Luonto tarvitsee hyveitä ja johtajuutta

Anteeksi, en kuullut mitä sanoit, koska tekosi huusivat niin lujaa. 

Kuka tahansa voi puhua kauniisti ja kirjoittaa korulauseita. Aito välittäminen vaatii tekoja, jotka kumpuavat hyveistä ja ilmaisevat johtajuutta. 

Ympäristön tila vaatii hyveitä. Lakeja ja säädöksiä tarvitaan, mutta ne eivät pelkästään riitä. Heidän, jotka välittävät, on näytettävä tietä. Meidän on kyettävä valitsemaan hyveellisesti sellaisia vaihtoehtoja, jotka ovat vaikeita. Continue reading

Ympäristöhyveellinen johtajuus

Hyveellinen johtaja huomioi päivittäisessä toiminnassa siis myös ympäristökysymykset, väittää Luonto-Liiton pääsihteeri ja esittää johtajille viisi ympäristöhyveellistä haastetta.

Ympäristökysymykset ovat tällä hetkellä kaikkien huulilla. Ympäristöherätyksen taustoja pitää kuitenkin hakea paljon kauempaa kuin viime vuosien ilmasto- ja ympäristökeskustelusta.

Ympäristöhyveellisyyden yhtenä esikuvana voidaan pitää vuonna 1852 kirjoitettua Henry Thoreaun kirjaa Walden – Elämää metsässä. Kyseessä on tarina siitä, kuinka Thoreau muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa mökkiin. Hän halusi selvittää, miten elää yksinkertaisimmin ja aidoimmin, liitossa luonnon kanssa. Teoksessa on paljon sellaista yhteiskuntakritiikkiä, joka on tänä päivänä edelleen ajankohtaista. Continue reading

Kestävän kehityksen inhimillinen tekijä

Mitä kehityksellä tarkoitetaan ja mihin sillä pyritään? Onko pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli kehityksen huipentuma?

Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan usein kehitystä, joka tyydyttää nykyisen yhteiskunnan tarpeet tekemättä myönnytyksiä tulevien sukupolvien kustannuksella (ks. Bruntland komission raportti ”Our Common Future”, 1987).

Edellisellä määritelmällä viitataan useimmiten luonnonvarojen käyttöön, ja näin kestävästä kehityksestä on tullut ennen kaikkea ympäristösuojeluun sidottu termi. Continue reading