Puhu ihmiselle, älä ihmisestä

Jokainen meistä syyllistyy enemmän tai vähemmän tapaan, josta luopuminen lisää välittömästi hyvinvointia itsessämme ja muissa. 

Kauniit sanat ja lausutut kiitokset eivät maksa mitään, sanotaan. Hyvin usein kuitenkin pidämme tunteet sisällämme, emmekä esimerkiksi kehu työkaverin suoritusta, vieraan tai tutun ihmisen ulkonäköä tai kiitä asiakaspalvelijaa hyvästä työstä. Mielessä kuuluu kysymys “Pitäisikö?”, johon vastaus on usein “En viitsi”.

Se on sääli, sillä näinkin pieni teko tuottaa valtavan määrän onnea molemmille osapuolille. Taustalla on todennäköisesti pelko toisen ihmisen kohtaamisesta, suoraan puhumisesta. On helpompi olla epäsuora, mikä on korostunut erityisesti nykyaikana, kun fyysiset kohtaamiset ovat käyneet harvinaisemmiksi.

Continue reading

“T” for leadership

Viime kirjoituksissani puhuin erinomaisuuden neljästä ”e”:stä. Nyt on vuorossa johtajuuden kolme ”t”:tä.

Johtajuusoppeja on joka junaan. Niitä tulee ja menee. Samaa voi sanoa teorioista johtamisesta. Johtajuus ja johtaminen eivät ole sama asia. Tästä on puhuttu aiemminkin tässä blogissa.

Lyhyesti sanottuna, johtaminen liittyy tekemiseen. Johtajuus kohdistuu persoonaan. Johtaminen viittaa kysymykseen, ”miten saan muut tekemään, mitä heidän tulee tehdä?” Johtajuus viittaa pikemminkin luonteeseen ja henkilökohtaiseen karismaan. Continue reading

Mitä ihminen tarvitsee…

Se mitä ihminen tarvitsee, ei ole toimeton tila, vaan pikemminkin ponnistelu jonkin hänelle tärkeän asian hyväksi. Se, mitä tarvitsemme ei ole päästä lepoon ja mukavuuteen hinnalla millä hyvänsä, vaan vastata sen merkityksen kutsuun, joka odottaa meidän toteuttamistamme.— Psykiatri Viktor E. Frankl (1905-1997)

Vasta rakkaus parantaa ihmisen itsekkyydestä

Rakkauden tarjoama vastavuoroisuus auttaa luopumaan itsekkyydestä ja tavoittelemaan arvokkaampia päämääriä. Vasta rakkaudessa me löydämme itsemme ja tarkoituksemme maailmassa.

Ihmisen näkemisestä kyynisessä valossa on nykyään tullut älykkyyden tunnusmerkki. Kenelläkään ei voi olla yleviä tai kauniita tavoitteita, vaan niiden takana nähdään aina jotain itsekästä.

Continue reading

Hyvän elämän ohje…

Hyvän elämän ohje olisi: tee työtä ja leiki täysin sydämin, lujalla ja rennolla otteella. Elä nyt, elä tässä, elä elämääsi täydestä sydämestäsi, oli kädessäsi vasara tai vihta. Ainoa todellinen varallisuus, joka sinulla on ja jonka käytöstä päätät joka hetki, on aika. Sitä et voi säästää, mutta sitä voit tuhlata.— Yritysjohdon valmentaja Isa Merikallio, Suorituselämästä merkityselämään

Antakaa, niin teille annetaan

Ajaessani tänään kotiinpäin kesäisen auringon paistaessa kuumasti ja tuulenvireen onneksi hivellessä hiuksiani, tunkeutui mieleeni ajatus toimintaamme pitkälti määrittävistä ajatusmalleista, kahdesta ääripäästä. Jos taululle piirtäisi lineaarisen, suoran viivan, meistä jokainen sijoittuisi tälle viivalle johonkin kohtaan.

Olenko saavuttanut kaiken minkä pystyn vai olenko antanut kaiken minkä olen voinut?

Nämä kaksi ajatusmallia reunustaisivat linjaa jättämällä keskikohtaan tilan, jossa ihminen ei tietoisesti sovella näistä kumpaakaan vaihtoehtoa, vaan jättäytyy ikään kuin virran vietäväksi haluamatta vaikuttaa elämänsä kulkuun.

Continue reading

Selfie keskitysleirillä

Mitä on tehtävissä elämäntyylille, jossa televisio on mahdollisuus päästä julkkikseksi ja keskitysleiri on viihdyttävä kauhuleffakulissi?  Voitaisiinko kehitystä ohjata kohti paremman yksilökeskeisyyden kulttuuria?

Ystäväni kävi heinäkuussa Puolassa Auschwitzin keskitysleirillä. Parakit, kaasukammiot, varastot, loppumattomat portaikot ja käytävät – siirtymisen ja jonottamisen tilat – ahdistivat ystävääni. Hän kierteli leiriä ajatuksissaan, vakavoituneena. Seinistä huokui jokaisen vainajan hämmennys ja epätoivo.

Ja kaiken tämän keskellä jotkut turistit poseerasivat mutruhuulin, ottivat selfieitä ja kikattelivat. Auschwitzin historia ei tuntunut koskettavan heitä ollenkaan. Se oli vain paikka, josta voi raportoida Instagramiin, että täällä tuli oltua, karmee sisustus.

Continue reading

Pettämisestä

Pettäminen on useiden mielestä pahinta, mitä parisuhteessa voi tehdä. Tästä huolimatta siitä ei juuri puhuta, vaan se yksinkertaisesti oletetaan suhteen perustalle. Se, miten osapuolet sen ymmärtävät, jää määrittelemättä.

Tätä voidaan pitää sikäli outona, että useimmat pariskunnat yleensä puhuvat suhteensa kannalta tärkeistä asioista: miten rahaa käytetään, miten kotityöt jaetaan, missä ja miten asutaan jne. Ja silti pettämisestä ei puhuta. Tyrmistys onkin suuri, kun toinen osapuoli kertoo firman pikkujoulujen tapahtumista ja toinen suuttuu. Mutta eihän me edes harrastettu seksiä… Continue reading

Välinpitämättömän Suomen pelastus (alkaa kohtaamisista kaupan kassalla)

”Muistisairas vanhus haahuili yöpaitasillaan läpi talvisen kaupungin — kukaan ei estänyt.”

”Kukaan ei auttanut pahasti pyörällä kaatuneita tyttöjä.”

Kukaan ei välitä! Mitä yhteiskunnallemme on tapahtunut?

Ei mitään.

Piittaamattomuus ja ajattelemattomuus eivät ole uutta tai ihmeellistä. Historia on täynnä piittaamattomuutta, aina Laupiaasta samarialaisesta Kitty Genoveseen.

Hyvä on, laupiaan samarialaisen tapauksessa joku auttoi, mutta se onkin keksitty juttu. Genovese on täyttä totta. Continue reading