Kenen sukupuoli, kenen identiteetti?

Kesä on tunnetusti kuumaa sukupuoliaikaa. Iltalehden sivuilla voi käydä testaamassa millainen juhannusheila sinulle sopii. On kesäheiloja, kesäkissoja, kesäfrendejä ja muitakin kesään liittyviä kausituotteita.

Kuuma ilma saattaa kirvoittaa huutelemaan sukupuolen perään monin tavoin. Voi vislata, moikata, flirtata tai muulla tavoin karnevalisoida läheisyyden tarvetta.

Sukupuoli ei kuitenkaan ole kovin simppeli juttu. Siinä ei nykyisin pärjää enää hormonitasolla. Testosteroni tai estrogeeni eivät jaa ihmisiä kahteen laatikkoon, jonka perusteella asioita voi tulkita. Continue reading

Köyhän perintö: mitä minulta jää, kun elän?

Jätän suuren perinnön. Se ei ole aikomus tai arvio vaan fakta. Jätän kuvan itsestäni ja perinnönjako on jo alkanut.

Välillä jättämäni kuva pelottaa: onko perintöni suuri, koska se on raskas kantaa? Pahoittelevatko lapseni ystävilleen ja puolisoilleen käyttäytymistään ja toteavat, että saivat siihenkin tötöilyyn mallin minulta?

Tuo ajatus pelottaa. Millainen luonne minulla on?

Rahan jättäminen on turhaa, jos perinnöksi jää surkea luonne. Ja toissijaista rahan jättäminen on erityisesti silloin, jos perinnöksi jää hieno luonne.

Onneksi. Kun ei sitä rahaa taida perinnöksi jäädä. Mutta köyhyys, jota pelkään, on henkistä.

Continue reading

Läsnäolo – tie hyvästä puhujasta parhaaksi

Hyviä puhujia on Suomessa enemmän kuin tulemme ehkä ajatelleeksi. Mutta huippupuhujiin törmää harvoin. Mikä on heidän salaisuutensa? Mitkä tekijät nostavat puhujan hyvästä parhaaksi? 

On muodikasta haukkua suomalaista puhekulttuuria. Eikä arvostelu osu myöskään täysin harhaan: monien viranomaisten, poliitikkojen ja yritysjohtajien puheet ovat valitettavan paperin makuisia ja kankeasti pidettyjä. Continue reading

Pientä puhetta suurista tuloeroista

Kun talous soi mollisäveliänsä, käydään paljon kipakkaa keskustelua siitä, mikä on taloudessa oikeudenmukaista ja mikä ei. Ovatko tuloerot oikeudenmukaisia? Mikä on reilua ja kohtuullista? Mitä eriarvoisuudelle tulisi tehdä?

Usein ihmiset vastustavat tuloeroja, koska ne koetaan epäoikeudenmukaisiksi. Kaikki tuloerot eivät kuitenkaan ole ihmisten mielestä epäoikeudenmukaisia. Joudummekin pohtimaan, milloin tuloerot oikeastaan ovat epäoikeudenmukaisia ja miksi.

Continue reading

Elämää vai työelämää? Työpaikalla pitää saada olla ihminen

Ennen vanhaan ei ollut olemassa mitään sellaista kuin työlämä. Oli elämä. Ei ollut myöskään sellaista kuin työaika ja vapaa-aika. Kaikki oli aikaa. Maaseudulla elettäessä ei ollut mitään erityistä työpaikkaa, kaikki tapahtui siinä missä elämäkin tapahtui.

Industrialismin myötä syntyivät käsitteet työpaikka ja työaika. Mentiin kotoa pois kun mentiin työhön. Sen jälkeen elämä jakautui kahtia, oli työelämä ja elämä. Syntyi vapaa-ajan käsite, jolla tarkoitettiin sitä, että oltiin kotona eikä tehty työtä.

Continue reading

Kohtuullinen kurinalaisuus on ihmiselle hyväksi

Olen viime aikoina pohtinut aktiivisesti kurinalaisuutta. Tuo vanhahtavalta kuulostava sana on saanut minut pauloihinsa, kun olen kirjoittanut aiheesta kirjaa.

Kurinalaisuus liitetään yleensä urheiluun tai menestymiseen työelämässä, kuten johtamiseen. Ei siis ihme, että niin monet yritykset ovat mieltyneitä tilaamaan puhujiksi kestävyysurheilijoita, jotka ovat juosseet aavikoilla tai kiipeilleet maailman vuorille.

Nämä urheilijat symboloivat nykyihmiselle kurinalaisuutta, itsensä voittamista ja saavutusten täydellistymistä. Heidän tarinoistaan halutaan oppia, jos vaikka niistä saisi pienen kipinän omaan ahertamiseen. Continue reading

Puheenkirjoittaja – tarpeeton taustavoima?

Suomesta ei juuri puheenkirjoittajia löydy. Monet ovatkin sitä mieltä, että tällaiset ovat parhaimmillaan tarpeettomia ja pahimmillaan vaarallisia. Mutta olisiko yrityksille ja organisaatioille kuitenkin hyötyä siitä, että johtajan esiintymisiä suunnittelisi alan ammattilainen?

Tietoliikenneyhtiö Nokia etsi toimitusjohtajalleen puheenkirjoittajaa tänä talvena. Haku ei pysynyt pienen, asialle omistautuneen viestintäammattilaisporukan tiedossa, vaan Helsingin Sanomat teki asiasta uutisen. Uutisarvo syntyi siitä, että puheenkirjoittajan paikkoja ei joka päivä ole maassamme auki. Continue reading

Lakimiehen totuusvelvollisuus: Kun moraali on lakia vahvempi

Usein sanotaan, että lakimiehet valehtelevat aina. Totuus kuitenkin on, että luvan saaneella asianajajalla ja oikeuden­käynti­avustajalla on totuusvelvollisuus. 

Asianajaja on lakimies, joka suorittanut Suomen asianajajaliiton järjestämän asianajotutkinnon ja merkitty liiton ylläpitämään asianajajaluetteloon (laki asianajajista (496/1958), 1 §).

Jo vuoden päivät olen ollut luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja (”lupalakimies”, joita säätelee laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011)).

Molemmilla on tehtävissään totuusvelvollisuus, jonka sisältöä on asianajajakokeen materiaaleissa käsitelty kattavasti.

Continue reading

Kirjoita parisuhteesi muistokirjoitus nyt (jotta sitä ei koskaan tarvita)

Rakkautenne on varmasti ikuista ja erilleen ajautuminen on käsitteenä tuntematon, mutta leikitään silti hetki. Kuvitellaan, että niin saattaisi käydä. Kuvitellaan, että niin käy.

Kun aloitimme seurustelun, sain vahvan tunnun siitä, että tämä suhde taitaa tosiaan toimia. Ajan saatossa tunne vahvistui, ja mennessämme naimisiin oli parisuhteemme kuihtuminen jo täysi mahdottomuus.

Puolisoni oli täydellinen, ja sovimme yhteen paremmin kuin kukaan ennen meitä koko maailman historiassa. Rakkautemme kantaisi meidät helposti mitättömien haasteiden yli.

Vähänpä tiesin, että haasteet eivät aina ole mitättömiä. Että rakkaus, joka ne voittaa, ei ole meistä irrallinen mystinen voima. Että tuo rakkaus on valintoja, itsensä unohtamista ja toisen palvelemista. Että ilman tietoista avioliiton ravitsemista sen kuihtuminen ei olisi täysi mahdottomuus. Se olisi luultavaa. Continue reading

Näkymätön tunnesyrjintä koskettaa jokaista

Aikuisella on oikeus olla vihainen, sillä aikuisella on suuttumiseensa pätevä syy. Kun aikuinen on juuri tylyttänyt puolisoaan tai lastaan, hän myös osaa purkaa selittäen tätä pätevää syytään toverilleen suuttumisen jälkeen, niinpä hän saa empatiaa.

Lapsella sen sijaan ei ole oikeutta raivota, eikä koiralla ole oikeutta purkaa tuntikausien yksinolon aiheuttamaa turhaumaansa hänen mielestään ei-tärkeisiin esineisiin. Heillä ei ole oikeutta tunteisiinsa, sillä he eivät osaa puhua oikeaa kieltä ja riittävän hyvin. Koira ei osaa samaa kieltä kuin perheensä, lapsi taas ei osaa argumentoida suuttumustaan järkevästi. Continue reading

Läsnäolo vaatii kyvyn hidastaa elämää

Olen muutaman kerran vetänyt vaimoni kanssa viikon retriitin Sveitsissä Cazisin alppikylässä. Meitä oli koolla noin viitisentoista ihmistä. Me sekä asuimme että työskentelimme vanhassa luostarissa, jossa meitä palvelivat nunnat. Nämä nunnat ovat viettäneet luostarissa hiljaista elämää rukouksessa ja mietiskelyssä jo vuosikymmeniä.

He paitsi tekivät meille ruoan, myös tarjoilivat sen meille. Ruokailimme hiljaisuudessa, ja ainoa minkä nunnat sanoivat oli lyhyt ruokarukous ennen aterialle asettumista.

Continue reading

Rakkaus kätkeytyy kykyyn olla ja antaa olla tarpeellinen

Kun rakkaudessa epäonnistuu tarpeeksi monesti ja kun korkealentoiset ja yltiöromanttiset ohjeet pettävät kerta toisensa jälkeen, kääntyy katse korkealta matalalle – niihin ihmisiin, jotka onnistuvat rakkaudessa ja niihin, jotka epäonnistuvat.

Katse kääntyy niihin pieniin tapoihin, eleisiin ja hiljaisiin sopimuksiin, jotka lähes mystisellä tavalla saavat aivan samanlaiset ihmiset kuin sinä onnistumaan siinä, missä itse epäonnistut aina.

Enemmän kuin mistään kirjasta tai keneltäkään gurulta, rakkaudesta oppii seuraamalla sivusta kahta ihmistä mitä tavallisimmissa tilanteissa. Heidän kaikkea tekemistään yhdistää lähes aina yksi asia: tarpeellisuus, tai toisin sanoen se, ettei tee toisen oloa tarpeettomaksi.

Continue reading

Tylsä totuus menestyksestä

Vaivaton ja pikainen supermenestys kuulostaa aikamme startup-huuman ilosanomalta. Lupaus kuuluu: ”Kaikki tämä voi olla sinun silmänräpäyksessä.” Menestys voi kohdatakin silmänräpäyksessä, mutta taustalla on usein vuosien ponnistelu läpimurron eteen. Sinnikkyys on hieltä tuoksuva tylsä menestyksen eliksiiri.

Menestyksen takana on pettymyksiä

Pinterest on yksi historian nopeimmin kasvaneista nettisivustoista. Heti sivuston julkaisun jälkeen sillä tosin oli surkeat luvut, ja Pinterestin toimitusjohtajan mukaan hän olisi lopettanut, jos olisi kuunnellut suosittuja ohjeita alkaville yrittäjille.

J. K. Rowlingin Harry Potter tuli torjutuksi 12 kustantajan toimesta, kunnes pieni lontoolainen kustantaja tarttui siihen. Decca Records torjui sopimuksen Beatlesin kanssa ilmoittaen, etteivät pitäneet heidän soundistaan. Continue reading

Älä valita vaan tee

Jussi Ruokomäki kirjoitti tämän blogin alkuvuosina loistoartikkelin valittamisesta. Tai oikeastaan valittamatta olemisesta. Artikkeli on vuodelta 2009. Kun näin vuosiluvun, kaksi ristiriitaista ajatusta tuli mieleeni. Ensimmäinen reaktio oli ”Vautsi, blogi on jo niin vanha… hienoa!”. Sitten seurasi ”Oohh minäkin olen tulossa vanhaksi…”.

Olkoon.

Mainitsen Jussin kirjoituksen, koska se muistui mieleeni viime viikolla ollessani Kosovossa. Pidin siellä johtajuussessioita mm. koulun rehtoreille.

Kerran joku kysyi minulta, minkä Kosovossa pitäisi mielestäni muuttua. Siihen kysymykseen voi antaa varmastikin monta vastausta. Continue reading

Erehtyvä ihminen antaa toistenkin erehtyä

Omia heikkouksia ja virheitä ei kannata kieltää, vaan myötätuntoisesti hyväksyä ne. Silloin syntyy tilaa ja uskallusta toteuttaa vahvuuksia itselle ominaisella tavalla. Myös suhde toisiin ihmisiin voi muuttua näin armollisemmaksi.

Joskus omat toiveemme saattavat alkaa määrittää meitä, emmekä me määritä enää toiveitamme. Toiveet koskevat usein itseämme, sitä ihmistä joka haluaisimme olla.

Toiveet voivat kytkeytyä minäkuvaamme tavalla, jota emme aina tiedosta: minä haluan olla johtaja, joka on vahva ja itsenäinen. Minä haluan olla myötätuntoinen ihminen, joka auttaa ja kuuntelee muita. Minä haluan olla älykäs visiönääri, joka keksii ja selittää asioita muille. Continue reading

Sokrates käy töissä

Istun Hangon kuulaan aamupäivän valossa kirjoittamassa tätä tekstiä. On menossa Hangon filosofiapäivien viimeiset hetket. Kahden päivän tapahtumassa on puhuttu ihmisten somekäyttäytymisestä, rakkaudesta, elokuvista, työstä, yhteisöllisyydestä, pahuudesta, paheksumisesta ja monesta muusta nykyihmisen arkea koskettavasta asiasta.

Kun ihmiset kokoontuvat yhteen yli iän ja ammattirajojen, on voimallista havaita miten yhdessä ajattelu tuottaa oivalluksia ja yhteenkuulumista.

Tähän samaan pyrki myös Sokrates, joka käyskenteli Ateenan toreilla ja kaduilla. Hän altisti itsensä kohtaamisille ja haastoi tuntemattomia ihmisiä itsensä kanssa dialogiseen leikittelyyn. Continue reading

Vääryyttä puolustamassa, kylänmiesten vastusteluista huolimatta

Monet meistä ovat valmiita puolustamaan oikeutta ja rikosten uhreja viimeiseen saakka. Huomattavasti harvempi meistä on valmis puolustamaan vääryyttä tai rikoksentekijöitä edes osaksi. Miksi?

Jokin aika sitten luin amerikkalaisen vankilapsykologin blogikirjoituksen. Hänen viestinsä on, että toisin kuin USA:n vasemmisto väittää, mielenterveysongelmat voivat tietyssä tilanteessa tehdä henkilöstä väkivaltaisen, ja vasemmisto tekee vaarallisen virheen yrittäessään häivyttää tämän aspektin mielenterveysongelmista.

Ydinajatuksena on, että on helppo puolustaa henkilöä, joka on selkeä uhri. Sen sijaan ihmiset eivät useinkaan ole valmiita puolustamaan sellaisia, jotka ovat tehneet väärin. Päinvastoin, tällaisille ihmisille vaaditaan mahdollisimman kovia rangaistuksia, jopa mahdolliset lieventävät asianhaarat unohtaen.

Tällaista retoriikkaa on havaittavissa myös Suomessa: raiskaajilta munat pois! Saunan taakse ja kuolemanrangaistus käyttöön! Rikollisten hyysääminen lopetettava ja kovempia rangaistuksia peliin!

Continue reading