Oli aika, jolloin minä tiesin kaiken

Jo 28-vuotiaana olin aikoinaan varsinainen kävelevä tietosanakirja: osasin kaiken, tiesin kaiken, minulla oli mielipide kaikkeen, enkä kuunnellut muiden mielipiteitä. Osasin omasta mielestäni johtaa, ja ongelmat johtuivat muista. Eivät minusta.

Nyt 52-vuotiaana huomaan, että en osaa johtaa. Tiedän siitä paljon enemmän kuin aikaisemmin ja silti haluan oppia jatkuvasti lisää. Haluan olla parempi pomo ja kehittää itseäni. Olla nöyrä omasta osaamisestani ja katsoa jokaisessa tilanteessa peiliin toisen motivaation varmistamiseksi. Yksinkertaistaa omaa johtamista ja olla aidosti ihmisiäni varten. Ehkä joskus vuosien päästä eläkkeelle jäädessäni voin ainakin luulla osaavani johtaa. Ehkä. Continue reading

Tuhlaatko elämääsi?

Olet käyttänyt elämästäsi jo suuren osan. Oletko haaskannut sitä, vai elänyt viisaasti? Myös epäonnistumiset ja elämän sakkokierrokset voivat lopulta paljastua yllättävän arvokkaiksi kokemuksiksi! 

Epäonnistuminen on lahja

Pääsin Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan kauppatieteitä vuonna 2005. Asiat eivät menneet niin kuin olin alun perin suunnitellut. Minun olisi suunnitelmissani pitänyt päästä kouluun jo paljon aiemmin, pian valmistua, löytää vaimo ja kohta menestyä työelämässä. Nyt oli käynyt toisin.

Continue reading

Alexandre Havardin uusi kirja Suurisieluisuus nyt suomeksi! Tilaa ennakkona 19,90e (norm. 24,90e)

Alexandre Havardin uusin kirja Created for Greatness: The Power of Magnanimity ilmestyy nyt marraskuussa viimein suomeksi Suurisieluisuus: Johtajuus elämänihanteena.

Tilaa ennakkohintaan
19,90e täältä!

(norm. 24,90e)

Kirjat postitetaan marraskuun 4. viikolla.

Alexandre Havard on Havard Virtuous Leadership Instituten perustaja. Asuttuaan Ranskassa ja Suomessa, Havard toimii nyt johtajuuuskouluttajana Moskovassa, mistä käsin hän pitää hyvejohtajuus-seminaareja ympäri maailmaa. Havardin kirja Virtuous Leadership on käännetty viidelletoista kielelle, mm. suomeksi (Hyvejohtajuus, 2009).

Otteita Suurisieluisuus-kirjasta:

Olen opettanut suurisieluisuutta – johtajille ominaista hyvettä – kymmenen vuoden ajan… Kokemukseni on, että suurisieluisuus herättää intohimoa aina ja kaikkialla. Olen nähnyt, kuinka ihmiset muuttuvat perustavanlaatuisesti, kun he kohtaavat tämän hyveen. Olen myös nähnyt ihmisten pakenevan luentosalista ikään kuin pelkän ajatuksen kauhistuttamina. Suurisieluisuus ei jätä ketään kylmäksi.” (s. 9)

Harvat viimeisten 300 vuoden vaikutusvaltaisimmista johtajista ovat olleet kristittyjä. Ei siksi, että kristityt olisi karkotettu yhteiskunnallisesta elämästä, vaan siksi, että he ovat itse vetäytyneet siitä. Tämä itsekastraatio on jotain täysin ällistyttävää.” (s. 19)

Kirjan julkistamistilaisuus pidetään 5.12. Helsingissä. Mukana mm. Alexandre Havard, Isa Merikallio ja Timo Soini.

Näin viime yönä unta tuhannen vuoden kuluttua elävistä jälkeläisistämme. Kysyin heiltä, kuinka vastoin kaikkia odotuksia ihmiskunnan onnistui jatkaa elämäänsä kokonaisella vuosituhannella. He kertoivat minulle, että temppu tehtiin yksinkertaisesti: asettamalla elämä kuoleman edelle kaikissa tilanteissa, siinäkin tapauksessa, että oma kunnia oli vaakalaudalla. Ihmiset kestivät kaikenlaisia loukkauksia ja solvauksia ja pettymyksiä ilman että turvautuivat itsemurhaan tai murhaan. Myös he olivat ihmisiä, jotka loukkaavat ja solvaavat ja aiheuttavat pettymyksiä. — Kurt Vonnegut

Näin viime yönä unta…

Näin viime yönä unta tuhannen vuoden kuluttua elävistä jälkeläisistämme. Kysyin heiltä, kuinka vastoin kaikkia odotuksia ihmiskunnan onnistui jatkaa elämäänsä kokonaisella vuosituhannella. He kertoivat minulle, että temppu tehtiin yksinkertaisesti: asettamalla elämä kuoleman edelle kaikissa tilanteissa, siinäkin tapauksessa, että oma kunnia oli vaakalaudalla. Ihmiset kestivät kaikenlaisia loukkauksia ja solvauksia ja pettymyksiä ilman että turvautuivat itsemurhaan tai murhaan. Myös he olivat ihmisiä, jotka loukkaavat ja solvaavat ja aiheuttavat pettymyksiä.— Kurt Vonnegut

Etiikka ei ota kantaa pelkästään elämän ja kuolen kysymyksiin. Joka kerta toisen ihmisen kohdatessamme kohtaamme myös etiikan. Kuinka suhtaudun tähän yksilöön? Kuinka kohtaan hänen tarpeensa parhaiten? Kuinka paljon aikaa voin käyttää? Millaisia seurauksia toimillani on? Näenkö toisessa ihmisessä objektin vai yksilön? Etiikassa on siten kysymys taidosta olla ihminen (toiselle ihmiselle). — Stefan Einhorn, Aidosti kiltti

Etiikassa on siten kysymys taidosta…

Etiikka ei ota kantaa pelkästään elämän ja kuolen kysymyksiin. Joka kerta toisen ihmisen kohdatessamme kohtaamme myös etiikan. Kuinka suhtaudun tähän yksilöön? Kuinka kohtaan hänen tarpeensa parhaiten? Kuinka paljon aikaa voin käyttää? Millaisia seurauksia toimillani on? Näenkö toisessa ihmisessä objektin vai yksilön? Etiikassa on siten kysymys taidosta olla ihminen (toiselle ihmiselle).— Stefan Einhorn, Aidosti kiltti

Hyvä itsetunto on lahja

Ollapa kuuluisa ja ihailtu, moni meistä haaveilee. Näyttelijä, muusikko tai urheilija, alansa huippu. Olisin kysytty ja haluttu joka puolella, muista poikkeava ja huomiota herättävä. Miksi haaveilemme kuuluisuudesta ja upeista saavutuksista?

Tavalliseksi koettu elämä on menettänyt arvoaan, voisi ehkä hiukan kärjistäen sanoa. Perhe, mukava työpaikka ja viikottainen tennistunti eivät enää riitä, vaan me haluamme kokea olevamme erityisiä tavalla tai toisella. Julkisuuden ja menestymisen avulla on mahdollista nousta ”harmaasta massasta” tunnetuksi ja tiedetyksi henkilöksi. Mutta miksi me haluamme erottua niin kovasti muista?

Continue reading

Leijonasydän: Kesyt jellonat, villit ihmiset

Dome Karukoski teki rasismista elokuvan, joka ei käsittele rasismia.

Teppo (Peter Franzén) on uusnatsi. Sari (Laura Birn) on tarjoilija. Teppo ja Sari päätyvät sänkyyn. Tepolla on olkapäässä hakaristi. Sari ei pidä hakaristeistä, koska hänellä on tummaihoinen poika, Rhamu (Yusufa Sidibeh). Koska Teppo on kunnian mies, hän sanoo pitävänsä Rhamua omana poikanaan. Tästä seuraa tietenkin ongelmia.

Aleksi Bardy on kirjoittanut tarinan, jossa on älykkäitä ja rohkeita pointteja sekä keinoja, joilla asioita kiepsautetaan ylösalaisin. Tavoitteena on ollut tehdä elokuva, jossa on tuore näkökulma aiheeseen, jota suurin osa ihmisistä pitää todennäköisesti varsin tympeänä.

Tuloksena on genresoppa, johon on siroteltu komediaa, yhteiskunnallista analyysia, ihmissuhdesotkuja ja muhjuista väkivaltaa.

Continue reading