Siksi tarvitsemme hyveitä

Kaikki eivät ole johtajia, mutta jokaisen meistä tulee johtaa joskus jotakuta – ja aina itseämme. Johtajuus on tasan niin hyvää kuin se perusta, josta se kumpuaa. 

Kestävä johtajuus nousee ihmiskäsityksestä, joka ottaa huomioon hyveen, eli mielen, tahdon ja sydämen vakaan tottumuksen.

Hyveet ovat samoja kuin ne olivat tuhansia vuosia sitten. Hyveet eivät seuraa trendejä tai milloin mitäkin johtajuusoppia. Hyveet synnyttävät luottamusta – koska ne ovat ikuisia – ja luottamus on johtajuuden perusedellytys.

Hyveiden harjoittaminen kehittää luonnetta, ja luonteen kehittämisessä meillä jokaisella on loputtomasti työsarkaa. Luonnetta ei kukaan kehitä huvikseen tai siksi, että luonteen kehittäminen toisi lyhytaikaista tyydytystä tai prestiisiä elämään.

Luonnetta kehitetään, koska on pakko; muuten luonne, kuten laiminlyöty keho, ei toimi kunnolla ja se pysäyttää kasvumme ihmisinä.

Continue reading

Host Leadership: Vieraanvaraisen johtajan kuusi roolia

Leader as a host – miten vieraanvaraisuudesta voi kehittyä nykyaikaisen ketterän- ja verkostojohtamisen malli? Host Leadership, Six New Roles of Engagement -kirjassa johtamisvalmentajat Mark McKergow ja Helen Bailey kuvaavat kuusi käytännönläheistä roolia tilanteisiin sankarijohtajien jälkeiselle aikakaudelle.

Kaikkivoivan sankarijohtajan aika on mennyt. Tulevaisuudessa johdetaan yhä enemmän matalahierarkkisia organisaatioita, itseohjautuvia tiimejä ja verkostoja.

Host leadership, Six New Roles of Engagement -kirjassa Mark McKergow ja Helen Bailey kertovat, miten johtaja tasapainottaa omaa rooliaan: hänen tulee yhtäältä olla edelläkävijä ja näyttää suuntaa ja toisaalta antaa tilaa vastuunotolle ja tiimin jäsenten loistamiselle.

Continue reading

Miksi valita hyveet?

Hyveistä on puhuttu paljon ja puhutaan yhä. Mutta miksi? Mitä on hyve ja mitä varten se on?

Ihminen on epätäydellinen. Tämä ilmeinen latteus on moraalielämämme ydin ja lähtökohta. Kaikki, mitä ihminen tekee, tekee hän sen tavalla tai toisella hakeakseen täydennystä. Tuo täydennys on se, mitä viime kädessä kutsumme onnellisuudeksi.

Ihminen suhtautuu positiivisesti siihen, mikä tuo hänelle onnellisuutta, ja kielteisesti siihen, mikä erottaa hänet onnellisuudesta. Sitä, mikä tuo meille onnellisuutta, kutsumme hyväksi, ja sitä, mikä erottaa meidät onnellisuudesta, kutsumme pahaksi.

Continue reading

Mikä on elämäsi ihmearvo?

Muistan joskus lukeneeni sanonnan, jonka mukaan ihmeitä ei ole olemassakaan, on vain hämmästyneitä ihmisiä. Maistele sitä hetki, mieti miltä se tuntuu: ”Ihmeitä ei ole olemassa, on vain hämmästyneitä ihmisiä.”

Aika masentava ajatus, eikö?

Mutta eikö se tietyllä tapaa mene näin? Ihmeeseen ei vaaditakaan varsinaisesti mitään ihmeellistä, tarvitaan vain joku hämmästymään.

Annan esimerkin: Kuvittele kulkevasi älypuhelin kourassa 2000 vuotta ajassa taaksepäin. Etsit nuoren puusepän käsiisi, pysäytät hänet, otat kännykän esiin, painat mitä tahansa nappia, ja valo syttyy. ”Se on ihme!”, huudahtaa puuseppä. Hän hämmästyy, sinä et. Hän näkee ihmeen, sinä et.

Continue reading

Yhteistyö kuihtuu ilman luottamusta

Roomalaisen satiirikon Juvenaksen tuttu lause ”Kuka valvoo itseään valvojia?” (Quis custodiet ipsos custodes?) tuli mieleeni heinäkuussa Kreikan tilannetta seuratessa. Vietin kolme viikkoa Ateenassa, ja päivittäiset puheenaiheet liittyivät aina poliittiseen tilanteeseen.

Parlamentin äänestyksen jälkeen tilanne oli hetkellisesti helpottunut. Sen sijaan aggressiivisen katseen suuntaaminen kohti Saksaa ja Angela Merkeliä jatkui edelleen.

Kreikalla ja Saksalla on ollut aina toisen maailmansodan jälkeen kireät välit. Sille on perusteita. Meneillään olevassa kriisissä Merkelin tiukka taloudenpito, pelkkiin lukuihin tuijottaminen ja inhimillisen identiteetin unohtaminen ovat olleet kreikkalaisille selvästi liikaa. Mikäli Merkell nyt salamurhattaisiin, veikkaisin tekijäksi jotain kreikkalaista järjestöä.

Continue reading

Hyödyttömät kädet: Mikä meitä estää?

Jokaisella on hyvä syy miksi jokin tietty asia on mahdoton. Jokaisella on myös hyvä syy miksi se kannattaa muuttaa.

Tyhjäksi kaavittu lihapata kuunteli hyväksyvää mutinaa ympärillään. Tutut merkit kertoivat, että perhepäivällinen oli päättynyt. Näitä merkkejä tulkittiin kuitenkin eri tavoin.

Continue reading