Hyvejohtajuus.fi — Johtajuudesta elämäntapa

Iltalehti uutisoi Tanja Karpelan puvusta: “Tanja rohkeampana kuin koskaan”, sillä Karpela pukeutuu Linnan juhliin “seksikkäässä” 50-luvun puvussa. Mikä erottaa tämän rohkeuden ja rohkeuden, johon hyve osoittaa?

Sana on sama, ja merkityskin osittain sama. Iltalehden rohkeus tarkoitti pelon voittamista, ja vastaavasti myös rohkeuden hyve tarkoittaa pelon voittamista. Taustalla vaikuttava tavoite kuitenkin erottaa nämä rohkeudet toisistaan.

Lue lisää »

Onko karismaattisuus kansankiihotusta vai todellista suuruutta? Ehkä molempia. Aito karisma viittaa jonkinlaiseen Jumalan kaltaisuuteen. Sitä vahvistavat erityisesti nöyryyden ja suurisieluisuuden hyveet.

Karismaattinen auktoriteetti ja johtajuus

Sana ”karisma” (kreikk. kharisma) tarkoitti alunperin tietynlaista jumalallista tai Jumalalta tulevaa lahjaa. Se sai erityisen paikan nykyajattelussa sosiologi Max Weberin ”karismaattisen auktoriteetin” käsitteessä. Weberin mukaan karismaattisuus on henkilön ominaisuus, jonka ansiosta hän erottuu joukosta ja hänellä ajatellaan olevan yliluonnollisia, yli-inhimillisiä tai ainakin erityislaatuisia voimia tai kykyjä, joita pidetään jumalallisina tai esimerkillisinä ja joiden vuoksi muut suhtautuvat häneen johtajana. [1]

Weberin käsite viittaa kieltämättä johonkin hyvin erityiseen. Yleisessä kielenkäytössä karismaattisuus ymmärretään usein laajemmin. Karismaattisuudesta voidaan puhua esimerkiksi silloin, kun tietty henkilö ”valloittavan persoonallisuutensa” ansiosta saa muut psykologisesti valtaansa. Lue lisää »

Maamme sosiaaliturva on kriisissä. Siltä on loppumassa varat. Tämän päivän sosiaaliturvan tasoa pidetään yllä velkarahalla, jonka maksumiehet eivät ehkä ole vielä syntyneetkään. Voivatko hyveet olla muuttamassa tilannetta?

Viime vuosina on lähes päivittäin puhuttu hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen tarjoamasta sosiaaliturvasta. Sosiaaliturva sellaisena kuin me sen piirissä eläneenä ymmärrämme, on aika nuori järjestelmä.

Tällä hetkellä koko sosiaaliturva on valtavassa kriisissä. Meillä Suomessa ja aika monessa länsimaassa on joukko tekijöitä, jotka horjuttavat sosiaaliturvaa. Aivan näinä vuosina on valtava eläkkeelle siirtymisen ajanjakso. Samaan aikaan on työvoimapula ja mikä hälyttävintä yhä vähemmän veronmaksajia nykyisen järjestelmän ylläpitämiseksi.

Miten tähän on tultu? Lue lisää »

Kuntosalin naistenlehden otsikoista yksi pisti silmään: “Miksi pomosi on huono?” Innostuneena avasin lehden ainoastaan löytääkseni artikkelin, joka ihan tosissaan kävi läpi tekijöitä, miksi nykypomot ovat niin huonoja. Olin odottanut toisenlaista lähestymistä.*

Ajattelin naiivisti ettei kukaan voi kirjoittaa suoraan otsikon aiheesta, joten sen olisi käsiteltävä asenteita pomoja kohtaan. Esimerkiksi esittämällä kysymyksen mikä pomossa ärsyttää. Ja miksi. Lue lisää »

Mikä tappaa eniten poliitikkoja maailmassa? Vaikka vallankahvasta pidetään kiinni hautaan asti, vastaus ei ole vanhuus. Kyse on sisäisestä salamurhaajasta: vääränlaisesta kiintymyksestä rahaan, valtaan, maineeseen ja seksiin, jotka itsessään ovat hyviä asioita.

”Monella oli nuorena jaloa johtamisen kunnianhimoa, unelmia vahvuudesta, rohkeudesta ja epäitsekkyydestä, koko ihmiskunnan palvelemisesta. Mutta koska [teksti puuttuu]. Pian he luopuivat unelmistaan, tulivat epäileviksi ihmisluontoa kohtaan ja hakivat suojaa materiaalisista mukavuuksista, hengellisestä välinpitämättömyydestä ja ’itsensä toteuttamisesta’.”

Poliitikon yleisin kuolinsyy

Kaksi asiaa tulee mieleen alun lainauksesta. Ensiksi kyseessä voisi olla peruspoliitikon antologia eli muistokirjoitus. Idealistinen ja epäitsekäs alku – kyyninen ja materialistinen loppu. Mitä tässä välissä tapahtui?

Toiseksi lainauksessa lukee: ”Mutta koska [teksti puuttuu].” Mitkä sanat puuttuvat? Vaikuttaa nimittäin siltä, sulkujen sisällä on vastaus kysymykseemme: Mitä tapahtui? Puuttuvat sanat paljastuvat kirjoituksen lopussa. Lue lisää »

Johtajuus vaatii rentoutumista. Mutta tuloksekas rentoutuminen edellyttää hyveitä. Ilman niitä ihminen vaappuu epävakaasti työnarkomanian ja laiskottelun välillä löytämättä koskaan asian ydintä.

Paradoksi: miten moni sanookaan lähteneensä lomalle väsyneenä ja palanneensa vielä väsyneempänä.

Rentoutumisen tarve

Työnarkomania, jatkuvat ylityöt, rästit, paineet, sähköpostit ja dokumentit päivällisellä ja yömyöhällä… Joskus miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä – mutta rajansa kaikella.

Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista.

Kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen, s. 302) Stephen Covey kuvaa sisäisen uudistumisen tarvetta hauskalla tarinalla:

Oletetaan, että tapaat metsässä miehen, joka sahaa puuta nurin hiki hatussa.
”Mitä sinä teet?” kysyt häneltä.
”Etkö näe?” kuuluu kärttyinen vastaus. ”Kaadan puuta.”
”Näytät väsyneeltä!” sinä huudahdat. ”Kuinka kauan olet jo sahannut?”
”Kuudetta tuntia”, mies vastaa, ”ja olen aivan poikki! Tämä on kovaa hommaa.”
”Mikset sitten pidä muutaman minuutin taukoa ja teroita sahaasi?” kysyt. ”Varmasti työ sujuisi silloin ripeämmin.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, mies virkkaa painokkaasti. ”Minun täytyy sahata!”

Lue lisää »

Vaalirahakohu johdattaa pohtimaan lain ja omantunnon suhdetta. Uskottavuus on koetuksella, mutta minkä?

Varmaan moni alkaa jo olla pikkuhiljaa tuskastunut median välittämiin tietoihin, jotka liittyvät vaalirahoitukseen. Luettelen tässä joukon otteita lehtien kirjoittelusta. Nämä ovat kaikille tuttuja. Mutta voidaanko niissä havaita jotain yhteistä piirrettä aikamme ihmiseen?

Muistatte hyvin erään sanoneen, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä olisi vastoin lakia eikä hän sen vuoksi aikonut ilmoittaa vaalirahoitustaan ennen kuin laki sitä vaatii. Näin varmaan ajatteli useampikin.

Muistanette myös, että moni ei ollut omasta mielestään tehnyt mitään väärin ottaessaan vastaan vaalirahoitusta, muttei kuitenkaan aikonut julkaista omaa vaalirahoitustaan.

Demokratian vai ihmisten uskottavuus?

Jännimpänä uutisena itse koin sen, kun pahoiteltiin demokratian menettävän vaalirahakohun vuoksi uskottavuutensa äänestäjien silmissä, jonka vuoksi olisi paikallaan pikimmiten selvittää tilanne. Tilanne, johon monen mielestä oltiin tultu, koska näin oli ennenkin menetelty. Sanottiin, että se oli maan vanha tapa. Se olisikin monen mielestä pitänyt muuttaa säädöksillä jo aikaa sitten. Sanottiin, että virhe oli ollut tämä.

Mutta tavallisten ihmisten silmissä kyse on ollut kuitenkin koko ajan enemmän ihmisten kuin demokratian uskottavuudesta. Lue lisää »

Miten olla idealisti olematta naiivi? Entä miten olla realisti olematta kyynikko? Se onnistuu ymmärtämällä, että utopia sekä on että ei ole saavutettavissa.

Hyvepolitiikan peruspilarit lepäävät kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Mitä on utopia?

Vuonna 1516 Thomas More kirjoitti kuuluisimman teoksensa: Utopia. Siinä matkamies Raphael Hythlodaeus kertoo käyneensä Utopia-saarella, jossa vallitsi täydellinen yhteiskuntajärjestelmä. Sana utopia onkin Morelta peräisin.

Utopia-sana on löytänyt tiensä lähes kaikkiin kieliin. Se tarkoittaa täydellistä yhteiskuntajärjestelmää. Arkikielessä siihen liittyy olennaisesti uskomus, ettei utopiaa ole olemassa eikä sitä voi olla olemassa. Jos joku uskaltaa väittää, että se on mahdollinen, realistit leimaavat hänet naiiviksi idealistiksi: ”Utopistinen ajatus!” Idealisti vastaa syytteeseen sanomalla, että kyynisyys on itsensä toteuttavaa profetiaa. Lue lisää »

”Totuudellisuus edellyttää rohkeutta – rohkeutta puolustaa moraalista totuutta, vaikka se olisi poliittisesti epäkorrektia tai provosoivaa.” (1)

Alun perin ajattelin kirjoittaa aivan toisesta asiasta. Törmäsin nimittäin viime viikolla mielenkiintoiseen kirjaan The Future of Management (2), josta halusin kertoa muutaman asian.

Teen sen kuitenkin ensi kerralla, sillä luin eilen Helsingin Sanomien sunnuntaidebatissa kirjoituksen, joka sai minut vaihtamaan aihetta. Kirjoitus käsitteli aborttia. Se palautti heti mieleeni edelliset Alexandre Havardin sanat. Lue lisää »

Viisi päivää erämaassa panivat miettimään kärsivällisyyden hyvettä.

Palasin juuri viiden päivän vaellukselta Lapista. Hullun hommaa. Mutta antoisaa ja opettavaista.

Rinteillä tepastellessa oli aikaa pohtia jos jonkinlaisia asioita, pieniä ja suuria. Erityisellä tavalla jäivät mieleen käytännölliset oppitunnit kärsivällisyydestä ja kestävyydestä.

Kestävyyden koulussa

Kärsivällisyys joutuu nimittäin vaelluksella usein koetukselle. Minuun teki vilpittömästi vaikutuksen porukkamme jatkuva positiivisuus: henki oli aina myönteinen ja kannustava, ei koskaan kritisoiva ja valittava, vaikka joskus kohtasimmekin vaikeuksia ja uupumusta.

Lue lisää »

Rehellisyys maan perii, sanotaan. Mutta mistä rehellisyydestä ja mistä maasta on kyse?

Usein törmäämme elämässämme samoihin asioihin uudestaan: on aina liian vähän aikaa tai rahaa tai molempia. Mutta ihmiset, jotka tekevät töitä eri kulttuurien keskellä, törmäävät yllättäen meille suomalaisille ja Suomessa asuville toisenlaisiin haasteisiin.

Saattaa olla, että heillä ei ole rahaa. Mutta heillä ei myöskään ole pulaa ajasta – kiirekin saattaa olla tuntematon käsite jopa maan kielessä. Kun on ollut tekemisissä ihmisten kanssa eri maissa ja kulttuureissa, on ollut haasteellista tunnistaa ja löytää mahdollisimman rehelliset ja luotettavat yhteistyökumppanit. Mistä rehellisyydessä on kyse?

Muutamia viikkoja sitten tapasin henkilön, jota syytettiin vakavasta rikoksesta. Hän kielsi tehneensä sitä. Puhui hän sitten totta tai ei, tapaaminen sai minut pohtimaan rehellisyyden aihetta. Lue lisää »

Artikkelisarja hyveiden ja politiikan yhteispelistä jatkuu. Tässä toisessa osassa pohditaan lakien ja omantunnon suhdetta. Muovaavatko lait kansan omaatuntoa eli käsitystä oikeasta ja väärästä, vai muovaako kansan omatunto lakeja?

Hyvepolitiikan peruspilarit lepäävät kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Toisin kuin ”Paluu hyvepolitiikkaan” -sarjan aloitusosassa, tässä toisessa osassa käsiteltävä kysymys liittyy suoremmin näihin kahteen periaatteeseen. Puhumme omantunnon ja lakien suhteesta. Omatunto voidaan nähdä liittyvän ensimmäiseen periaatteeseen, lait taas toiseen periaatteeseen. Mutta mikä onkaan niiden keskinäinen suhde? Lue lisää »