Hyve on hyvä luonteenpiirre, joka näkyy teoissa. Sanotaan, että hyve (engl. virtue, lat. virtus) on kultainen keskitie, joka sijaitsee kahden paheen välissä. Näin esimerkiksi aito rohkeus välttää sekä pelkuruuden että uhkarohkeuden, jotka ovat molemmat paheita eli huonoja luonteenpiirteitä.

Hyveitä voidaan harjoittaa. Koska hyveet liittyvät ihmisen luonteeseen, niitä voidaan harjoittaa. Luonne (engl. character) on vapaan tahdon aluetta, kun taas temperamentti (engl. temperament) on pitkälti jotakin synnynnäistä. Ihminen kehittää itseään kehittämällä hyveitään eli hyviä tottumuksia. Ennen pitkää näistä hyvistä tottumuksista tulee pysyviä ominaisuuksia.

Hyveitä on monenlaisia. Päähyveet, jotka jo Platon listasi, ovat viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus. Päähyveitä kutsutaan myös kardinaalihyveiksi (lat. cardines, saranat). Johtajuudelle tärkeitä hyveitä ovat lisäksi nöyryys ja suurisieluisuus. Uskonnollisia hyveitä ovat usko, toivo ja rakkaus.

Lue lisää hyveestä yleisesti:

• Hyve-etiikka vs. sääntöetiikka (Jason Lepojärvi)
• Hyveet ja rakasteleminen (Jason Lepojärvi)
• Hyveiden hauraus osa 1, osa 2 (Vieraskynä: Amélie Liehrmann)
• Hyvejohtajuus – mitä helvettiä? (Jussi Kari)
• Hyvetreenit: kuinka kehittää hyveitä? (Isa Merikallio)
• Miten hyveitä vahvistetaan? (Jason Lepojärvi)
• Parvi kanadanhanhia (Jussi Ruokomäki)
• Syväjohtaminen ja hyvejohtajuus (Jussi Kari)
• Voiko hyvettä olla liikaa? (Jason Lepojärvi)

Lue lisää yksittäisistä hyveistä.