Loukkaantumisen opas: Tulisiko loukkauksia oppia sietämään?

Minkälainen on loukkaantumisen logiikka? Pitääkö meidän edistää totuutta, vaikka joku voi loukkaantua? Tulisiko loukkauksia oppia sietämään?

Viime keväänä englantilainen koomikko ja näyttelijä Ricky Gervais esiintyi lehden kannessa ristiinnaulittuna ilman paitaa, ja hänen rintaansa oli kirjoitettu isolla ”Ateisti”. Vieressä oli lainaus haastattelusta, jossa Gervais oli sanonut, että hänellä on oikeus loukata ja uskovaisilla on oikeus loukkaantua.

Gervais on ainakin Iso-Britanniassa tunnettu ateisti, ja useat hänen stand-up rutiininsa irvailevat uskonnoille. Tämä on nähtävästi loukannut joitakuita. Continue reading

Minä juon työaikana

Suomen alkoholiongelmaa on yritetty ratkaista monen sukupolven ajan. Kansa on vaappunut kahden ääripään, alkoholismin ja absolutismin välillä. Jotenkin tästä oravanpyörästä pitäisi hypätä pois.

Meillä on Suomessa alkoholiongelma.

Ongelma ei ole, että vuotuinen alkoholikulutuksemme olisi liian alhainen. Juomme ihan riittävästi. Ongelmamme liittyy juomisen säännöstelyyn.

Juomme liikaa kerralla.

Ruotsalainen pilkkaa meitä, virolainen kutsuu pohjoisen hoipertelevia vieraita ”poroiksi” ja venäläinen – no, venäläinen on hiljaa, koska sekin on sammunut.

Mitä meidän tulisi tehdä tilanteen korjaamiseksi? Continue reading

Sauronin johtamisoppi – tarua vai totta

Mitä Tolkienin legendaarinen Taru sormusten herrasta voisi opettaa johtajille? Tämän kysymyksen kimppuun hyökkää Harri V. Hietikko kirjassaan Management by Sauron (Atena 2010). 

Hietikon kirja ei lähesty johtajuutta pelkästään rationaalisen lineaaristi. Se ammentaa kiehtovan fantasiamaailman ideasta, joka kaikessa epärealistisuudessaan on usein tarkempi kuvaus ilmiöistä kuin konsanaan johtamiskirjojen nelikentät, vuokaaviot ja vinkit. Taru on joskus totta, useammin kuin mitä me arjen rationalistit aavistammekaan.

Johtaminen on dramaturgiaa

J. R. R. Tolkien oli mitä ilmeisimmin perehtynyt johtamiseen. Tai ainakin hän oli herkällä silmällä seurannut aikansa poliittisia ja muita johtajia. Siksi osuvia ovat hänen kuvauksensa erilaisista johtajista. Continue reading

Puput barbiautossa

Lainrikkomisen etiikkaa

Voiko lain rikkominen olla joskus oikein?

Elokuun lopulla heräsi jos jonkinlaista kuhinaa, kun tiedotusvälineet uutisoivat oikeuskanslerin antaneen huomautuksen Sastamalan Sylvään koulun rehtorille, joka oli kurinpitomielessä määrännyt tupakoinnista kärähtäneet oppilaat kirjoittamaan esseen tupakoinnin vaaroista ja lupaamaan olevansa polttamatta.

Ongelma oli siinä, että koulujen käytettävissä olevat rangaistukset lukevat kaikki laissa. Jos rangaistusta ei laista löydy, ei sitä saa käyttää. Kuten perustuslakikin sanoo: ”Julkisen vallan käytön on perustuttava lakiin. Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia.” (Perustuslaki 2 § 2 mom).

Ja kun laki ei tunne rangaistusluonteista esseenkirjoitusta, ei tällaista olisi saanut käyttää. Niin yksinkertaista se on.

Saako lakia rikkoa, jos siitä ei tykkää?

Continue reading

Keski-Maan naisten kasvukivuista

J.R.R. Tolkienin nykyklassikon naishahmot edustavat kahta hyvin erilaista johtajatyyppiä: on urotekoihin mielivä Éowyn ja traaginen Galadriel. Tolkienin naisjohtajia tuntuu vaivaavan uskon ja muutoksen halun puute. Molemmat kuitenkin kamppailevat kohti syvempää itsetuntemusta.

J.R.R. Tolkien (1892-1973) on sanonut, että kaikissa kertomuksissa on heijastumaa todellisuudesta. Niinpä hänen tunnetuinta teostaan – Tarua sormusten herrasta – voidaan lähestyä vakavasti otettavana ihmisyyden kuvastimena. Continue reading