Ylpistely on ylpeyttä on nöyryyttä on nöyristelyä?

Voiko vanhempi olla ylpeä lapsistaan? Vaikuttaa siltä, että ylpeyttä on kahta lajia, on nöyrää, epäitsekästä ylpeyttä, sekä itsekästä ylpeyttä. Nöyryys ja ylpeys ovat pikemminkin veljeksiä kuin vihollisia.

Keskustelin ylpeydestä isäni ja veljieni kanssa. Esitin heille väitteen, että nöyryys on tervettä – se on hyve – ja sen ääripäinä ovat ylpeys ja nöyristely – jotka ovat paheita. (Osittain erheellinen väite, kuten myöhemmin huomataan.) Sain takaisin kysymyksen ”voiko vanhempi olla ylpeä lapsistaan?” Tästä seurasi luonnollisesti yritys määritellä ylpeys. Päädyimme toteamaan, että sanat pettävät meidät.

Tuo määrittely olisi ollut helpompaa sanakirjan kanssa ja yritänkin nyt selvittää sen avulla mitä ovat ylpeys ja nöyryys.

Continue reading

Erehtyminen on inhimillistä?

”Erehtyminen on inhimillistä”. Ilmaus, jonka kaikki tuntevat ja jota lähes kaikki käyttävät. Mutta mitä se tarkoittaa?

Kuvailisin sitä empaattiseksi ilmaukseksi. Sen tarkoitus on yleensä piristää ystävää, joka syystä tai toisesta on allapäin.

Huonon fiiliksen syy ei kuitenkaan voi olla ihan mikä tahansa.

Jos joku on menettänyt omaisuutensa tulipalossa, et varmaan lohduttaisi häntä sanomalla: Älä huoli, erehtyminen on inhimillistä. (”Paska flaksi” sopisi paremmin, mutta jos kaverilla ei ole huumorintajua, se tuskin piristäisi.)

Continue reading

Epärehellinen? En minä, vaan ne muut

Olenko rehellinen? Kaikessa ja viimeiseen asti? Valitettavasti tähän on vastattava kielteisesti.

Leading Blog kirjoittaa tutkimuksesta, joka kertoo kuinka 97% ihmisistä ilmoittaa olevansa rehellisiä, mutta vain 75% sanoo työtovereidensa ja naapureidensa olevan rehellisiä. Pidätkö itseäsi rehellisenä? Entä työkavereitasi? Tai naapureitasi?

Kirjoittaja väittää seuraavaa. ”We are they”. Eli 25-prosenttisesti epärehelliset ihmiset ovat kuin ovatkin.. juuri me. Continue reading