Pelaajan puolison avoin kirje

Rakkaani,

on helppo myöntää, etten täysin ymmärrä elämäsi raskautta, kaiken kokemasi painoa, päivittäisen taistosi tuskaa. Kertomasi kuulostaa rankalta, mutta saan sen kuvan, että siinäkin jätät osan kipuilustasi kertomatta.

Se on sinun kokemuksesi, ne ovat sinun tunteitasi, kaikki tosia ja kaikki ne tahdon tuntea ja ymmärtää.

Ja nämä ovat minun tunteitani.

Iloitsen ja kiitän sinusta. Rakastan sinua!

Ja vihaan tablettiamme.

Tunnen itseni täydelliseksi idiootiksi. Olla nyt palavan mustasukkainen tabletille, elottomalle esineelle, jonka itse kannoin kotiimme.

Continue reading

Erehtyminen on ihmisyyttä – anteeksianto kannattaa

Anteeksiannon tutkiminen herättää kiinnostusta niin psykologien, filosofien, teologien kuin lääkärienkin piireissä. Tieteellisissä tutkimuksissa on pystytty osoittamaan anteeksiantamisen parantavan myös terveyttä.

Johtajuudessa anteeksiantamisen kulttuuria ei voi väheksyä. Koska erehtyminen on inhimillistä, hyvän johtajan yksi tärkeimmistä askelista on luoda sellaiset olosuhteet, jotka edistävät anteeksiantoa, sovinnontekoa ja armeliaisuutta. Continue reading

Miten ratkaisukeskeisyys tukee muutoskyvykkyyttä?

Sanotaan, että maailmassa vain muutos on pysyvää. Pienen lapsen vanhempana ja elämäni ruuhkavuosia elävänä uraäitinä voin hyvin allekirjoittaa tämän ajatuksen. Juuri, kun tietty kehitysvaihe on saavutettu, sitä seuraakin jo toinen.

Sama tuntuu toistuvan myös työelämässä, jossa jatkuvasti pyritään parempaan ja parempaan. Ajattelen, että valmentajana minun tehtäväni on kannatella, kulkea vierellä ja luoda pysyvyyden tunnetta jatkuvan muutospaineen keskellä. Tukea ensiaskeleiden ottamisessa kohti uutta tietoa, taitoa tai toimintatapaa.

Miten omaa muutoskyvykkyyttään voi tukea? Continue reading

Hyvä johtaja osaa kääntää epävarmuuden voimavaraksi

Johtajuutta pohdittaessa mietitään usein sitä, kuinka monta alaista on tai kuinka monta euroa on hallinnoitavissa. Johtajuudella haetaan myös arvostusta ja toisten kunnioitusta – niin alaisten kuin kollegojen. Mitattavilla määreillä on helppo antaa faktoja siitä, kuinka isojen asioiden päällä seistään.

Nykyään puhutaan paljon uudesta tavasta johtaa. Vanhakantainen ajattelu on kääntymässä pikkuhiljaa alaisten kuunteluun ja esimiehen taustalle jäämiseen.

Continue reading

Mistä motivaatio työhön kumpuaa?

”Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olisin tarttunut jokaiseen työtehtävääni niiden mielenkiintoisen sisällön vuoksi ilman palkkaakin”, sanoi ystäväni minulle kerran keskustellessamme työelämästä. Ystäväni oli kokenut työnsä sisäisesti motivoivaksi, eli hän pystyi täyttämään itsensä toteuttamisen ja kehittämisen tarpeita työn kautta.

Kun kerroin tästä eteenpäin, sain kuulla kadehtivia huokaisuja – mietinkin, missä kohtaa ihminen ikään kuin lähtee väärille urille ja menettää visionsa elämänsä suhteen? Entä mikä voisi olla esimiestyön rooli tässä?

Motivaatio on toiminnan energian lähde. Se saa ihmisen ylipäätään toimimaan, ylläpitämään ja tavoittelemaan asioita. Continue reading

Tahdonvoima on taitolaji, joka rakentuu tarkoituksen ympärille

Pienellä lautasella oli yksinäinen vaahtokarkki ja pöydän ääressä pieni lapsi. Pöytää rummutellen, lauleskellen, tuolillaan heiluen tämä pieni poika teki kaikkensa, jotta pystyi olemaan syömättä vaahtokarkkia.

Tutkija tulee aivan pian takaisin. Kun hän tulee takaisin, saa lapsi palkkioksi kaksi vaahtokarkkia, jos lapsi on syömättä tätä yhtä karkkia. Walter Mischelin vaahtokarkkitesti on psykologian tutkimuksien helmiä ja se kertoo meille paljon tahdonvoimasta.

Kysymys kuuluu: mistä itsekurimme syntyy?

Tapamme ajatella ja tehdä valintoja sanotaan muodostuvan kahden eri järjestelmän käytöstä. Nobel-palkittu kirjailija Daniel Kahneman käytti käsitteitä ykkös- ja kakkosjärjestelmä, yllä mainittu psykologi Walter Mischel taas käsitteitä kuuma ja kylmä järjestelmä.

Molemmissa tapauksissa toinen järjestelmistä on impulsiivinen, välittömiä ratkaisuja tekevä, toinen harkitseva ja pitkän tähtäimen kautta valintansa tekevä.

Continue reading

V*ttu ei ole pilkku: Rakkaustohtorin avoin kirje Cheekille

Entinen päätoimittajamme palaa kynän ääreen kahden vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa hän ei juo työaikana, mutta kiroilee sitäkin enemmän.

Hyvä Jare Tiihonen,

Katsoin dokumenttisi Jare vs. Cheek parhaat palat. Joku voisi sanoa, että kiroilet paljon, joskus hyvin paljon, mutta et aina hyvin.

Tämä kirjoitus avaa kiroilemisen logiikkaa, pääteemoja ja pääfunktioita. Se luennoi kirosanojen oikeinkäytöstä ja saarnaa niiden väärinkäytöstä.

Jos mä olisin sä, mäkin lukisin mun tekstin. Continue reading

Onnentaitoja johtajalle, työyhteisölle, tiimille ja yksilölle

Onnellisuuden tavoittelu on paljon helpompaa, kun sitä lähestyy pala palalta, projektina, kirjoittaa Airi Aamuvuori:

Yhdessä toimiminen osoittaa arvostusta muita kohtaan; päämääriin tulee sitoutua, jotta ne palvelevat onnen tavoittelussa; murehtiminen vaikuttaa vain, jos sen kohdetta pitää totena; haasteet voi oppia näkemään voimavarana; epäonnistuminen on erinomainen opettaja, ja onnistumisista kannattaa pitää päiväkirjaa, jottei niitä unohda

Tutkimusten mukaan onnelliset ihmiset ovat energisiä, luovia ja tehokkaita työpaikallaan. He ovat parempia johtajia ja neuvottelijoita ja ansaitsevat enemmän rahaa. Onnellisuus tekee ihmisistä sosiaalisempia ja epäitsekkäämpiä ja lisää heidän kiintymystään itseensä ja muihin sekä parantaa kykyä ratkoa ongelmia ja ristiriitoja.

Onnellisten ihmisten stressinsietokyky on parempi, ja onnellisuus jopa vahvistaa immuunijärjestelmää parantaen terveyttä ja pidentäen elinikää.

Onnellinen työyhteisö olisi siis melkoinen voimavara työviihtyvyyden lisäämisessä ja nykyisen vaativan työelämän haittojen ehkäisyssä.

Continue reading

Johtajille vertaistukea

Monet johtajat ovat päässeet huipulle, koska ovat elämänsä aikana fokusoineet vahvasti suorittamiseen ja menestyksen tavoittelemiseen. Aseman saavuttaminen onkin yhteiskunnassamme legitiimi tapa luoda ihmisarvoa.

Mutta jos ihmisen arvo rakentuu pelkän suorittamisen varaan, ihmiskuva ontuu. Ihminen nimittäin on enemmän kuin hänen suorituksensa.

Syvimmältä olemukseltaan ihminen on yhteyden tarvetta. Sitä, että joku näkisi, kuulisi, ymmärtäisi ja hyväksyisi. Ihmisen syvin tarve on siis itse asiassa rakkauden tarve. Perusolemukseltamme olemme olentoja, jotka ovat ei-suvereeneja ja jotka sen tähden tarvitsevat toisiaan.

Voisimme jopa sanoa, että ihminen on rakenteellista rakkauden tarvetta. Olemme rakenteellista keskinäistä riippuvuutta. Tämä on tosiasia, hyväksymme sen taikka emme.

Continue reading

Työn imu kuuluu kaikille!

Suomalaisista noin 80 % on työhönsä tyytyväisiä, ja kaksi kolmesta on tyytyväisiä myös esimiehensä toimintaan ja johtamiseen. Silti meillä puhutaan johtamisen kehnoudesta ja vanhanaikaisuudesta, arvostuksen ja mielekkyyden puutteesta ja pahoinvoinnista.

Unohtamatta niitä, jotka kokevat stressioireita (noin 10 %) tai kärsivät vakavasta työuupumuksesta (muutama prosentti) voi kysyä, miten tämä ristiriita tulisi ymmärtää: suurin osa on tyytyväisiä eikä silti ole.

Johtuuko kaikki vääristyneestä julkisesta keskustelusta? Ylimitoitetuista odotuksista? Kielteisen ylivertaisesta sensaatioarvosta?

Continue reading

Pelko lamauttaa, rakkaus vapauttaa

Meidät ihmiset on paiskattu elämään, jossa joka päivä pitäisi tehdä valintoja. Suurin mahdollinen ja samalla vaikein pitäisi tehdä pelon ja rakkauden välillä, kirjoittaa Tommy Hellsten.

Tämä valinta ei tapahdu filosofisesti, älyllisen viileästi, ikään kuin valitsisi mielipiteen useasta mahdollisesta, vaan se tapahtuu tunnetasolla, juuri sillä arkisella taistelukentällä, jota jokapäiväiseksi elämäksi nimitetään.

Tämä rakkauden ja pelon välillä tehtävä valinta on aina kohtalokas, sillä se muuttaa elämän suuntaa ja vie lopulta kahteen aivan erilaiseen lopputulokseen. Continue reading

Kukaan ei ole koskaan tullut köyhäksi antamisesta

Tunteilla on keskeinen rooli ihmisen toiminnassa. Tunnereaktioihin on mahdollista vaikuttaa omilla valinnoilla, sillä asioille antamamme merkitykset synnyttävät tunteita. Pelko voi kääntyä kiitollisuudeksi ja muiden huomioimiseksi, kirjoittaa Raul Soisalo.

Kokemus aiheuttaa reaktiona emotionaalista liikehdintää. Hyvää kokemusta seuraa luultavasti jotakin mielihyvän suuntaista ja ikävää kokemusta jotakin mielipahan tapaista.

Se tulkitaanko kokemus hyväksi, neutraaliksi vai huonoksi riippuu tietenkin kokijasta itsestään, mutta myös hänen sen hetkisestä vallitsevasta tunnekirjosta, aiemmista kokemuksista sekä uskomuksista, ennakkokäsityksistä ja odotuksista.

Continue reading

Henkinen hyvinvointi tekee johtajasta vahvan ja tasapainoisen

Henkinen hyvinvointi auttaa johtajaa kuuntelemaan ja ymmärtämään alaisiaan. Se tuo johtajan työskentelyyn voimaa, joka lisää tuloksellisuutta ja luo parempaa ilmapiiriä työpaikoille, kirjoittaa Marita Niemelä.

Jos saisin päättää, pitäisin organisaation strategiassa ensiarvoisen tärkeänä sitä, että johtajat voivat henkisesti hyvin. Henkisen hyvinvoinnin voi määritellä vaikkapa siten, että ihminen on tavoittanut itsessään sisäisen tasapainon ja rauhan tilan. Ihminen on siis yksinkertaisesti sanottuna sinut itsensä kanssa.

Hän tietää, kuka on ja tietää, että hän on arvokas itsessään, ei saavutustensa kautta. Työ ei määritä häntä ihmisenä, vaan ennemminkin hänen ihmisyytensä määrittelee sitä työtä, jota hän tekee. Continue reading

Mikä on elämäsi ihmearvo?

Muistan joskus lukeneeni sanonnan, jonka mukaan ihmeitä ei ole olemassakaan, on vain hämmästyneitä ihmisiä. Maistele sitä hetki, mieti miltä se tuntuu: ”Ihmeitä ei ole olemassa, on vain hämmästyneitä ihmisiä.”

Aika masentava ajatus, eikö?

Mutta eikö se tietyllä tapaa mene näin? Ihmeeseen ei vaaditakaan varsinaisesti mitään ihmeellistä, tarvitaan vain joku hämmästymään.

Annan esimerkin: Kuvittele kulkevasi älypuhelin kourassa 2000 vuotta ajassa taaksepäin. Etsit nuoren puusepän käsiisi, pysäytät hänet, otat kännykän esiin, painat mitä tahansa nappia, ja valo syttyy. ”Se on ihme!”, huudahtaa puuseppä. Hän hämmästyy, sinä et. Hän näkee ihmeen, sinä et.

Continue reading

Mikä estää nykyihmistä löytämästä viisautta?

Viisaus oli eräs kardinaalihyveistä sekä Aristoteleella (oikeudenmukaisuuden, kohtuullisuuden ja rohkeuden ohella) että Tuomas Akvinolaisella (joka lisäsi listaan vielä uskon, toivon ja rakkauden). Harvalle nykyajan ihmiselle muinaisilla hyvelistoilla on tietenkään mitään merkitystä – mutta onko hyveilläkään merkitystä? Erityisesti: Onko ajassamme sijaa viisaudelle?

Liikaa informaatiota

”Too much information running through my brain. Too much information driving me insane.” Näin lauloi The Police vuonna 1981. Informaatiotulva oli liikaa Stingin ja kumppaneiden aivoille, aivan kuten se tuntuu tänä päivänä olevan liikaa monille meistä. Jos vielä ei olla aivan hulluuden partaalla, niin reuna ainakin lähestyy uhkaavasti.

Runoilija T. S. Eliot muotoili saman asian puoli vuosisataa aiemmin, vuonna 1934, hieman elegantimmin: ”Missä on viisaus, jonka olemme hukanneet tietoon? Missä on tieto, jonka olemme hukanneet informaatioon?” Continue reading

Onko meistä jokaisella erilaisia naamioita – ja voiko niitä saada tasapainoon?

Kiristin vielä viimeisen kerran kypärää ja laitoin hanskat käteen. Sydän hakkaa jännityksestä ja kertaan vielä mielessä äsken saamiani ohjeita. ”Mitä mä oon oikein tekemässä?” hämmästelen itsekseni.

Olin Boliviassa vuoren päällä pyörän selässä, valmiina laskemaan maailman vaarallisimmaksikin tituleerattua Death Roadia. Vielä muutama vuosi taaksepäin tie oli auki liikenteelle, ja niin turisteja kuin paikallisiakin kuoli täällä vuosittain keskiarvolla 300. Hiekkatie jyrkänteen reunalla on arviolta parin metrin levyinen, toisen käden puolella kallion seinämä ja toisella puolella parin kilometrin tiputus varmaan kuolemaan. Kuulemma edellisellä viikolla joku ajoi ulos tieltä. Continue reading

Norminpurkutalkoot, politiikka ja hyve-etiikka

Turhien normien purkaminen nousi teemana tämän tästä esiin eduskuntavaaleja edeltäneissä poliittisissa keskusteluissa. Moni poliitikko esiintyi mielellään vapauden puolustajana ja maalaisjärjen asiamiehenä; sen verran hyviä asioita molemmat, että kelpaahan niillä profiloitua. Mutta tuliko samalla vedettyä tiettyjä aatehistoriallisia linjoja uusiksi tai ainakin siirrettyä niitä hieman? 

Seuraavassa pohdin turhien normien metsästystä hyve-etiikan näkökulmasta. Kirjoituksellani en ota kantaa siihen, mikä on sopiva määrä säätelyä ja millainen määrä normeja on yhteiskunnallemme normaalia.

Pienestä ylitulkinnan vaarasta ja ironisesta otteesta huolimatta normikeskustelun katsominen laajemmasta filosofisesta näkökulmasta antaa perspektiiviä myös yhteiskunnallisten tuulien haisteluun. Näen norminpurkutalkoissa muun ohella myös tiettyä tilausta hyveajattelulle.  Continue reading

Kuinka rakkaus istuu yritysmaailmaan?

Rakkaus on vahva sana. Sitä kuulee harvoin käytettävän muualla kuin iltapäivälehtien sivuilla tai Tabermanin runoissa. Perisuomalainen rakkaudentunnustuskin kuuluu: ”Kyllä mää kerron, jos asia muuttuu…”

Sanaa rakkaus liitetään harvoin yritysmaailmaan. Yrityksen tehtävä on tehdä rahaa, ei rakastaa. Raha ja rakkaushan eivät missään nimessä sovi samaan lauseeseen.

Mutta mitä tapahtuisi, jos yrityksen toiminnan lähtökohtana olisi rakkaus? Millä tavalla liiketoiminnan näkökulma ja tekemisen tapa muuttuisivat?

Continue reading