Voiko ikuisesta valittajasta tulla herskyvä ilopilleri?

Voiko luonteeltaan herkästi ahdistuvasta, synkkämielisestä, ikuisesta valittajasta tulla hyväntuulinen, tyytyväinen, elämäniloa pursuava onnellisuuden perikuva – jos hän itse niin haluaa ja päättää? Eli toisin kysyttynä: miten paljon omiin tunteisiin voi vaikuttaa?

Jos kysyt tätä eri ihmisiltä, asiasta löytyy näkemyksiä ja mielipiteitä äärilaidasta toiseen. Toiset sanovat, ettei tunteisiin voi vaikuttaa juuri lainkaan. Tunteidesi taustalla vaikuttavat perimäsi ja koko elämäsi mittainen kehityshistoria, eikä sellaisen muuttaminen käy helposti, jos ollenkaan. Kaikki tietävät, miten vaikea itseään on muuttaa; uudenvuodenlupaukset raukeavat, päätökset uudesta ”minästä” ja uudesta elämästä sortuvat. Vaikka kuinka yrität muuttua, se ei onnistu.

Toiset taas sanovat, että tunteet ovat vain tahdon asia, joihin voit vaikuttaa miten haluat. Muutat ajatuksiasi ja toimintaasi, niin tunteetkin muuttuvat. Päätät ryhtyä iloiseksi, keskityt etsimään asioiden positiivisia puolia, alat hymyillä, suoristat ryhtisi ja hyräilet vaikka pienen värssyn. Ja mielialasi kohoaa. Hmmm… Näinhän se joskus toimii! Ja joskus ei. Masennus ei poistu päättämällä, innostus ei synny tyhjästä.

Mikä sitten on lopullinen totuus asian suhteen?

Continue reading

Olen kriittinen hapannaama – ja entäs sitten?

Voihan vieteri! Nyt tulikin käsittelyyn tunne, jonka suhteen olen aika hämmentynyt. Se on nimittäin tunne, jota itse koen usein ja josta monesti saan myös mielihyvää, mutta samaan aikaan tiedän, että tuota tunnetta en voi arvostaa enkä sellaista haluaisi hirveästi kokea.

Sanotaanko näin: mikäs on sen hauskempaa, kuin sopivassa tilanteessa yhdessä muiden kanssa arvostella kaikkea, mitä tapahtuu. ”Tuo uudistus nyt on sellainen ja tällainen. Ja se ja se henkilö ei osaa arvostaa hyvää, vaan on sitä ja tätä.” Eli pidemmittä puheitta – saanen esitellä tunteen nimeltä halveksunta.

Continue reading