Tehdään parannus

Ylpeys ja kateus ovat maailmaa pyörittäviä voimia. Kukoistukseen pyrkivän ihmisen tulee puntaroida myös tarkoitusperiään matkalla kohti inhimillistä erinomaisuutta.

Taloustiede paljastaa ihmisen raadollisuuden

Taloustieteessä on perinteisesti esitetty ihmisten tekevän valintoja sillä perusteella, mikä tuottaa heille mahdollisimman paljon hyvinvointia ja hyötyä (mitä nämä sitten yksilöllisten mieltymysten perusteella kenellekin tarkoittavatkaan). The Economist –lehden (8.3.2014) kirja-arvion mukaan George Cooper (Money, Blood and Revolution) sen sijaan näkeekin ihmiset ennen kaikkea kilpailijoina, ei hyödyn maksimoijina.

Continue reading

Olen kriittinen hapannaama – ja entäs sitten?

Voihan vieteri! Nyt tulikin käsittelyyn tunne, jonka suhteen olen aika hämmentynyt. Se on nimittäin tunne, jota itse koen usein ja josta monesti saan myös mielihyvää, mutta samaan aikaan tiedän, että tuota tunnetta en voi arvostaa enkä sellaista haluaisi hirveästi kokea.

Sanotaanko näin: mikäs on sen hauskempaa, kuin sopivassa tilanteessa yhdessä muiden kanssa arvostella kaikkea, mitä tapahtuu. ”Tuo uudistus nyt on sellainen ja tällainen. Ja se ja se henkilö ei osaa arvostaa hyvää, vaan on sitä ja tätä.” Eli pidemmittä puheitta – saanen esitellä tunteen nimeltä halveksunta.

Continue reading

Onni on olla parempi kuin muut

Usein ylpeys ajaa ihmiset kilpailemaan ja vertailemaan. Jatkuva itsellensä todisteleminen johtaa saavutuksiin, mutta se ei ole hyvä tapa elää. Onnea on löytää elämään sisältöä, joka ylittää menestyksen ja henkilökohtaiset saavutukset.

Nykyihmisen onni perustuu saavutuksiin. Merkityksellisen elämän perusta ei enää löydy sydämen hyvyydestä ja uhrautuvasta rakastamisesta, vaan menestymisestä ja saavuttamisesta.

Continue reading

Sisäpiiri

Helvetin enkelit ja muut koulukiusaajat. Mikä niissä sisäpiireissä oikein kiehtoo? 

Kaikki alkoi siitä, kun eräs ystäväni tarjosi kesälainaksi moottoripyöräänsä. Eihän minulla ollut korttia. Mutta pyörä oli kerrassaan niin upea, grafiitinharmaa BMW K1200R, että ilmoittauduin saman tien kurssille.

Ihastuin uuteen harrastukseeni ja lainapyörääni (”se istui käteen”) niin, että kesän loputtua ostin sen itselleni. Intoani ei kolhinut edes se pultsari, joka vinoili: ”Ai, sulla on moottoripyörä. Ei olekaan, vaan bemari” – ja heitti hörisevät räkänaurut päälle.

Näemmä bemarin moottoripyöriä ei tietyissä piireissä oteta vakavasti. Continue reading

Kronologinen snobismi

Snobismin eri muotoja on monenlaisia. Usein snobismi perustuu varakkuuteen tai kauneuteen. Näitäkin ovelampi on kuitenkin sellainen snobismi, joka luulee, että viisaus vanheni eilen.

Snobismia on monenlaista. Yhteistä kaikille snobismin muodoille on se, että otetaan yksi ominaisuus tai määre, joka asetetaan ylimmäksi mittariksi ja jonka perusteella muut ihmiset suljetaan ulkopuolelle. Tällaisia ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi varakkuus tai status. Toinen yleinen snobismin muoto on tyylisnobismi. William Hazlittin (1778–1830) sanoin:

”Muoti on vulgarismia pakenevaa hienostuneisuutta,
joka pelkää yliajetuksi tulemista.”

Hazlittin mukaan tämä osoittaa, ettei muodin ja vulgarismin välillä ole suurtakaan eroa. Continue reading

Johtajan nöyryydestä

Turhamaisuus ja ylimielisyys aiheuttavat kitkaa sekä kotona, koulussa että työpaikalla. Nöyryyden ja menestyksen yhteys on kiistaton, mutta miten Galileo Galilei liittyy aiheeseen?

Nöyryys on melko harvinainen hyve ihmisten joukossa, jotka ovat paljon esillä. Johtaviin asemiin hakeutuu luontaisesti paljon ihailusta, arvostuksesta ja vallasta pitäviä ihmisiä. Itse asiassa joskus nöyryys voi näyttäytyä jopa menestyksen esteenä. Continue reading

Hyveellinen shoppailu

Hyveiden käsitettä on luonnollisesti helppo soveltaa johtajuuteen, mutta myös asioihin, joilla on todellista merkitystä, kuten shoppailuun.

Sillä tottapuhuen ihminen pystyy luotsaamaan elämänsä läpi tekemättä bisnestä tai muuta vastaavaa tylsää, mutta on harvassa niitä, jotka pystyvät välttämään shoppailun.

Jos sellainen yksilö löytyykin, olen taipuvainen osoittamaan hänelle myötätuntoani. Hän on onnistunut välttämään yhden elämän tarjoamista parhaista ylellisyyksistä.

Jokainen joka tuntee shoppailun tuntee valitettavasti myös sen varjopuolet: ostokrapulan, nimettömät shoppailijat, joulunajan täpötäydet liikkeet. Unohtamatta niitä virheostoksia, jotka nostavat kasvoille irvistyksen (muistivihjeenä ostokset, jotka teimme 80-luvulla). Continue reading

Karismaattinen hyvejohtajuus

Onko karismaattisuus kansankiihotusta vai todellista suuruutta? Ehkä molempia. Aito karisma viittaa jonkinlaiseen Jumalan kaltaisuuteen. Sitä vahvistavat erityisesti nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveet.

Sana ”karisma” (kreikk. kharisma) tarkoitti alunperin tietynlaista jumalallista tai Jumalalta tulevaa lahjaa. Se sai erityisen paikan nykyajattelussa sosiologi Max Weberin ”karismaattisen auktoriteetin” käsitteessä. Weberin mukaan karismaattisuus on henkilön ominaisuus, jonka ansiosta hän erottuu joukosta ja hänellä ajatellaan olevan yliluonnollisia, yli-inhimillisiä tai ainakin erityislaatuisia voimia tai kykyjä, joita pidetään jumalallisina tai esimerkillisinä ja joiden vuoksi muut suhtautuvat häneen johtajana. [1]

Weberin käsite viittaa kieltämättä johonkin hyvin erityiseen. Yleisessä kielenkäytössä karismaattisuus ymmärretään usein laajemmin. Karismaattisuudesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun tietty henkilö ”valloittavan persoonallisuutensa” ansiosta saa muut psykologisesti valtaansa. Continue reading

Hyveellinen rentoutuminen: johtajan tehokkuuden ehto

Johtajuus vaatii rentoutumista. Mutta tuloksekas rentoutuminen edellyttää hyveitä. Ilman niitä ihminen vaappuu epävakaasti työnarkomanian ja laiskottelun välillä löytämättä koskaan asian ydintä.

Paradoksi: miten moni sanookaan lähteneensä lomalle väsyneenä ja palanneensa vielä väsyneempänä.

Rentoutumisen tarve

Työnarkomania, jatkuvat ylityöt, rästit, paineet, sähköpostit ja dokumentit päivällisellä ja yömyöhällä… Joskus miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä – mutta rajansa kaikella.

Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista.

Kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen, s. 302) Stephen Covey kuvaa sisäisen uudistumisen tarvetta hauskalla tarinalla:

Oletetaan, että tapaat metsässä miehen, joka sahaa puuta nurin hiki hatussa.
”Mitä sinä teet?” kysyt häneltä.
”Etkö näe?” kuuluu kärttyinen vastaus. ”Kaadan puuta.”
”Näytät väsyneeltä!” sinä huudahdat. ”Kuinka kauan olet jo sahannut?”
”Kuudetta tuntia”, mies vastaa, ”ja olen aivan poikki! Tämä on kovaa hommaa.”
”Mikset sitten pidä muutaman minuutin taukoa ja teroita sahaasi?” kysyt. ”Varmasti työ sujuisi silloin ripeämmin.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, mies virkkaa painokkaasti. ”Minun täytyy sahata!”

Continue reading

Hyveet ja rakastaminen

Rakastaminen ja rakkauden osoittaminen eivät ole sama asia. Mutta hyveet auttavat molemmissa. Nöyryys, suurisieluisuus, rohkeus ja jopa järjestys — miten ne liittyvät rakkauteen?

Toukokuussa kirjoitin rakastamisen kriisistä. Lupasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, miten hyveet voivat konkreettisesti auttaa ”rakastamaan paremmin”.

Tuohon väitteeseen haluaisin lisätä vielä toisen: hyveet auttavat osoittamaan rakkautta paremmin.

Molemmat väitteet kulkevat yhdessä ja ne vahvistavat toisiaan, mutta ne eivät ole sama asia.
Continue reading

Auto katukivessä

Helmikuisen aamun yksinäiset lumihiutaleet leijailevat pilviseltä taivaalta — iskeytyäkseen tuulilasiini. Meillä on paljon yhteistä. Nekin lähtivät matkaan lopulta kolaroidakseen.

Vihreä. Se on positiivinen väri: ”kyllä mä vielä ehdin!”

Keltainen. Punainen. Jarrua, jarrua!

Continue reading

Humoristinen hyve

Huumorintaju ei ole vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen.

Olen viime aikoina lukenut Thomas Moren elämäkertaa (Gerard Wegemer: Thomas More. A Portrait of Courage). Kirjoittajan maalaama henkilökuva korostaa Moren positiivista elämänasennetta ja hyvää huumorintajua.

Kuuluisa humanisti-kirjailija-valtiomies-pyhimys oli paitsi sivistynyt renesanssi-ihminen myös harvinaisen hauska seuramies. More oli 1500-lukulaisen Lontoon kuuluisimpia ihmisiä, jota arvostivat niin älymystö ja virkamiehistö kuin tavalliset kaduntallaajatkin. Mikä tilaus huumorintajulle olisikaan rakkaassa Suomessamme, tosikkojen luvatussa maassa.

Huumorin taito

Thomas More ei ollut vain luonnostaan lahjakas ja huumorintajuinen. Hän itse asiassa ”opiskeli” huumoria, nimittäin osana klassista retoriikkaa. More ymmärsi, että huumorin tuomalla lempeydellä voidaan tuoda arkeen tarpeellista kepeyttä ja leikkisyyttä. Etenkin kun hänen täytyi virkansa puolesta välittää toisille jokin kova viesti, hän pyrki pukemaan asian siten, että isku olisi mahdollisimman pehmeä.

Mutta huumorintaju ei ole – eikä se ollut Morellekaan – vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen. Continue reading

Nöyryys ja suurisieluisuus: vihollisia vai veljeksiä?

Nöyryys on elämänilon perusedellytys. Mutta nöyristely on aidon nöyryyden irvikuva. Suurisieluisuus, joka on palaamassa suomalaisten sanavarastoon, on puolestaan nöyryyden kaksoisveli.

Johtajuuden syvimmät hyveet ovat suurisieluisuus ja nöyryys. Näin asian esittää Alexandre Havard kirjassaan Virtuous Leadership (Scepter, 2007): suurisieluisuus saa johtajan unelmoimaan ja tavoittelemaan suuria asioita; nöyryys ohjaa hänet palvelemaan muita. Näihin kahteen luonteenominaisuuteen rakentuu todellisen johtajan nauttima arvovalta ja luottamus.

Mutta eikö tässä yhdistelmässä ole jotain ristiriitaista? Eikö suurisieluisuus ole suorastaan nöyryyden vastakohta?

Ei ole. Niiden välillä vallitsee syvä toisiaan tukeva suhde, jota voisi suorastaan kutsua riippuvuudeksi: vain aidosti nöyrä voi olla aidosti suurisieluinen. Ja päinvastoin.

Ole nöyrä, mutta älä nöyristele

Meillä on vaikea suhde nöyryyden kanssa. Varsinkin Suomessa. Toisaalta olemme hyvin kunnianhimoisia, mutta toisaalta emme haluaisi, että kukaan huomaa – tai ainakaan huomaa meidän haluavan tulla huomatuksi. Lisäksi olemme varsin jääräpäinen kansakunta, mikä on merkki ylpeydestä.

Continue reading

Ylpistely on ylpeyttä on nöyryyttä on nöyristelyä?

Voiko vanhempi olla ylpeä lapsistaan? Vaikuttaa siltä, että ylpeyttä on kahta lajia, on nöyrää, epäitsekästä ylpeyttä, sekä itsekästä ylpeyttä. Nöyryys ja ylpeys ovat pikemminkin veljeksiä kuin vihollisia.

Keskustelin ylpeydestä isäni ja veljieni kanssa. Esitin heille väitteen, että nöyryys on tervettä – se on hyve – ja sen ääripäinä ovat ylpeys ja nöyristely – jotka ovat paheita. (Osittain erheellinen väite, kuten myöhemmin huomataan.) Sain takaisin kysymyksen ”voiko vanhempi olla ylpeä lapsistaan?” Tästä seurasi luonnollisesti yritys määritellä ylpeys. Päädyimme toteamaan, että sanat pettävät meidät.

Tuo määrittely olisi ollut helpompaa sanakirjan kanssa ja yritänkin nyt selvittää sen avulla mitä ovat ylpeys ja nöyryys.

Continue reading