Työkaverista ystäväksi?

”Ajattele työyhteisö, jossa työntekijät ovat ystäviä”, sanoo Ville Saarikalle, Diili-kisailija ja Nordic Business Forumin johtohahmoja.

Työelämä on kovaa ja raskasta. Paineet suorittamisesta vievät yöunia, aiheuttavat perheriitoja ja tuovat terveysongelmia. Tiedon tulva organisaatioissa on valtava ja tekemistä riittää.

Elämäntapavalmentajat tarjoavat selviytymisoppaaksi nykyisin terveellisiä elämäntapoja. Sanoma on: syö oikein, nuku riittävästi ja liiku. Continue reading

Ystävyyden aarre

”Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”, kirjoitti Aristoteles. Toisin sanoen ei ole mahdollista elää hyvää elämää ilman ystäviä. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Ihminen ei voi olla onnellinen yksin. Näitä kysymyksiä pohditaan ystävänpäivän alla.

Vähän aikaa sitten tässä blogissa kirjoitettiin, että ystävän ja kaverin ero on se, että ystävän pitää tarpeen tullen uskaltaa sanoa myös negatiivisia asioita. Se pitää varmastikin paikkansa. Mutta mitä ystävyys oikeastaan on? Mitä se tarkoittaa?

Minua kiehtoo ajatus siitä, että ystävyys on toisen henkilön elämän elämistä. Samalla ystävyys on sitä, että antaa toisen henkilön osallistua omaan elämäänsä. Siinä piilee myös ystävyyden ja kaveruuden välinen ero. Continue reading

Oodi veljelleni

Friendship has no survival value; rather it is one of those things which give value to survival. C. S. Lewis, The Four Loves

Onnellisuuden näkökulmasta kolme elämänkokemustani nousee ylitse muiden. Sinä olet ollut mukana niistä kahdessa – kolmatta, Etelä-Kiinan meren autiosaarta ei lasketa.

Elämäni onnellisin päivä oli varmaan hääpäiväni. Bestmanina olit polttareissani maksellut vähän kalavelkoja lähettämällä minut taitolentäjän kyydissä taivaalle. Puoli vuotta myöhemmin sinun polttareissasi vastasin tiputtamalla sinut taitolentäjän kyydistä taivaalta. Continue reading

Ystävyyden jalo taito

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että ystävyys on hyve. Hyveen olemukseen kuuluu se, että siinä voi kasvaa. Mutta ystävyydellä on myös riskinsä.

Tuttavani aloitti hiljattain koulunopettajana. Eräänä päivänä hänen kollegansa opasti häntä: opettaja ei saa olla oppilaiden ystävä. Tuttavani joutui hämilleen: hänhän halusi nimenomaan olla lasten ystävä – aikuinen ja auktoriteetti tietenkin, mutta myös ystävä.

Tapaus ei liene ainutlaatuinen. Myös aikuisten maailmasta löytyy vastaavaa. Kuinka moni voi sanoa olevansa esimiehensä taikka alaistensa ystävä? Toisaalta ystävyys on niin luonnollinen asia, että varsin moni jäykkä ja pinnallinen tuttavuus voisi syventyä ystävyydeksi, jos osapuolet niin haluaisivat.

”Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”

Kaikki tarvitsevat ystäviä. Aristoteles aloittaa ystävyyttä käsittelevän kommentaarinsa toteamalla, että ystävyys on ”mitä välttämättömintä elämiselle, sillä ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää, vaikka hänelle olisi kaikki muu hyvä” (Nikomakhoksen etiikka, kirja VIII, luku 1).

Täällä Suomessa ongelma on ehkä siinä, että usein suhtaudumme ystävyyteen varsin passiivisesti. Oletamme, että ystävyys on asia, joka vain ”tulee vastaan” — siis jos on tullakseen. Ajattelemme, että ystävyys riippuu ennen kaikkea toisesta henkilöstä, hänen luonteestaan ja asenteestaan minuun.

Riippuuko ystävyys ennen kaikkea toisesta? Kyllä ja ei. Continue reading