Paluu hyvepolitiikkaan, osa 2: Laki ja omatunto

Artikkelisarja hyveiden ja politiikan yhteispelistä jatkuu. Tässä toisessa osassa pohditaan lakien ja omantunnon suhdetta. Ohjaavatko lait kansan omaatuntoa eli käsitystä oikeasta ja väärästä? Vai ohjaako kansan omatunto lakeja?

Hyvepolitiikan peruspilarit lepäävät kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Toisin kuin ”Paluu hyvepolitiikkaan” -sarjan aloitusosassa, tässä toisessa osassa käsiteltävä kysymys liittyy suoremmin näihin kahteen periaatteeseen. Puhumme omantunnon ja lakien suhteesta. Omatunto voidaan nähdä liittyvän ensimmäiseen periaatteeseen, lait taas toiseen. Mikä onkaan niiden keskinäinen suhde? Continue reading

Ylivoimainen tuholaisten torjuja: moraali

Tansania sen opetti: ilman moraalia liiketoiminta tuhoutuu sisältä päin. Vahva moraali on myös tie menestykseen.

Tansanian matkallamme vajaa vuosi sitten menin kyselemään jo useamman vuoden paikan päällä työskennelleeltä ystävältäni paikallisesta liiketoiminnasta. Liiketoiminnan — saati menestyksekkään sellaisen — pyörittäminen ei kuulemma ollut lainkaan itsestäänselvyys.

Monet olivat yrittäneet käynnistää ja ylläpitää kannattavaa liiketoimintaa. Tuloksetta. Ilmeisesti vain intialaiset ja etelä-afrikkalaiset kykenivät ymmärtämään paikallista kulttuuria ja toimimaan sen ehdoilla.

Continue reading

Santiagon tie: pyhiinvaeltajan mietteitä johtajuudesta

Johtajuus on elämäntapa. Se koskee siis koko elämää eikä pelkästään työelämää. Se koskee myös hetkiä, kun olemme yksin. Jos johtajuus koskee kaikkea, se voi myös oppia kaikesta, jopa pyhiinvaelluksesta. Yksi vaeltajan perusominaisuuksista on irtautuminen.

Olin viime kuussa kävelemässä Santiagon tietä. En kävellyt koko tietä vaan pelkästään loppuosuuden: n. 140 km. Meitä oli viiden hengen ryhmä.

Välillä kävelimme yhdessä, välillä jokainen käveli yksinään. Matkan aikana voi tutustua muihin vaeltajiin ja keskustella heidän kanssaan. Ihmisiä on joka lähtöön, joten mielenkiintoisia keskusteluja syntyy helposti.

Kävelyn aikana voi myös hiljentyä ja pohtia pintaa syvempiä kysymyksiä. Minä myös rukoilin. Kerran pitkää ja loputtomalta näyttävää suoraa kävellessäni mietin, mitä koko vaellus voi kertoa johtajalle.
Continue reading

Kuolema tuli työpaikalle

Sähköposti esimieheltä otsikolla ”Surullisia uutisia” ei innosta avaamaan. Luen viestin ja epäusko iskee päälle. Luen uudestaan, epäusko vaihtuu sanattomuudeksi. Luen vielä kolmannen kerran. Uutiset olivat otsikkonsa mukaisia.

Työskentelen suhteellisen pienessä yrityksessä. Alle sadan hengen porukasta kaikki tuntevat toisensa, ovat työkavereita keskenään — ainakin jollain tasolla. Siispä jonkun menehtyminen, erityisesti äkillinen sellainen, vaikuttaa poikkeuksetta kaikkiin.

Continue reading

Paluu hyvepolitiikkaan, osa 1: Demokratia ja moraali

Artikkeli aloittaa hyveiden ja politiikan yhteispeliä käsittelevien kysymysten sarjan. Ensimmäinen kysymys liittyy hyveisiin vain epäsuorasti, mutta luo pohjaa kaikelle poliittiselle toiminnalle. Siksi onkin yllättävää, että eräs puoluejohtaja ei ollut sitä koskaan ajatellut.

Hyvepolitiikan peruspilarit voidaan nähdä lepäävän kahden metaperiaatteen varassa. Yhdessä ne muodostavat hyvepolitiikan kivijalan.

1. Hyvä poliitikko on ihminen, joka omistaa politiikalle keskeiset hyveet ja osaa soveltaa niitä oman elinympäristönsä ja vastuualueensa kontekstissa.

2. Hyvä politiikka on politiikka, joka luo kansalaisille suotuisat olosuhteet hyveissä kasvamiselle ja samalla vastustaa paheiden juurtumista.

Tarkoitukseni on tulevaisuudessa kirjoittaa yksittäisten hyveiden ja politiikan elävästä yhteydestä syvällisemmin (sosiologi Johanna Daviesin artikkeli Hyvepoliitikko on hyvä johdatus aiheeseen). Mutta sitä ennen haluan nostaa esiin erään tärkeän perusdilemman, jota jokainen poliitikko tai politiikasta kiinnostunut joutuu pohtimaan. Tai niin sitä ainakin toivoisi.

Demokratia ja moraali

Continue reading

Hyveet ja rakastaminen

Rakastaminen ja rakkauden osoittaminen eivät ole sama asia. Mutta hyveet auttavat molemmissa. Nöyryys, suurisieluisuus, rohkeus ja jopa järjestys — miten ne liittyvät rakkauteen?

Toukokuussa kirjoitin rakastamisen kriisistä. Lupasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, miten hyveet voivat konkreettisesti auttaa ”rakastamaan paremmin”.

Tuohon väitteeseen haluaisin lisätä vielä toisen: hyveet auttavat osoittamaan rakkautta paremmin.

Molemmat väitteet kulkevat yhdessä ja ne vahvistavat toisiaan, mutta ne eivät ole sama asia.
Continue reading

Lama-ajan varma sijoituskohde

Mistä lamassa on kysymys? Henkinen muutos saa aikaan näkyviä tuloksia. Ohjenuora, joka pätee elämässä muutenkin, tukee myös lama-ajan sijoittamista.

Mistä lamassa on kysymys? Paljon puhutaan ja kirjoitetaan siitä, että raha ei kierrä. Ihmiset eivät osta, saa lainaa tai sijoita ja yritysten sekä pankkien tilanne on tukala. Työttömyys kasvaa koska kysyntää ei ole. Tehtaat ajavat vajaalla teholla tai sulkevat toimintansa toistaiseksi ja odottelevat parempia aikoja.

Mutta mistä lamassa on kyse? Minkä asian lama tai taantuma on menossa? Voidaan väittää, että ensin tapahtuu henkinen muutos ja sitä seuraa fyysinen seuraus. Tätä ehkä sinun on vaikea uskoa. Usko tai älä. Mutta jotain tämän suuntaista on tapahtunut. Continue reading

7 lainausta — Tätä on johtajuus!

Mitä on johtaminen, mitä johtajuus? Rajanveto on hankala, ehkä tarpeetonkin tehdä. Seuraavat lainaukset painottuvat kuitenkin johtajuuteen ja toivottavasti avaavat osaltaan tätä kysymystä.

Warren G. Bennis:

Johtajuus on metafora valveutuneelle, johdonmukaiselle ja tasapainoiselle elämälle.

Kenraali H. Norman Schwarzkopf:

Johtajuus on yhdistelmä strategiaa ja luonnetta. Jos pitäisi valita vain yksi, unohda strategia.

Peter F. Drucker:

Managerointi on asioiden tekemistä oikein; johtajuus on oikeiden asioiden tekemistä.

Continue reading

Hyvejohtajuuden kognitio-ohjaus

Onko pörssikulttuuri johtanut kestämättömän ahneuden kulttuuriin? Miten muuttaa yritystoiminnan arvoja?

Talouskriisi on herättänyt keskustelua johtajuuden ja yritystoiminnan arvoista. Onko kaikki muuttunut ahneudeksi? Missä on menty vikaan, mitä pitäisi korjata ja miten?

En väitä, että voitto ja sen tavoittelu olisivat pahoja asioita sinänsä. On kuitenkin syytä kysyä, miten suuri rooli sillä tulisi olla terveessä yritystoiminnassa. Haaste on siinä, että yritysten ohjausjärjestelmät keskittyvät numeerisiin kasvulukuihin moraalisesti itseisarvoisten tavoitteiden kustannuksella.

Continue reading

Vartijat nukkuvat

Kertomus nukkuvista vartijoista paljastaa erään yhteiskunnallisen ongelman. Mitä tehdä kun valvontamekanismit pettävät? Luonnekasvatus tekee paluuta.

Eräs Suomen Tansanian-lähetystössä työskentelevä tuttavani oli rakennuttanut pihalleen, Intian valtameren rannalle, aidon saunan. Eräänä aamuna hän huomasi sisäseinillä ylälauteiden päädyissä mustat kengänjäljet. Hän päätteli, että yövartijat olivat nukkuneet saunassa, ja päätti tehdä yllätystarkastuksen seuraavana yönä.

Totta tosiaan: hän löysi saunasta vartijan, kaksikin vartijaa. Mutta kumpaakaan hän ei tunnistanut omaksi yövartijakseen. Mitä kummaa? Selvisi, että kyseessä olivat vartijafirman sisäiset tarkastajat, joiden tehtävänä oli kiertää yöllä eri kohteissa varmistamassa, että yövartijat olivat omissa työpisteissään — ja mielellään vielä hereillä. Eli vartijat, joiden tehtävä oli valvoa, etteivät yövartijat nuku, viettivät itse työaikansa  suomalaisen lähetystökodin saunassa sikeästi nukkuen.

Tarinan opetus on itse asiassa aika merkittävä. Se paljastaa erään yhteiskunnallisen ongelman, joka vaivaa perheitä, kouluja, työpaikkoja, kokonaisia valtioita — eikä ainoastaan Afrikassa, vaan myös Suomessa.

Valvontamekanismit pettävät

Vartijat nukkuvat, ja vartijoiden vartijat nukkuvat. Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Lähettää kiertäviä tarkastajia tarkastamaan vartijoiden tarkastajia? Entä sen jälkeen, kun nämäkin löytävät jonkun mukavan leposijan? Lähettää tarkastajien tarkastajien ylitarjastajia? On selvää, että tämä olisi absurdia, tuloksetonta resurssien tuhlausta. Raja tulee jossain vastaan.

Mutta mitä tästä pitäisi päätellä? Että valvontamekanismit ja tarkastukset ovat yhtä tyhjän kanssa? Ei. Mutta yksinään ne eivät riitä. On oltava jokin muu keino.

On ymmärrettävä, että useiden yhteiskuntaongelmien alkujuuri ei ole tekninen, joka voidaan korjata ”teknisesti”, vaan perimmäinen ongelma on moraalinen. Jos vastuuhenkilöt ja johtajat eivät ole vahvaluonteisia, eivät mitkään valvontamekanismit riitä. Aina löytyy porsaanreikiä. Aina on ”ylitarkastajia”, jotka voivat päättää mennä nukkumaan — tai katsoa muualle, kun toiset nukkuvat.

Alexandre Havard esittää asian näin.

”Talousskandaaleja seuraa poikkeuksetta vaatimuksia valtiollisen sääntelyn vahvistamisesta, kaupan hallinnon reformista ja eettisten sääntöjen uudistamisesta. Näillä kaikilla on hyötynsä, mutta ne unohtavat jotain olennaista. Talouspetosten kyhäilijät ja muut lainrikkojat tietävät varsin hyvin, että se, mitä he tekevät, on väärin. Kyse on luonteenviasta.” (Virtuous Leadership, Scepter 2007, s. xiv.)

Kilpailevat ihmiskäsitykset

Jos emme huomioi ihmisen sisäsyntyistä taipumusta pahuuteen (”nukkumiseen”), yritämme korjata yhteiskunnalliset ongelmat ja ihmisten häiriökäyttäytymisen erilaisilla valvontamekanismeilla. Unohdamme sen, minkä ihmiskunta on aina tiennyt todeksi: pahuus on ihmisluonnossa sisäsyntyistä – kuten hyvyyskin.

T. S. Eliot sanoi, että monet yhteiskunnat ”unelmoivat niin täydellisistä järjestelmistä, ettei kenenkään tarvitse olla hyvä”. Nykyään ihmiset suhtautuvat entistä välinpitämättömämmin hyveiden kehittämiseen itsessään ja muissa. Miksi vaivautua, kun yhteiskunnallisella säätelyllä asiat ratkeavat?

Nicholas Capaldi osuu asian ytimeen. Hänen mukaansa nyky-yhteiskuntien vakavin ongelma on se, että ne tuottavat ”ihmisen puolikkaita”.

”Heidän todellinen vajavaisuutensa on luonteen heikkous, moraalinen vaje… He päätyvät tilanteeseen, jossa heidän johtajansa ovat heidän omia peilikuviaan: ihmisen puolikkaita, jotka pyrkivät hallitsemaan muita, koska eivät osaa hallita itseään.” (Decadence: The Passing of Personal Virtues and its Replacement by Political and Psychological Slogans, London: Social Affairs Unit 2005, s. 145.)

Paluu luonteenkasvatukseen

Havard selittää, että tällainen yhteiskunta ja tällaiset ihmiset korvaavat hyveet poliittisilla iskulauseilla ja psykologisella jargonilla.

”Oikeudenmukaisuuden hyveestä tulee suvaitsevaisuutta moraalirelativismina ymmärrettynä, viisaudesta tulee tilastoja ja todennäköisyysteoriaa, itsehillinnästä tulee tupakkalakko, Atkinsin dieetti tai muu terveystrendi, suurisieluisuudesta tulee itsetuntoa, nöyryydestä itsekriittisyyttä – ja Jumalasta demokratiaa.”

”Lopputulos on läpisyöpynyt ikävystyneisyys – ei se tavallinen, jokapäiväistä rutiinia seuraava ikävystyneisyys vaan transsendenttinen, jopa metafyysinen ikävystyneisyys, sellainen, jolle itse elämän mysteeri on ikävystyttävä. Se on ikävystyneisyyttä, jossa mielikuvitus sammuu ja halut kuihtuvat.” (Virtuous Leadership, s. 51.)

Ne kodit, koulut, yritykset ja valtiot, jotka kohdistavat voimavaransa luonnekasvatukseen (valvontaa unohtamatta), tekevät viisaasti ja ovat tulevaisuuden vaikuttajia. He ovat ymmärtäneet asioiden todellisen luonteen, ja tehneet päätöksiä tämän todellisuuden perusteella. Muut elävät ja toimivat vielä illuusiossa, ja ihmettelevät, kun kerta toisensa jälkeen rakenteet ja varmisteet pettävät, kun vartijat nukkuvat.

Vihan voima

Vihassa on voimaa, mutta se pitää hallita. On hyvää vihaa, mutta myös pahaa. Hallitse vihasi ja suuntaa se epäoikeudenmukaisuuksiin.

Kirjoitin aiemmin, että viha on vaikea tunne, mutta sen tunteminen on sallittua. Laajennan nyt hieman tätä näkemystä. Tulen nojaamaan pääosin Josef Pieperin kirjaan Temperance (”Kohtuullisuus”, ”Itsehillintä”)*.

Continue reading

Viisas aloittaa tavoite mielessään

Kuvittele, että saavut hautajaisiin, ja arkussa makaat sinä itse. Millaisia muistopuheita sinusta pidetään? Ajatusleikki auttaa kysymään, mikä on elämämme tavoite.

Teoksessaan 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen) Stephen Covey esittää seitsemän toimintatapaa, joita hän pitää aidon tuloksellisuuden olennaisina osina. Toinen toimintatapa kuuluu: Aloita tavoite mielessäsi.

Se voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta on kaikkea muuta. Covey tekee lukijalle ajatuskokeen: kuvittele, että saavut hautajaisiin, ja arkussa makaat sinä itse… Miten toivoisit muistopuheita pitävien henkilöiden kuvailevan sinua? Millainen aviopuoliso ja vanhempi olit? Millainen poika tai tytär? Millainen ystävä? Millainen työtoveri?

Tämä ajatusleikki ei ole Coveyn oma keksintö. Lukuisat pyhimykset ovat pitäneet kuolemaa – ja tuonpuoleista elämää – mitä hedelmällisimpänä mietiskelyn aiheena. Se auttaa kysymään, mikä todella on elämämme ja toimintamme tavoite. Eikä kyse ole siitä, mitä haluaisit muiden ajattelevan sinusta, vaan siitä, millainen todella haluaisit olla.

Continue reading

Hyvejohtajuuden alkeita

Rehtorin, isän, vaarin ja sijaisisän ajatuksia hyvästä johtamisesta.

Mitä on johtajuus ja mitä on hyveellinen johtajuus? Olen toiminut useita vuosia esimiestehtävissä, mutta vasta viime vuosina olen miettinyt johtajuuden ja hyveiden syvempää merkitystä. Koen asian niin laajana ja vaikeana, etten ole aikaisemmin rohjennut kirjoittaa aiheesta.

Lähestyn asiaa ensin siltä kannalta miltä johtajuuden ja hyveiden puuttuminen näyttää yhteiskunnassamme. Continue reading

Rakastamisen kriisi

Sujuuko enää aito rakastaminen kaikilta? Joskus tuntuu siltä, että sitä täytyy treenata. Mutta… mitä rakastaminen oikeastaan tarkoittaa?

Minulla on tapana osallistua keskiviikkoiltaisin kahvipöytäkeskusteluun muutamien ystävien kanssa. Kutsumme näitä tapaamisia ”Discussion Coffeeksi.” Nimessä on vähän ironiaa, sillä kaikki juomme teetä. Mutta nimellä on oma historia, josta en lähde nyt kertomaan.

Muutama viikko sitten puhuimme Discussion Coffeessa ihmisen kyvystä rakastaa. Joku meistä sanoi, että nykyään eletään rakastamisen kriisiä.

Äskeinen väite saattaa ensiajatuksella yllättää, mutta kun vähän pysähtyy miettimään, huomaa, että siinä voi olla jopa asiaa. Uskon, että ajatus on blogiartikkelin arvoinen. Continue reading

Vihaa täysillä, valitse harkiten

Vihan malja. Tuleeko kieltäytyä — vai hukuttautua? Vai kenties juoda se sotkematta?

Jotain tämän palaverin hedelmille pitää tehdä…

Palaveri, josta jäi paha maku

Aurinko paistoi kirkkaasti neuvotteluhuoneen sälekaihtimien lävitse — muutoin kaikki toistikin normaalia kaavaa. Tavallinen perjantai. Tavallinen palaveri. Vähääpä tiesin että nuo keskustelut tulisivat synnyttämään minussa suurimmat vihat miesmuistiin.

Continue reading

Totuudellinen muisti

Johtajalla on hyvä muisti. Muisti (lat. memoria), jota tarkoitan, on kuitenkin paljon enemmän kuin luontainen kykymme palauttaa mieleen asioita. Vielä vähemmän se tarkoittaa ”muistitekniikoita” olla unohtamatta.

Hyvä muisti tarkoittaa ennen kaikkea ”totuudellista” muistia.

Se tarkoittaa sitä, että muistamme asiat ja tapahtumat sellaisina kuin ne ovat ja olivat, ei sellaisina kuin haluaisimme ajatella niiden olevan. Siinä missä totuudellinen ihminen puhuu totta, hyvä muisti muistaa totta.

Itsestäänselvyys?

Kuulostaako tämä itsestään selvältä asialta? Mietitäänpä.

Nuori poika, joka värittää tarinoita ja vie tämän taipumuksensa pitkälle aikuisuuteen… Aviopari, jolla on aina eriävät muistot riidan yksityiskohdista… Johtaja, jonka sokerilla kuorrutettu muistelmateos tihkuu omahyväisyyttä…

Totuudellinen muisti ei ole itsestäänselvyys! Continue reading

Tuloksellisuus: keskittymisen ja uhrauksen hedelmä

Nettiaika on luonut infoähkyn. Miten selvitä päivästä tuhlaamatta ajan lahjaa? Studiositas ja curiositas ovat vanhoja käsitteitä, mutta eivät vanhentuneita. Miten ne liittyvät Facebookiin?

Luin mielenkiintoisen uutisen. Siinä kerrottiin tutkijoiden havainneen, että internetissä surffaileminen vaikuttaa kielteisesti nuorten opiskelukykyyn. Kyse ei tutkijoiden mukaan ole vain lukutaidosta, vaan kyvystä keskittyä ja syventyä asioihin, mennä pintaa syvemmälle.

Meissä, nettiajan ihmisissä, tuollainen uutinen voi synnyttää puolustusreaktion. Mutta se voi myös herättää: ehkä kyse ei olekaan vain tekniikasta. Ehkä sama pätee nykyiseen ”infoähkyyn” laajemminkin.

Eikä se koske vain nuoria.

Continue reading

Auto katukivessä

Helmikuisen aamun yksinäiset lumihiutaleet leijailevat pilviseltä taivaalta — iskeytyäkseen tuulilasiini. Meillä on paljon yhteistä. Nekin lähtivät matkaan lopulta kolaroidakseen.

Vihreä. Se on positiivinen väri: ”kyllä mä vielä ehdin!”

Keltainen. Punainen. Jarrua, jarrua!

Continue reading