Hyvejohtajuus.fi — Johtajuudesta elämäntapa

HOT-terapian suosio Suomessa kasvaa. Mindfulness-menetelmä on löytänyt tiensä aina johtamisalan kirjallisuuteen asti. Kirjoittaja peräänkuuluuttaa tietoisuutta omasta vaikutin- ja uskomusjärjestelmästään.

Kolmannen vuosituhannen megatrendiksi povattiin hengellisyyttä. Vielä 90-luvulla tämä ajatus tuntui suomalaisesta, hitaasti lämpiävästä ja järjellä perustelevasta kansalaisesta, etäältä. Vuosituhat vaihtui, marketeissa meditaatiolehdet alkoivat napsia hyllytilaa yksi toisensa jälkeen ja suomalainenkin löysi itsensä joogaamasta ja retriiteistä. Postmoderni ihminen näyttää etsivän pysyvyyttä monimuotoisuuden keskeltä. Jotain jota järjen päätelmät eivät yksin ole tarjonneet.

Mutta uusi hengellisyys ei ole rantautunut yhteiskuntaan kirkkojen kautta, siitä kielii jo jäsenkatokin, vaan yhä useampi löytää sen terapeutin vastaanotolla. Lue lisää »

Käsitys talouskasvun hyvinvointia loputtomasti lisäävästä vaikutuksesta on harhaanjohtava. Kasvu mahdollistaa hyvinvoinnin vain tiettyyn pisteeseen asti. Hyvinvointiyhteiskunnan pitäisikin lakata tuijottamasta yksisilmäisesti talouskasvua ja keskittyä suoraan hyvinvointia synnyttävään toimintaan.

Jari Sarasvuo kipuili hiljan talouskasvun puolesta. Konsulttiguru päätyi peräti väittämään, että kasvu on suorastaan inhimillisesti välttämätöntä; yhteiskunta vailla talouskasvua kun jättää ihmiset tyhjän päälle. Dogmaattisesti palvottu kasvu-usko on kuitenkin vailla todellisuuspohjaa nykyaikaisessa innovaatiokeskeisessä hyvinvointiyhteiskunnassa. Kasvu ei ole hyvinvointiyhteiskunnan piirre. Kasvu on kasvuyhteiskunnan piirre.

Kukaan ei varmaankaan pohjimmiltaan ajattele, että kasvu olisi itsessään tärkeää. Kasvu on tärkeää ennen kaikkea hyvinvoinnin mahdollistajana. Olennainen kysymys onkin siis, onko talouskasvu nykyaikana enää hyvinvoinnin mahdollistaja. Lue lisää »

Kumpi on parempi: hyvä hallinnointi vai johtaminen? Miten hallintotiede ja johtamistiede eroavat? Mitä tarkoittaa auktoriteetti? Lyhyt johdanto hallinto- ja johtamistieteen eroista määrittää keskeiset käsitteet ja spekuloi autoritäärisen johtajuuden haittoja.

Mitä on hallintotiede?

Ihmisten sosiaalisessa yhteisössä on kautta aikojen ollut tarve koordinoida yhteistä toimintaa ja täten saavuttaa parempia tuloksia.

Hyvin hallinnoitu organisaatio kumuloi henkisiä hyveitä, materiaalista tuottavuutta ja yksilön onnellisuutta, toisin kuin huonosti hallinnoitu järjestelmä. Tällainen pohdiskelu on hallintotieteen ytimessä.

Johtamistiede tai johtamistaito, kuten sitä joissain oppilaitoksissa kutsutaan, eroaa hallintotieteestä siten että siinä opetellaan toisen kontrolloinnin metodeita, ja täten se on psykologian alatiede. Hallintotieteessä tulos ja tarkoitus määrittävät organisaation rakenteen, ja näin se on politiikan alatiede, jossa tutkitaan ihmisen ja vallan suhdetta.

Tämä tulee hyvin esille perinteisessä eroavaisuudessa amerikkalaisen ja eurooppalaisen tieteen välillä. Lue lisää »

Suomessa on 200 000 masennuslääkkeen käyttäjää. Avuntarve on niin suuri, ettei julkinen terveydenhuolto selviä siitä yksin mallikkaasti. Työelämän haasteet ovat yhä enemmän henkistä kyvykkyyttä korostavia, ja sen resurssin vaaliminen ei ole yksin lääketieteen velvollisuus.

Masennus on toistuvasti suosittuna aiheena mediassa ja kirjallisuudessa. Eikä liene suosio hiipuvan, sillä WHO (Maailman terveysjärjestö) ennustaa sen olevan 20 vuoden kuluttua maailman suurin terveydellinen ongelma sekä taloudellisesti että sosiologisesti. Suomessa työkyvyttömyyseläketilastojen toisella sijalla ovat mielenterveysongelmat ja niistä yleisimpänä masennus.

Masennus syö eläketurvakeskuksen esityksen mukaan koulutustaustaltaan korkeita, hieman useammin naisia kuin miehiä ja molempia varhaisemmin kuin tuki- ja liikuntaelinsairaudet. Julkisen terveyden- ja sosiaalihuollon resurssit käyvät savuavalla liekillä. Työterveyslaitoksen johtaman tutkimuksen mukaan hoidon laatu ei ole parantunut masentuneiden eläköityessä. Kivet ovat siis käännettävä ja luovuus löydettävä masennuksen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Lue lisää »

Johtamisen arvottaminen on koko lailla konstikasta. Onko hyvä johtaja sellainen, joka saa työntekijöistä parhaat puolet irti – vai määräytyykö johtajan kyvykkyys sen mukaan, mitä jää viivan alle? Johtaja on ennen kaikkea suunnannäyttäjä. Hyvä johtaja on siis sellainen, jonka osoittama toiminnan suunta johtaa jonkin ihmisjoukon mahdollisimman suureen hyvinvointiin.

On aiheellista kysyä, mitä johtaminen tarkoittaa. On johtajuutta, managerointia, itsensäjohtamista, suunnannäyttämistä. Ensi käteen näyttää siltä, että johtaminen on käsite, jonka alle on parkkeerattu jos jonkinlaista määräävää toimintaa. Niinkin paljon, että esimerkiksi Amazonin kategoriasta ”Management and Leadership Books” löytyy kymmeniä tuhansia niteitä. Siinä on johtajuustutkijoille maaperää perattavaksi.

Wikipedia tietää kertoa, että johtaminen on ”tavoitesuuntautunutta vuorovaikutteista sosiaalista toimintaa”. Johtajuuden pohjimmainen funktio onkin ennen kaikkea suunnan osoittaminen jonkin ihmisjoukon toiminnalle. Suuntaa nyt voi näyttää vaikka sormella – mutta minkälainen on hyvä suunnannäyttäjä? Lue lisää »

Hyvä taiteilija on taitelija, joka omistaa taiteelle keskeiset hyveet. Hyvä taide on taidetta, joka tukee hyveissä kasvamista. Hyveiden, taiteiden ja niiden suhdetta käsittelevä artikkeli haastaa populaarit näkemykset taiteesta.

”Jos mieluummin laulat kuin et laula, kirjoitat kuin et kirjoita, näyttelet kuin et näyttele, maalaat kuin et maalaa, niin Jumalan tähden (ja tarkoitan sitä kirjaimellisesti) tee sitä sitten.” -Julia Cameron

Mikä on sallittua taiteen nimissä? Jokaisen täytyy vastata tähän kysymykseen oman maailmankatsomuksensa mukaan. Kaikki ei ole omasta mielestäni sallittua taiteenkaan nimissä. Taiteiden tulee toki kyseenalaistaa yhteiskunnan normeja, mutta ne eivät saa esimerkiksi rikkoa ihmisen tai eläimen subjektiivista oikeutta elämään.

Uskon, että taiteiden tulisi kannustaa ihmisiä hyveiden kehittämiseen. Samalla uskon myös, että hyveet kannustavat ihmisiä taiteiden, tai väljemmin ilmaistuna luovuuden, pariin. Lue lisää »

Voiko politiikko olla työpaikkakiusaaja? Politiikkojen koulukiusaamisen suhteen tavoitellaan urheasti nollatoleranssia. Silti voi käydä kuten usein vanhempainilloissa: poissa ovat juuri ne vanhemmat, joiden olisi eniten syytä olla läsnä.

Voiko poliitikko olla työpaikkakiusaaja? Muutamat työelämän asiantuntijat ja poliitikot ovat käsitelleet poliitikkojen toimintatapojen vaikutusta työhyvinvointiin.

Esimerkiksi Oulun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tuija Pohjola (SDP) ja filosofian tohtori, työsuojelukonsultti Juhani Tarkkonen puhuvat aiheesta Kalevan Puheenvuoro-palstalla (5.5.2007). Lue lisää »

”Paras koulutukseni tähän arvostettuun ammattiin ei kuitenkaan tullut Suomen 90-luvun alussa ainoasta elokuvaohjaajan oppilaitoksesta eli Taideteollisesta Korkeakoulusta. Varsinaiselle tiimijohtamisen erikoiskurssille pääsin jo ennen opintojani valitessani kolmeksi vuodeksi kotiäitiyden.”

Elokuvaohjaajan työ on johtamisen näköalapaikka. Ihmiset tulevat alaisuuteni keikkatyöhön, ja koska jokainen hyvin hoidettu keikka merkitsee mahdollisuutta uuteen keikkaan, tulevat he vahvalla alamaisasenteella. He tulevat palvelemaan.

Minulla on valta kohdella heitä orjinani tahi asiantuntijoina. Uskokaa tai älkää, mutta molemmat kulttuurit yhä elävät Suomen elokuvamaailmassa. Minä en itse sitä halunnut uskoa, kun kuulin, miten törkeän alistamisen kohteeksi ihmiset ovat valmiit asettumaan saadakseen töitä alalla.

Lue lisää »

Mitä on aito harkitsevuus? Miten se esimerkiksi eroaa impulsiivisuudesta? Harkitsevuus on hyve, ja kuten kaikki hyveet, myös sitä voidaan kehittää — jopa vanhemmalla iällä.

Suomalaisia voitaisi kai keskimäärin kuvailla harkitsevaksi kansaksi? Emme ole joka välissä laajentamassa valtion rajoja eikä presidenttimme viljele asiattomuuksia. Niin politiikassa kuin lainsäädännössäkin edetään varovaisin askelin. Kenenkään pää ei meillä putoa aiheetta tai aiheesta.

Maltillisesti olemme myös tarkastelleet markkinataloutta. Vaikka yhden käden sormilla voi kansalaiset nimetä globaalit lippulaivamme, niin eipä meillä myöskään hävetä perusterveydenhuollon puutteesta.

Pois meistä ranskalainen kansalaiskurittomuus ja impulsiivisuus. Vanhan valtaus tapahtuu korkeintaan kerran 40. vuodessa ja se toinenkin kerta symbolisesti. Lue lisää »

Onko mahdollista arvioida yliopistomaailman eettistä terveyden tilaa? Uskon, että on. Tämän kirjoituksen tarkoitus on tarjota keinot, jotka auttavat meitä tässä arvioinnissa. Pohdin myös uuttaa eurooppalaista korkeakoulututkintomallia ja siihen liittyviä mahdollisuuksia ja riskejä — juuri yliopistomaailman eettisen terveydentilan näkökulmasta.

Ensiksi selitän, mitä itse ymmärrän termillä “terveyden tila”. Voitaisiin sanoa, että eettisesti terve organisaatio on sellainen, joka edesauttaa jäsentensä inhimillistä kehitystä: se vaikuttaa myönteisesti niihin ihmisiin, jotka työskentelevät organisaation tavoitteiden saavuttamiseksi ja se vaikuttaa myös myönteisesti niihin ihmisiin, joita organisaation toiminta tavoittelee.

Toisin sanoen, eettisesti terve organisaatio edesauttaa kehittämään moraalihyveitä kaikissa ihmisissä, joita organisaation toimintaympäristö koskee.

Yliopisto voi eettisesti paremmin siinä määrin, kun se edistää jäsentensä ammatillista ja henkilökohtaista kehitystä.

Tämä edellyttää, että yliopistossa edistetään eettisesti hyväksyttäviä asenteita, tapoja ja käyttäytymisiä. Lue lisää »

Hyveet tekevät paluuta politiikkaan. Mitkä ovat poliitikoille keskeiset hyveet? Sosiologi Johanna Daviesin kirja-arvio Alexandre Havardin teoksesta Virtuous Leadership (Scepter 2007).

Hyveet ja politiikka – onko niillä jotain yhteistä? Alexandre Havardin, Euroopan johtajuuden kehittämiskeskuksen (the European Center for Leadership Development) johtajan, mielestä ne ovat – tai niiden tulisi olla – saman kolikon kaksi puolta. Toisaalta hyveet ”pakottavat” ihmisen jossain määrin yhteiskunnalliseen osallistumiseen, toisaalta politiikka ilman hyveitä on ajanhukkaa tai pelkkää oman edun tavoittelua.

Johtajuudessa, myös poliittisessa johtajuudessa, on kyse luonteenominaisuuksista, ei muodollisesta asemasta. Havardin mukaan kaikki ovat jossain määrin johtajia omassa elämässään. Niin koti-isä kuin koulunopettajakin ovat johtajia. Meiltä kaikilta odotetaan selkeää visiota omalle elämällemme, joka siitä seuraavan toiminnan kanssa vaikuttaa moniin meidän ympärillämme.

Mistä on hyvepoliitikot tehty? Entä mitä on karismaattinen johtajuus?

Lue lisää »

Pohdin tällä kertaa isyyttä henkilökohtaisten kokemusten kautta. Isyys ei ollut mitenkään ongelmallinen asia silloin kun itse tulin isäksi. Vasta nelikymppisenä kohtasin isyyden vaatimukset uudessa valossa.

Omat pojat kasvoivat kovaa vauhtia ja olin menettämässä jollain tasolla otteeni heihin. Minulta luonnistui hyvin vaipan vaihto ja tekniikkalegojen rakentelu, mutta tilanteessa, jossa koin poikien tarvitsevan yhteyttä isään miehenä, olinkin hukassa.

Muistelin omaa isääni, joka oli hyvin arvostettu monella tavalla. Myös isänä. Silti huomasin, että jotain oli jäänyt puuttumaan. Jotain, joka on hyvin tärkeää ja oleellista. Kaipasin isääni. Tarkemmin sanottuna kaipasin hänen syliään. En itse sitä oivaltanut, vaan eräs lukemani kirja avasi tuon naiivilta kuulostavan käsitteen kipeänä eteeni.

En muista koskaan keskustelleeni isän kanssa juuri mistään. Lue lisää »