä, jopa edellytä ympäristöltäsi enemmän. Mieti, millaisia hienoja luonteenpiirteitä ja arvoja sinussa on, missä olet onnistunut ja mitä kaikkea osaat, mistä olet selvinnyt. Rohkaistu pyytämään läheisiltä nykyistä enemmän, osallistumaan vaikkapa kotitöiden tai työtaakan jakamiseen. Kysy kernaasti myös läheiseltä, mitä hyvää hän näkee sinussa. 

Sama ohje menestymiseen ja onnellisuuteen toimii siis käänteisesti riippuen siitä, millainen ihminen on persoonallisuudeltaan tai elämäntilanteeltaan. Hyvissä neuvoissa onkin kaksi puolta, aivan kuten liikaa tiettyä hyvettä kääntyy paheeksi: liiallinen rohkeus on uhkarohkeutta, liiallinen vaatimattomuus ja nöyryys taas alistumista, nöyristelyä. 

Käytännöllistä viisautta on osata valita kuhunkin tilanteeseen parhaiten toimiva neuvo. Ja joskus on erityisen hyödyllistä pyytää läheisen apua parhaan neuvon valintaan.  

Onnistumisiin! 

Mielenmaisemia – merkityksellisen elämän äärellä

Mistä kirjan kirjoittaminen alkaa? Joskus ideasta, joskus pyynnöstä, joskus siitä, että miettii, mitä haluaisi ymmärtää paremmin. Tällä kertaa teksti alkoi syntyä kokemuksista ja sopivasta ajankohdasta. 

Se, mitä ihmisten välillä ja mielessä tapahtuu, on sekä kiehtovaa että kummallista. Miksi joidenkin kanssa kaikki sujuu, toisten kanssa hankausta taas ei voi välttää? Miten tunnelma voi muuttua hetkessä ja miksi jotkut ajatukset jäävät vaivaamaan? Mikä selittää hyvän tai kurjan olon, ja miksi tietyt tilanteet ja keskustelut toistuvat kuin samaa kaavaa noudattaen? Entä miksi joskus on ymmällään tutussakin seurassa siitä, mitä nyt on meneillään?  

Tulossa oleva pyörämatka tuntui olevan juuri oikea paikka näille pohdinnoille. Matkapäivien rytmi ja vaihtuvat maisemat antavat tilaa uudelle, ja pyöräilyn toistuva liike rauhoittaa ja ohjaa olemaan läsnä hetkessä. Kun on irti päivittäisistä rutiineista ja vain kulkee, ajatuksilla on tilaa vaeltaa. Mieli täyttyy ja tyhjenee, järjestyy ja uudistuu, ja tärkeät asiat alkavat löytää paikkansa. 

Mietin lämpimiä ja kylmiä katseita ja eleitä, jotka kertovat kiinnostuksesta tai välinpitämättömyydestä. Tunnistin lauseita ja sanoja, joilla on ihan oma merkityksensä juuri minulle. Tunsin konkreettisesti, kuinka tärkeää on tavoittaa kaikissa tilanteissa edes ripaus rauhallisuutta, kiireettömyyttä ja vapauden tunnetta. Muistin tunteet, jotka tuntuvat koko kehossa, myllertävät mieltä ja saavat hetkessä järjestäytyneenkin mielen paikoiltaan. Joskus tunteet taas ovat kuin lankasotku, kietoutuneina toisiinsa ja muodostaen vaikeasti avattavia solmuja. 

Niin käy joskus myös ihmissuhteille. En voinut olla ajattelematta, että jos hieman kärjistää, ne ovat elämän eliksiiri tai myrkky. Pahimmillaan suhteet ovat jännitteisiä, raastavia tai tuhoisia, parhaimmillaan läheisiä, antoisia ja tärkeitä. Ja toisinaan kanssakäyminen voi saada kummallisia muotoja: ylenpalttista halua miellyttää, tarvetta salata kaikki mahdollinen, yrityksiä peitellä ilmeinen tai tuhoisia sosiaalisia pelejä. Nekin ovat osa mielenmaisemaamme ja sosiaalisia tilanteita.   

Vuorovaikutus olisikin helppoa, jos kohtelisimme kaikkia aina yhtä huomaavaisesti, kiinnostuneesti ja tasavertaisesti. Mutta kun läsnä on aina myös aiemmat toiveet, pettymykset ja salaisuudet, ei ihme, jos olo on välillä hankala. Sillä on vaikutuksensa myös suhtautumiseen, yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja haluun olla yhdessä. 

Ja siihen, mitä mielessä alkaa pyöriä. Mielessämme olevat yli 60 000 päivittäistä ajatusta voivat kiertyä yhteen, jumittaa mielen, luoda uutta, karata tavoittamattomiin ja palata yllättäen. Kun mieli on hyvä, aivotkin toimivat paremmin. Jos sen sijaan tuntuu raskaalta tai turhalta, ajatuksetkin alkavat takkuilla eikä voimia meinaa riittää mihinkään. 

Pyöräillessä oli hyvä hetki myös pohtia, miten tilanteet ja ihmiset vaikuttavat suoraan mieleemme. Se, millainen tunnelma päivästä jää, riippuu paljon siitä, keitä on tavannut ja mitä on tapahtunut. Jos päivä on täynnä äkäisiä kommentteja, välinpitämätöntä tuiskahtelua ja nyrpeitä ilmeitä, on olo täysin toinen kuin silloin, kun ympärillä on ystävällisiä kasvoja, hyväntuulista puhetta ja auttamista puolin ja toisin. Sellaiseen ympäristöön kaipaa, vastakkaista taas karttaa. 

Kesän muistiinpanot kasvoivat kirjaksi tunteiden vaikutuksesta, vuorovaikutuksen merkityksestä, mielen voimasta ja ihmissuhteista.  Mielenmaisemia – merkityksellisen elämän jäljillä (2020, Partuuna) on kirja siitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu arjen vuorovaikutustilanteissa. Se kertoo, kuinka pienillä hetkillä, sanoilla ja teoilla on suuri vaikutus. Ne koskettavat tunteita, paljastavat suhtautumisen ja saattavat muuttaa suhteita ihmisten välillä. Samalla kirja on myös matkakertomus, joka kertoo pyöräilyn ja kävelyn voimasta. 

Keitä ajattelin kirjaa kirjoittaessani? Niitä, joiden työ on ihmisten kanssa toimimista ja niitä, jotka haluavat ymmärtää muita ja itseään paremmin. Kaikkia, jotka haluavat vahvistaa sosiaalisia taitojaan ja parantaa ihmissuhteitaan. Ja erityisesti heitä, jotka ovat uteliaita kurkistamaan mielenmaisemaan ja haluavat tehdä arjestaan onnellisemman.  

Uskalla tehdä hyvää

Lähetänkö viestin ”pidän sinusta”, jos tulenkin torjutuksi? Tervehtiessä naapuripöydän vierasta pariskuntaa saako hymyn vai tylyn sanattoman katseen? Kun sanon olevani pahoillani, sataako päälleni syytöksiä entistä vimmaisemmin? Rohkeuden puutteessa jää ystävällisiä sanoja sanomatta. Sanoja, joilla välitämme toisista.

Kritisoidessa osaa jo odottaa, että vastapuolen reaktio ei välttämättä ole riemastuneen iloinen. Mutta kun on hetki sanoa jotain positiivista – tervehtiä satunnaista ventovierasta, kiittää jaetuista hyvistä muistoista tai ehdottaa yhteistä kahvihetkeä – jättääkö sen sanomatta, koska pelkää negatiivista reaktiota? Se kuulostaa lähes nurinkuriselta.

Ystävälliset sanat ovat avoimena olemista. Paljastamme palan itsestämme ja siihen voi toinen iskeä takaisin. ”No, parempi pysyä hiljaa, niin ei tule satutetuksi”. Pelko ohjaa meitä enemmän kuin arvaammekaan. On helpompaa odottaa, sanoisiko joku toinen kannustavan alkurepliikin ja sitten uskaltaisi hypätä mukaan. Hyvän kohtaamisen aloituskynnys on toisinaan korkealla.

Mitä tapahtuisi, jos uskaltaisit kokeilla?

Pelko on syntynyt elämänkaaren negatiivissa kohtaamisissa läheisten ja vieraiden kanssa, hetkissä, joissa ei ole voinut tai osannut suojata itseään. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta rohkeutta voi rakentaa uusissa kohtaamisissa. Siis tuulta päin!

Uutta hyvää syntyy, kun ottaa riskin ja astuu toista kohti ystävällisellä eleellä. Silloin kun saa tylyn vastauksen, pystyisikö harmista huolimatta ajattelemaan: ”no, ehkä tuolle henkilölle ystävällinen sanani tuli tarpeeseen” ja jatkamaan kohtaamisia muiden kanssa? Ympärillämme on kuitenkin enemmän kohtaamiselle avoimia ihmisiä, kuin niitä, jotka pahaa oloa purkaakseen reagoivat ystävälliseen lähestymiseen hyökkäävästi.

Hyvät kohtaamiset löytyvät kokeilemalla – sanomalla ääneen ystävällisiä asioita. Kun uskaltaa toistaa sen uudestaan, ystävällisten vastaantulijoiden joukko kasvaa. Ja mikä muu paremmin eheyttää elämän varrella ihmissuhteissa tapahtuneina ikäviä kohtaamisia, kuin uudet hyväntahtoisuudella täytetyt tapaamiset. Hyvä kohtaaminen on sellainen, joka leviää seuraaville. Ja kaikki voittavat.

Sanoissa on voimaa

Maailmaa ei voi mustavalkoisesti jakaa hyviin ja pahoihin. Silti Mumbain lentokentän seinällä silmiini sattunut Gandhin ajatus sisältää syvää viisautta. Sitä mukaillen: pahuus ei maailmasta katoa sillä, että keskitytään poistamaan pahaa tekevät ihmiset, vaan sillä, että hyvät ihmiset tekevät enemmän hyvää.

Tilaisuuksia hyvän kokeiluun on joka päivä. Liian usein jää sanomatta sen mielessä pyörivä ystävällinen ajatus. Mikä voima siitä kasvaisi, jos sanoisi ystävällisen asian viikossa – yhden enemmän kuin tähän asti?

Saako olla eri mieltä?

Kyky riidellä rakentavassa ja kunnioittavassa hengessä on huomattavan hyödyllinen taito. Valitettavasti kyseessä on katoava luonnonvara. Kuinka toisinajattelijat hiljennetään? Kuinka riidellään rakentavasti? Mitä hyötyä on siitä, että omia ajatuksia avoimesti haastetaan? 

Hyviä asioita tapahtuu, kun opimme riitelemään rakentavasti. Tarvitsemme väittelyä ja rehellistä keskustelua eri mielipiteistä.

Jos olen kanssasi eri mieltä, se ei tarkoita että vihaan sinua. En ole sinun vihollisesi, jos olen eri mieltä kanssasi. Voin äänestää eri tavoin, uskoa eri tavoin, elää eri tavoin ja silti olla ystäväsi. Continue reading

Miten minimoida riidat työssä ja kotona?

Lapsi on viivytellyt kouluun lähdön kanssa, kun viestit kavereille ovat olleet repun pakkaamista ja pukeutumista tärkeämpiä. Vanhemman keittiöstä huikatut kehotukset valmistautumisesta ovat menneet ohi korvien. Nyt on jo kiire ja tavarat ovat hukassa. “Koulu on tyhmää, ihan sama jos myöhästyn!” Mitä – ja ennen kaikkea miten – sanot lapselle tässä tilanteessa?

Työpaikalla projektivastuut on jaettu kuukausi sitten. Nyt on kolmas projektikokous ja yksi kolmesta vastuuhenkilöstä, jonka vastuulla olevat osa-alueet ovat melkoisen alkutekijöissään, alkaa kritisoida sitä, miten projektin vastuut on jaettu. Sinä olet projektijohtaja. Mitä ja miten sanot antisankarille? Continue reading

Maailman vaikein, mutta väkevin taito

Tiedätkö sen tunteen, kun joku esiintyy edessäsi hurmaavasti? Hän puhuu taitavasti ja juuri sinulle tärkeistä aiheista. Mutta esityksen vaihtuessa keskusteluun, hänen kasvojensa hymy alkaa hyytyä. Hän ehkä vilkuilee kännykkäänsä tai miettii millä tavoin seuraavaksi sinut vakuuttaisi. Esiintyjä on kiinni omassa esityksessään, eikä ole aidosti läsnä. Continue reading

Palaute, tuo työelämän crossfit

Palaute on taitolaji, jossa harva pääsee huipulle. Palautetaitoja voi hyvällä syyllä kutsua työelämän crossfitiksi, sillä kummassakaan ei pärjää ilman monipuolista osaamista. Molemmissa tarvitaan eri lajien hallintaa, kykyä vaihtaa nopeasti tilanteesta toiseen ja taitoa keskittyä.

Aloittelijan ja ammattilaisen taidot ovat erilaiset, osaaminen vaikuttaa suoritukseen ja harjoittelun myötä tulokset paranevat kerta kerralta. Hyvällä treenillä ja ohjauksella vasta-alkajasta kasvaa osaaja, joka pärjää lajissa kuin lajissa. Continue reading

Haavoittuvainen ja kohtaava ihminen

Järjestimme hiljattain seminaarin asiakkaillemme. Päivän teema oli luottamus ja ennen kaikkea haavoitttuvuuteen perustuva luottamus. Ajatus haavoittuvuuden tunnustamisesta ja hyväksymisestä työelämässä on saamassa vahvempaa jalansijaa Suomessakin. Kyse on yksinkertaisesta mutta usein hyvin vaikeasta asiasta.

”Uskallanko olla oikeasti sitä mitä olen ja luottaa siihen, että muilla on hyvä tahto minua kohtaan niin, että kaikki läsnäolijat haluavat minulle vain ja ainoastaan hyvää.” Continue reading

Arkirohkeus ratkaisee!

Olemme kokeneet Suomessa ennätysviileän kesän, joka oli meidät kaikki yllättänyt olosuhde. Arkeen paluun myötä yllättäviä olosuhdehaasteita tulee takuuvarmasti lisää. Ne eivät siis oikeastaan ole yllätys, vain niiden ajoitus.

Itse kukin meistä – tai lapsemme ja muut läheisemme – on esimerkiksi keskimäärin joitakin päiviä vuodesta sairaana. Valmistaudummeko tähän kalenterin ja mahdollisesti tarvittavan arkiavun osalta? Millaista joustoa ja tukea on saatavilla työhön ja kotitöihin?

Entä henkiset haasteet ja kriisit, miten olemme varautuneet niihin? Mitä teen, kun perheenjäsenen, kollegan tai asiakkaan kanssa syntyy konflikti? Kun odotukset eivät täyty, vuorovaikutuksessa syntyy väärinkäsitys?

Hyveistä rohkeus on varsin hyödyllinen arjen haasteissa. Kun uskallamme rohkeasti kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on, säästämme energiaa ja hermoja. Onnellisuus nimittäin asuu arjessa! Continue reading

Kiitä tai kuole: älä anna odotusten näivettää parisuhdettasi

Nyrpistämme nenäämme ihmisille, jotka täyttävät parisuhteensa mahdottomilla odotuksilla ja siten vievät rakkaudelta kaiken tilan. Halveksuntamme huumassa emme huomaa omia pienenpieniä odotuksiamme, jotka ovat sitäkin vaarallisempia.

Utopiasta

Voin hyvin myöntää: asetan utopistisia odotuksia puolisolleni.

Odotan, että puolisoni…

  • tekee minut onnelliseksi,
  • lukee ajatukseni,
  • on aina iloinen ja hyvällä tuulella,
  • tekee asiat oikein (eli minun tavallani), ja
  • jakaa kaikki arvoni.

Usein saan kuitenkin itseni kiinni näistä järjettömyyksistä. Koska odotukseni on niin kohtuuton, niin epärealistinen, niin fantasiaa täynnä, ettei sitä oikeastaan häpeä. Continue reading

Pelko lamauttaa, rakkaus vapauttaa

Meidät ihmiset on paiskattu elämään, jossa joka päivä pitäisi tehdä valintoja. Suurin mahdollinen ja samalla vaikein pitäisi tehdä pelon ja rakkauden välillä, kirjoittaa Tommy Hellsten.

Tämä valinta ei tapahdu filosofisesti, älyllisen viileästi, ikään kuin valitsisi mielipiteen useasta mahdollisesta, vaan se tapahtuu tunnetasolla, juuri sillä arkisella taistelukentällä, jota jokapäiväiseksi elämäksi nimitetään.

Tämä rakkauden ja pelon välillä tehtävä valinta on aina kohtalokas, sillä se muuttaa elämän suuntaa ja vie lopulta kahteen aivan erilaiseen lopputulokseen. Continue reading

Murhaajalla on hyvä tarkoitus

Olen tutkinut ihmisten alitajuisia motiiveja koko työurani. Aloitin opiskeluaikoina pohjalta, rikollisten motiiveista. Niistä siirryin sittemmin ostamisen ja mielihyväkuluttamisen motiiveihin. Mitä ihmeen tekemistä näillä on hyveiden kanssa? Paljonkin. Vasta kun ymmärrämme ihmisen syvempiä motiiveja paheisiin ja pahaan, voimme tarjota hänelle oikealla tavalla relevantin vaihtoehdon valittavaksi, siis osaamme vetää oikeasta narusta.

Olen vakuuttunut tämän neljännesvuosisadan aikana siitä, että kaikki toimintamme pyrkii pohjimmiltaan hyvään.  Continue reading

Ihmisen minuus kehittyy yhteydessä toisiin

Minuutemme on se tapa, jolla haluaisimme olla vuorovaikutuksessa ja tulla ymmäretyiksi. Jos ihmisen oma näkemys ja muiden ihmisten ymmärrys henkilön identiteetistä eroavat suuresti, niin vuorovaikutuksesta tulee hankalaa. Toiset näkevät sinut silloin henkilönä, joka et koe olevasi.

Continue reading

Inhimillinen marginaali: Poikkeuksellisen hyvän kesän salaisuus

Pelastin todennäköisesti viime talvena ihmishengen. Tuuria tai johdatusta, voidaan silti havaita, että poikkeuksellisen hyvä kohtaaminen rakentui osasista, jotka voidaan toistaa. Vaikka tänä kesänä.

Kuljin kylmänä ja kirkkaana talvipäivänä pienen kauppakeskuksen ohitse  lastenvaunuja työnnellen. Huomasin vanhemman herrasmiehen, pitkän ja hauraan, astelevan ovea kohden kävelykeppi molemmissa käsissään. Ovi ei ollut automaattinen, joten kiirehdin avaamaan sitä. Continue reading

4×4 minuuttia myönteistä ajattelua vuorokaudessa

Mitä on myönteinen ajattelu? Sitäkö, että ajattelee kivoja asioita ja yrittää lakaista vähemmän kivat ajatukset maton alle? Vai oleellisen näkemistä ainakin hetkittäin?

Olipa asia niin tai näin, myönteinen ajattelu ei lyhennä matkaa pisteestä A pisteeseen B.  Se voi kuitenkin merkittävällä tavalla vaikuttaa siihen, kuinka valoisaa matkanteko on. Valoisuuteen voi vaikuttaa jo huomattavasti päivittäinen 4×4 minuutin myönteinen ajattelu.

Continue reading

Digipaasto ja tylsistymisen taito – eli Luovan Läsnäolon haaste

Oli tuikitavallinen päivä ja leikin tapani mukaan lasteni kanssa. Eli lapset leikkivät omiaan ja minä katsoin sivusta puolella silmällä räpeltäen samalla puhelintani.

Mielestäni siinä ei ollut mitään kummaa, sillä vapaa leikki on tärkeää, itsenäisyyden kehittyminen kriittistä ja lopulta maailmassa vain on pärjättävä omillaan, eikö? Lisäksi isi tarvitsi vähän omaa aikaa, jos vaikka virtuaalista.

Mieleeni kuitenkin pullahti digipaasto, josta olin kuullut joitakin päiviä aiemmin. Digitaalisten vempainten hetkellinen unohtaminen oli kuulemma parantanut huimasti perheen sisäisiä suhteita.

Continue reading

Johtamisen suuria ja pieniä asioita

Organisaatiot ovat ennakoimattomuuden ja monimutkaisuuden keskellä. Monimutkaisuutta voi torjua ja tehdä tehokkaan oloisia ja suoraviivaisia ratkaisuja. Toinen vaihtoehto vaikuttaa tehottomammalta: johtaja kutsuu muita monimutkaisuuden äärelle.

Lukuisat ja keskenään kilpailevat johtamisopit pelkistävät helposti arjen monimuotoisuutta ja nostavat esiin vain joitakin johtamisen puolia. Vastapainona valmiita ratkaisuja tarjoaville johtamisopeille voisi olla organisaatiokonsultti Harri Hyypän toteamus: johtajan ensisijainen ja luovuttamaton tehtävä on ajatella. Continue reading