7 lainausta — Tätä on johtajuus!

Mitä on johtaminen, mitä johtajuus? Rajanveto on hankala, ehkä tarpeetonkin tehdä. Seuraavat lainaukset painottuvat kuitenkin johtajuuteen ja toivottavasti avaavat osaltaan tätä kysymystä.

Warren G. Bennis:

Johtajuus on metafora valveutuneelle, johdonmukaiselle ja tasapainoiselle elämälle.

Kenraali H. Norman Schwarzkopf:

Johtajuus on yhdistelmä strategiaa ja luonnetta. Jos pitäisi valita vain yksi, unohda strategia.

Peter F. Drucker:

Managerointi on asioiden tekemistä oikein; johtajuus on oikeiden asioiden tekemistä.

Continue reading

Hyvejohtajuuden kognitio-ohjaus

Onko pörssikulttuuri johtanut kestämättömän ahneuden kulttuuriin? Miten muuttaa yritystoiminnan arvoja?

Talouskriisi on herättänyt keskustelua johtajuuden ja yritystoiminnan arvoista. Onko kaikki muuttunut ahneudeksi? Missä on menty vikaan, mitä pitäisi korjata ja miten?

En väitä, että voitto ja sen tavoittelu olisivat pahoja asioita sinänsä. On kuitenkin syytä kysyä, miten suuri rooli sillä tulisi olla terveessä yritystoiminnassa. Haaste on siinä, että yritysten ohjausjärjestelmät keskittyvät numeerisiin kasvulukuihin moraalisesti itseisarvoisten tavoitteiden kustannuksella.

Continue reading

Pomot tiedostavat etiikan tärkeyden

Tiedon siirtyminen tekoihin on toki asia, jota ei tässä mitattu, mutta artikkelissa on silti muutama hyvä ajatus. Esim. henkilökohtaisen mission tärkeys (jonka kanssa johtaminen on vain helpompaa), josta myös Alex Havard puhuu kirjassaan Virtuous Leadership.

Of 462 executives who were asked, ”What characteristics are needed to be an effective leader today?” 56 percent ranked ethical behavior as an important characteristic, followed by sound judgment (51%) and being adaptable/flexible (47%).

The Ethical Mind [Coaching Tip: The Leadership Blog]

(Photo credit: ”T” altered art)

Sivustomme uudistui!

Sivuston tarjonta on saanut lisää selkeyttä. Näet helposti, onko kyseessä viikottainen artikkeli, kuukauden vieraskynä, linkki tai kenties uutinen.

Muistathan myös lukea kuukauden vieraskynän. Palkitun elokuvaohjaajan ja käsikirjoittajan Kaija Juurikkalan kolumni ”Kotiäitiys: johtamisen erikoiskurssi” (15.6.2009) herättää varmasti tunteita ja keskustelua.

Kirjauutinen: Alexandre Havardin kirjan Virtuous Leadership (Scepter 2007) suomennos Hyvejohtajuus on parhaillaan taitossa. Sen virallisesta julkaisusta (Otavan painotalo, 2009) informoidaan myös täällä.

Kotiäitiys: johtamisen erikoiskurssi

Paras koulutukseni tähän arvostettuun ammattiin ei kuitenkaan tullut Suomen 90-luvun alussa ainoasta elokuvaohjaajan oppilaitoksesta eli Taideteollisesta Korkeakoulusta. Varsinaiselle tiimijohtamisen erikoiskurssille pääsin jo ennen opintojani valitessani kolmeksi vuodeksi kotiäitiyden.”

Elokuvaohjaajan työ on johtamisen näköalapaikka. Ihmiset tulevat alaisuuteni keikkatyöhön, ja koska jokainen hyvin hoidettu keikka merkitsee mahdollisuutta uuteen keikkaan, tulevat he vahvalla alamaisasenteella. He tulevat palvelemaan.

Minulla on valta kohdella heitä orjinani tahi asiantuntijoina. Uskokaa tai älkää, mutta molemmat kulttuurit yhä elävät Suomen elokuvamaailmassa. Minä en itse sitä halunnut uskoa, kun kuulin, miten törkeän alistamisen kohteeksi ihmiset ovat valmiit asettumaan saadakseen töitä alalla.

Continue reading

Collins: Kuinka menestyt 2009?

(Tämä tulee hieman myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei.) Jim Collins luottaa uuteen sukupolveen:

A general at West Point told me, ”This is the most inspired and inspiring generation to come through West Point since 1945.” I see the same thing with the young people who come to work for me. They have a sense of responsibility and service and a lack of cynicism that is remarkable and wonderful. […]  I really think we ought to just give them the keys as soon as we can. Let them run it.

Haastattelu käsittelee mm. yrittäjyyttä ja suurien asioiden tavoittelua.

Jim Collins: How to Thrive in 2009 [via The Practice of Leadership]

Vartijat nukkuvat

Kertomus nukkuvista vartijoista paljastaa erään yhteiskunnallisen ongelman. Mitä tehdä kun valvontamekanismit pettävät? Luonnekasvatus tekee paluuta.

Eräs Suomen Tansanian-lähetystössä työskentelevä tuttavani oli rakennuttanut pihalleen, Intian valtameren rannalle, aidon saunan. Eräänä aamuna hän huomasi sisäseinillä ylälauteiden päädyissä mustat kengänjäljet. Hän päätteli, että yövartijat olivat nukkuneet saunassa, ja päätti tehdä yllätystarkastuksen seuraavana yönä.

Totta tosiaan: hän löysi saunasta vartijan, kaksikin vartijaa. Mutta kumpaakaan hän ei tunnistanut omaksi yövartijakseen. Mitä kummaa? Selvisi, että kyseessä olivat vartijafirman sisäiset tarkastajat, joiden tehtävänä oli kiertää yöllä eri kohteissa varmistamassa, että yövartijat olivat omissa työpisteissään — ja mielellään vielä hereillä. Eli vartijat, joiden tehtävä oli valvoa, etteivät yövartijat nuku, viettivät itse työaikansa  suomalaisen lähetystökodin saunassa sikeästi nukkuen.

Tarinan opetus on itse asiassa aika merkittävä. Se paljastaa erään yhteiskunnallisen ongelman, joka vaivaa perheitä, kouluja, työpaikkoja, kokonaisia valtioita — eikä ainoastaan Afrikassa, vaan myös Suomessa.

Valvontamekanismit pettävät

Vartijat nukkuvat, ja vartijoiden vartijat nukkuvat. Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Lähettää kiertäviä tarkastajia tarkastamaan vartijoiden tarkastajia? Entä sen jälkeen, kun nämäkin löytävät jonkun mukavan leposijan? Lähettää tarkastajien tarkastajien ylitarjastajia? On selvää, että tämä olisi absurdia, tuloksetonta resurssien tuhlausta. Raja tulee jossain vastaan.

Mutta mitä tästä pitäisi päätellä? Että valvontamekanismit ja tarkastukset ovat yhtä tyhjän kanssa? Ei. Mutta yksinään ne eivät riitä. On oltava jokin muu keino.

On ymmärrettävä, että useiden yhteiskuntaongelmien alkujuuri ei ole tekninen, joka voidaan korjata ”teknisesti”, vaan perimmäinen ongelma on moraalinen. Jos vastuuhenkilöt ja johtajat eivät ole vahvaluonteisia, eivät mitkään valvontamekanismit riitä. Aina löytyy porsaanreikiä. Aina on ”ylitarkastajia”, jotka voivat päättää mennä nukkumaan — tai katsoa muualle, kun toiset nukkuvat.

Alexandre Havard esittää asian näin.

”Talousskandaaleja seuraa poikkeuksetta vaatimuksia valtiollisen sääntelyn vahvistamisesta, kaupan hallinnon reformista ja eettisten sääntöjen uudistamisesta. Näillä kaikilla on hyötynsä, mutta ne unohtavat jotain olennaista. Talouspetosten kyhäilijät ja muut lainrikkojat tietävät varsin hyvin, että se, mitä he tekevät, on väärin. Kyse on luonteenviasta.” (Virtuous Leadership, Scepter 2007, s. xiv.)

Kilpailevat ihmiskäsitykset

Jos emme huomioi ihmisen sisäsyntyistä taipumusta pahuuteen (”nukkumiseen”), yritämme korjata yhteiskunnalliset ongelmat ja ihmisten häiriökäyttäytymisen erilaisilla valvontamekanismeilla. Unohdamme sen, minkä ihmiskunta on aina tiennyt todeksi: pahuus on ihmisluonnossa sisäsyntyistä – kuten hyvyyskin.

T. S. Eliot sanoi, että monet yhteiskunnat ”unelmoivat niin täydellisistä järjestelmistä, ettei kenenkään tarvitse olla hyvä”. Nykyään ihmiset suhtautuvat entistä välinpitämättömämmin hyveiden kehittämiseen itsessään ja muissa. Miksi vaivautua, kun yhteiskunnallisella säätelyllä asiat ratkeavat?

Nicholas Capaldi osuu asian ytimeen. Hänen mukaansa nyky-yhteiskuntien vakavin ongelma on se, että ne tuottavat ”ihmisen puolikkaita”.

”Heidän todellinen vajavaisuutensa on luonteen heikkous, moraalinen vaje… He päätyvät tilanteeseen, jossa heidän johtajansa ovat heidän omia peilikuviaan: ihmisen puolikkaita, jotka pyrkivät hallitsemaan muita, koska eivät osaa hallita itseään.” (Decadence: The Passing of Personal Virtues and its Replacement by Political and Psychological Slogans, London: Social Affairs Unit 2005, s. 145.)

Paluu luonteenkasvatukseen

Havard selittää, että tällainen yhteiskunta ja tällaiset ihmiset korvaavat hyveet poliittisilla iskulauseilla ja psykologisella jargonilla.

”Oikeudenmukaisuuden hyveestä tulee suvaitsevaisuutta moraalirelativismina ymmärrettynä, viisaudesta tulee tilastoja ja todennäköisyysteoriaa, itsehillinnästä tulee tupakkalakko, Atkinsin dieetti tai muu terveystrendi, suurisieluisuudesta tulee itsetuntoa, nöyryydestä itsekriittisyyttä – ja Jumalasta demokratiaa.”

”Lopputulos on läpisyöpynyt ikävystyneisyys – ei se tavallinen, jokapäiväistä rutiinia seuraava ikävystyneisyys vaan transsendenttinen, jopa metafyysinen ikävystyneisyys, sellainen, jolle itse elämän mysteeri on ikävystyttävä. Se on ikävystyneisyyttä, jossa mielikuvitus sammuu ja halut kuihtuvat.” (Virtuous Leadership, s. 51.)

Ne kodit, koulut, yritykset ja valtiot, jotka kohdistavat voimavaransa luonnekasvatukseen (valvontaa unohtamatta), tekevät viisaasti ja ovat tulevaisuuden vaikuttajia. He ovat ymmärtäneet asioiden todellisen luonteen, ja tehneet päätöksiä tämän todellisuuden perusteella. Muut elävät ja toimivat vielä illuusiossa, ja ihmettelevät, kun kerta toisensa jälkeen rakenteet ja varmisteet pettävät, kun vartijat nukkuvat.

Hengitä — Ota viha hallintaan

Alkuviikon artikkeliin viitaten, Dealing with your anger mm. käväisee itämaissa ja pohtii kuinka viha saadaan hallintaan ja hyödynnettyä.

Next time you feel angry, notice what happens—how you tense your muscles, how the blood flows to make your face red, how your heart pounds and you feel hot. For millennia, people have associated anger with fire. In Eastern traditions and Chinese medicine, it is often seen as an aspect of ‘fire energy’—a primal energy associated with power and strength.

Dealing with your anger [Slow Leadership]

Vihan voima

Vihassa on voimaa, mutta se pitää hallita. On hyvää vihaa, mutta myös pahaa. Hallitse vihasi ja suuntaa se epäoikeudenmukaisuuksiin.

Kirjoitin aiemmin, että viha on vaikea tunne, mutta sen tunteminen on sallittua. Laajennan nyt hieman tätä näkemystä. Tulen nojaamaan pääosin Josef Pieperin kirjaan Temperance (”Kohtuullisuus”, ”Itsehillintä”)*.

Continue reading