Norminpurkutalkoot, politiikka ja hyve-etiikka

Turhien normien purkaminen nousi teemana tämän tästä esiin eduskuntavaaleja edeltäneissä poliittisissa keskusteluissa. Moni poliitikko esiintyi mielellään vapauden puolustajana ja maalaisjärjen asiamiehenä; sen verran hyviä asioita molemmat, että kelpaahan niillä profiloitua. Mutta tuliko samalla vedettyä tiettyjä aatehistoriallisia linjoja uusiksi tai ainakin siirrettyä niitä hieman? 

Seuraavassa pohdin turhien normien metsästystä hyve-etiikan näkökulmasta. Kirjoituksellani en ota kantaa siihen, mikä on sopiva määrä säätelyä ja millainen määrä normeja on yhteiskunnallemme normaalia.

Pienestä ylitulkinnan vaarasta ja ironisesta otteesta huolimatta normikeskustelun katsominen laajemmasta filosofisesta näkökulmasta antaa perspektiiviä myös yhteiskunnallisten tuulien haisteluun. Näen norminpurkutalkoissa muun ohella myös tiettyä tilausta hyveajattelulle.  Continue reading

Kunnioita lähimmäistäsi – varjele hänen vapauttaan

Vapaus on ihmisen kukoistuksen kulmakivi. Väite tuntuu ilmiselvältä, mutta mihin se perustuu? Mitä vapauden taakse kätkeytyy? Aloittakaamme hukkuvista pienjyrsijöistä.

Psykobiologi Curt Richer toteutti 1950-luvulla säälimättömän rottakokeen. Kymmenisen rottaa pistettiin kukin omaan lasiastiaansa, jossa oli vettä. Maljoissa oli jyrkät reunat, eikä rotilla ollut mitään toivoa päästä pois kiipelistä. Niinpä rottaraukat räpistelivät pinnalla kunnes hukkuivat.

Tutkijoita ihmetytti se, että osa rotista luopui yrityksestä jo vartin päästä, kun taas jotkut yksilöt jaksoivat uida jopa 60 tuntia. Vaikutti siltä, että rotat luottivat eri tavoin mahdollisuuksiinsa selvitä tilanteesta hengissä.

Continue reading

Mad Max: Fury Road – Rytinää ja rikkinäisyyden filosofiaa

Uusi Mad Max: Fury Road on saapunut valkokankaalle. Aku Visala kertoo arviossaan, kuinka tiukan toimintaelokuvan kuoren alle on ladattu varsin paljon sisältöä. Mitä tapahtuu, kun maailma rikkoutuu?

Vanhana toimintaelokuvien harrastajana minua hirvittää aina, kun klassikkoja väen vängällä väännetään uuteen, 2010-luvun asuun. Uudelleenfilmatisointien historia on varsin surullinen, vaikka poikkeuksiakin on.

Australialaisen George Millerin Mad Max –elokuvat (1979, 1982, 1985) ovat toimintaklassikoita: rähmäisiä ja vauhdikkaita tykityksiä, jotka ovat enemmän b-elokuvia kuin tyyliteltyjä Hollywood kassamagneetteja.

Mad Maxit olivat kuitenkin enemmän kuin pelkkää toimintaa. Niiden postapokalyptinen visio puhutteli ihmisiä syvästi ja ne synnyttivät kokonaisen uuden genren. Tuhansien halpakopioiden lisäksi postapokalyptisesta rappiomaailmasta tuli ilmiö myös tietokonepelien maailmassa. Tuskin olisi olemassa esimerkiksi merkittävää Fallout–pelien sarjaa ilman Mad Maxia.

Nyt, 30 vuoden jälkeen, George Miller on jälleen ohjaimissa. Minun ei olisi tarvinnut olla huolissani. Continue reading

Älä valita, vaan elvytä

Mediaa seuraavan saattaa masennus vallata: leikkauslistoja, luonnonkatastrofeja, sotilaallisia konflikteja. Kun kaikki näyttää menevän lujaa päin seinää, on tilausta toivolle. Optimismi ei ainoastaan nosta fiiliksiä. Oikeasti myönteisyydellä muutetaan maailmaa. Toivo elvyttää talouden ja paljon muuta.

The Walt Disney Company on maailman suurimpia media- ja viihdeyhtiöitä. Töissä yrityksessä on väkeä n. 180 000 henkeä. Yrityksellä on myös mennyt varsin mukavasti, erityisesti nykyisen pääjohtajansa Robert ”Bob” A. Igerin alaisuudessa.

Harvard Business Review haastatteli muutama vuosi sitten Igeria. Kun Iger aloitti tehtävässään, oli yhtiössä menossa vaikeat ajat. Muutos tapahtui, kun Iger sai ihmiset Disneyssä uskomaan itseensä. Pian tämän jälkeen myös ulkopuoliset alkoivat uskomaan yhtiöön.

Igerin omassa elämässä haasteisiin tarttuminen ja usko omiin kykyihinsä on vienyt hänet käsittämättömän pitkälle. 23 -vuotiaana hänelle todettiin, että hän ei ollut ylennettävissä. Luonnollisesti hän olisi voinut lannistua ja uskoa puheen. Hän kuitenkin päätti reagoida toisin: Iger uskoi itseensä ja halusi osoittaa pomonsa olleen väärässä. Sillä tiellä hän on edelleen. Continue reading

Eettiset arvot arjen käyttövoimaksi!

Poliittiset puolueet määrittelevät omia arvojaan, samoin määrittelevät yritykset. Missä määrin arvoista tulee näille tahoille käyttövoimaa arkeen, jää usein kovin heikoksi ja epämääräiseksi, koska puhe arvoista on nykyisessä yhteiskunnassamme ongelmallista.

Puhuessamme arvoista viittaamme helposti sisällöltään hyvin erilaisiin asioihin. Siksi emme kohtaa toisiamme, eikä keskustelumme ei ole mielekästä, koska se ei johda mihinkään.

Toisaalta arvot voivat jäädä hyvin irrallisiksi käytännön elämästä. Keskusteluissa esitellään hyvältä kuulostavia arvoja, mutta niiden yhteys arkiseen toimintaan jää olemattomaksi. Yrityksen seinillä voi olla hienoja arvoluetteloja, mutta johdon sisäinen henkilöstöön kohdistuva puhe on keskustelua ”rahantekokoneesta”.

Tämän seuraksena suhtautuminen henkilöstöön on epäinhimillistä. On tuhoisaa, jos puolueella tai yrityksellä on julkaistut arvot, mutta niiden johtohenkilöiltä ja työntekijöiltä nämä arvot käytännössä puuttuvat.

Continue reading

Konkreettinen idea: Pihlajanmarjat voittavat kauniit sanat

Oli kuuma päivä, kun kettu huomasi rypäleitä korkealla puussa. Janoinen kettu hyppäsi napatakseen rypäleet, mutta ei aivan yltänyt. Kettu otti vauhtia ja hyppäsi uudestaan, mutta ei yltänyt vieläkään. Kettu yritti vielä kerran, ja vielä, mutta turhaan. Nenä pystyssä kettu jatkoi matkaansa. ”Ne olivat varmasti happamia.”

Tarinan opetus: on helppo halveksia asioita, joita ei voi saada.

Tarinassa on jotain syvällistä, sillä se on kiertänyt maailmaa jo 2500 vuoden ajan leviten kulttuurista toiseen. Tarinan kertoja Aisopos oli kreikkalainen, mutta Kiinassakin opetus tunnetaan sanontana ”rypäleet ovat happamia, koska et yllä niihin”. Pohjoismaisessa versiossa kettu tavoittelee pihlajanmarjoja.

Opetus on abstraktio, mutta kuinka hyvin opetus tarttuisi, jos se rajoittuisi itsetäänselväksi ohjeistukseksi ”älä ole katkera, kun epäonnistut”? Continue reading

Anna lähimmäisellesi luottamuksen lahja

On asioita, jotka on helppo omistaa mutta joita on lähes mahdoton saada takaisin. Yksi tällainen asia on luottamus. Luottamuksen rakentaminen kestää vuosia mutta sen tuhoutuminen voi tapahtua hetkessä. Luottamuksen rinnalla – erityisesti liike-elämässä ja politiikassa – puhutaan usein läpinäkyvyydestä. Ajatellaan, että mitä läpinäkyvämpää lainsäädäntö tai liiketoiminta on, sitä enemmän yleisössä herätetään luottamusta.

Argumentti on pintapuolisesti looginen: Eikö ole selvää, että läpinäkyvyys, siis kaikesta salailusta pidättäytyminen, tuo lähemmäksi osapuolia ja lisää luottamusta näiden välillä?

Continue reading