Nöyryys ja suurisieluisuus: vihollisia vai veljeksiä?

Nöyryys on elämänilon perusedellytys. Mutta nöyristely on aidon nöyryyden irvikuva. Suurisieluisuus, joka on palaamassa suomalaisten sanavarastoon, on puolestaan nöyryyden kaksoisveli.

Johtajuuden syvimmät hyveet ovat suurisieluisuus ja nöyryys. Näin asian esittää Alexandre Havard kirjassaan Virtuous Leadership (Scepter, 2007): suurisieluisuus saa johtajan unelmoimaan ja tavoittelemaan suuria asioita; nöyryys ohjaa hänet palvelemaan muita. Näihin kahteen luonteenominaisuuteen rakentuu todellisen johtajan nauttima arvovalta ja luottamus.

Mutta eikö tässä yhdistelmässä ole jotain ristiriitaista? Eikö suurisieluisuus ole suorastaan nöyryyden vastakohta?

Ei ole. Niiden välillä vallitsee syvä toisiaan tukeva suhde, jota voisi suorastaan kutsua riippuvuudeksi: vain aidosti nöyrä voi olla aidosti suurisieluinen. Ja päinvastoin.

Ole nöyrä, mutta älä nöyristele

Meillä on vaikea suhde nöyryyden kanssa. Varsinkin Suomessa. Toisaalta olemme hyvin kunnianhimoisia, mutta toisaalta emme haluaisi, että kukaan huomaa – tai ainakaan huomaa meidän haluavan tulla huomatuksi. Lisäksi olemme varsin jääräpäinen kansakunta, mikä on merkki ylpeydestä.

Continue reading

Anteeksi

Anteeksipyyntö saattaa tuntua joskus häviöltä. Kyseessä on silti aina voitto. Voitto kohti suuruutta.

Tunnustan: minäkin olen aikuisena lukenut Harry Potteria. Olen lukenut kaksikin kirjaa. Tykkäsin.

Paitsi että juoni on älykäs, kieli on rikasta ja hahmot hyvin ajateltuja, Potterin kirjoissa on paljon hyveitä.

Pidin erityisesti siitä, kun Harry kerran keskustelee velhokoulun rehtorin kanssa ja tämä sanoo Harrylle: ”Kuule, Harry, muista että elämässä tärkeintä – mikä tekee sinusta hyvän – eivät ole taitosi vaan valintasi.” Tämän muistin, kun luin Alexandre Havardin kirjaa Virtuous Leadership: An Agenda for Personal Excellence. Kirjassa todetaan, että tottumukset muokkaavat ihmisen. Continue reading

Kun isyys ärsyttää

Onko oma isäsi itsekäs? Toivottavasti ei. Eipä kukaan toivoisi itsekästä isää, mutta joitakin viikkoja sitten havahduin omaan itsekkyyteeni – isänä.

Pidin itseäni epäitsekkäänä, mutten liian sellaisena. Olin juuri sopivan epäitsekäs, sopivan itsekäs. (Uskoisin, että useimmat ihmiset ajattelevat näin.) Kunnes esikoinen syntyi ja omaa aikaa ei enää ollutkaan entiseen malliin. Continue reading

Johtajuuden musta laatikko?

Mitä johtajuusguru Jim Collins tarkoittaa ”viidennen tason” johtajalla? On yllättävää, ettei hän osaa sanoa, miten viidennen tason johtajaksi tullaan. Onneksi Alexandre Havard antaa toimivan metodologian.

Amerikkalainen Jim Collins on yksi yrityskirjallisuuden tunnetuimmista nimistä. Hänen vuosien tutkimuksiin perustuvat kirjansa Built to Last (1994) ja Good to Great (2001) ovat kansainvälisiä bestsellereitä. Continue reading