V*ttu ei ole pilkku: Rakkaustohtorin avoin kirje Cheekille

Entinen päätoimittajamme palaa kynän ääreen kahden vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa hän ei juo työaikana, mutta kiroilee sitäkin enemmän.

Hyvä Jare Tiihonen,

Katsoin dokumenttisi Jare vs. Cheek parhaat palat. Joku voisi sanoa, että kiroilet paljon, joskus hyvin paljon, mutta et aina hyvin.

Tämä kirjoitus avaa kiroilemisen logiikkaa, pääteemoja ja pääfunktioita. Se luennoi kirosanojen oikeinkäytöstä ja saarnaa niiden väärinkäytöstä.

Jos mä olisin sä, mäkin lukisin mun tekstin. Continue reading

Voivatko miehet ja naiset olla (vain) ystäviä?

”Men and women can’t be friends because the sex part always gets in the way.”

Kuinka moni muistaa tämän väitteen elokuvasta Kun Harry tapasi Sallyn? Nuori Harry (Billy Crystal) luennoi Sallylle (Meg Ryan), että sukupuolten välinen ystävyys on tuhoon tuomittu, koska tilaisuuden tullessa miehet pyrkivät ystävättärensä pöksyihin.

Vuosia myöhemmin Harry ja Sally tapaavat uudestaan, ja sillä välin Harryn ajattelu on kypsynyt. Harrystä ja Sallysta tuleekin lähes parhaat ystävät. Vaikka tarina lopulta päättyykin hollywoodmaisesti rakastumiseen, nuori Harry oli väärässä. Miehet ja naiset voivat olla ystäviä. Continue reading

Oodi naisille

Punaviiniä, juustokakkua, rubiininpunaisia tossuja ja korsetteja. Niistä on oodi naisille tehty.

Eräänä päivänä en saanut mitään aikaiseksi, joten palkitsin itseni kaatamalla itselleni ison lasin punaviiniä, leikkaamalla ison palan valkosuklaajuustokakkua ja katsomalla elokuvan Ruusun nimi. Kyllä, sinä päivänä olin nainen.

Paitsi että Ruusun nimi ei ole mikään chick flick.

Eivätkä kaikki naiset tykkää punaviinistä tai juustokakusta (tästä en ole varma). Continue reading

Oodi veljelleni

Friendship has no survival value; rather it is one of those things which give value to survival. C. S. Lewis, The Four Loves

Onnellisuuden näkökulmasta kolme elämänkokemustani nousee ylitse muiden. Sinä olet ollut mukana niistä kahdessa – kolmatta, Etelä-Kiinan meren autiosaarta ei lasketa.

Elämäni onnellisin päivä oli varmaan hääpäiväni. Bestmanina olit polttareissani maksellut vähän kalavelkoja lähettämällä minut taitolentäjän kyydissä taivaalle. Puoli vuotta myöhemmin sinun polttareissasi vastasin tiputtamalla sinut taitolentäjän kyydistä taivaalta. Continue reading

Minä juon työaikana

Suomen alkoholiongelmaa on yritetty ratkaista monen sukupolven ajan. Kansa on vaappunut kahden ääripään, alkoholismin ja absolutismin välillä. Jotenkin tästä oravanpyörästä pitäisi hypätä pois.

Meillä on Suomessa alkoholiongelma.

Ongelma ei ole, että vuotuinen alkoholikulutuksemme olisi liian alhainen. Juomme ihan riittävästi. Ongelmamme liittyy juomisen säännöstelyyn.

Juomme liikaa kerralla.

Ruotsalainen pilkkaa meitä, virolainen kutsuu pohjoisen hoipertelevia vieraita ”poroiksi” ja venäläinen – no, venäläinen on hiljaa, koska sekin on sammunut.

Mitä meidän tulisi tehdä tilanteen korjaamiseksi? Continue reading

Rakastuva keski-ikäinen mies ja muita vitsejä

Harvemmin törmää väitöskirjaan, joka inspiroi niin kuin Marjo Ojajärven moraalifilosofinen tutkimus Rakastuva keski-ikäinen mies etsii itseään. Tutkijan ei-moralistista analyysiä tasapainotetaan tällä moralistisella kolumnilla.

”Sana uskottomuus selittää puolet ihmiskunnan onnettomuudesta.” Näin kirjoitti Denis de Rougemont kirjassaan Love in the Western World. Sen ranskankielinen alkuperäisteos L’Amour et l’Occident ilmestyi vuonna 1939 – aikana, jolloin eurooppalaisten mielestä sota selitti sen toisen puolen.  Continue reading

9 kuvaa koulukiusaamisesta

Seuraavat tarinat ovat tosia. Nimet on muutettu.

1. Lippis

Tapahtui kerran yläkoulussa. Timo ja Petri riitelevät paikasta hississä. Timo heittää Petrin lippalakin ulos. Ennen kuin Petri hakee lakkinsa, eli joutuu luopumaan paikastaan, hän tinttaa Timoa nenään.

Timo soittaa vuotta vanhemmalle isoveljelleen Jukalle ja kertoo episodista oman itkuisen versionsa. Välitunnilla Jukka etsii Petrin käsiinsä. Petrin oikea silmä mustuu ja turpoaa pelottavan näköisesti. Continue reading

Suurten opettajien salaisuus

Rakkaus oppiaineeseen ja rakkaus opiskelijaan. Tämä kaksoisrakkaus on suurten opettajien salaisuus. Periaate on sovellettavissa työhön kuin työhön.

Pian alkaa rakkauden filosofian kurssini Helsingin yliopistossa. Ilokseni sain kuulla, että ilmoittautuneita on jopa enemmän kuin viime vuonna, jolloin puhuttiin jo opiskelijaryntäyksestä.

Tällä kertaa sukupuolijakauma on tasapanoisempi kuin viimeksi, kiusottelevien kollegojeni harmiksi. Continue reading

Täydellisyys ärsyttää

Mikä siinä on, että siedämme säröjä helpommin kuin täydellisyyttä?

Ala-asteen opettajani oli vanhan koulukunnan jäsen. Koulupäivät aloitettiin virrellä. Ruokalaan käveltiin pituusjonossa, pojat ja tytöt erikseen. Kuulostaa hurjalta, mutta sittemmin olen oppinut arvostamaan osia opettajani, joka jo silloin oli mummon iässä, pedagogiikasta. Hän esimerkiksi kannusti opiskelijoita itseilmaisuun, joka oli kovin epätyypillistä tuppisuiden Suomessa. Vuorotellen harjoiteltiin esiintymistä lukemalla, laulamalla tai vaikka kertomalla vitsi.

En ollut vielä ala-asteella kovin etevä oppilas. Kerran kuitenkin sain biologian kokeesta arvosanan 10-miinus. Continue reading

Lukemisen himo

On kahdenlaista lukemista: hallittua ja hallitsematonta lukemista. Hallitsematonta lukemista voi kutsua lukemisen himoksi. Se näyttäytyy esimerkiksi siten, että luemme liikaa ja pintapuolisesti.

Kirjaviisautta ilkkuvilla on kokemukseni mukaan usein piilevä alemmuuskompleksi. Joskus he ovat vain älyllisesti laiskoja: jos voi todistaa toisen tekevän liikaa, niin silloin itse ei tee liian vähän. Mutta he eivät voisi vinoilla, mikäli lukemisen hyöty olisi aina itsestään selvää. Continue reading

Natsikorttikortti

Natsikorttiakin ovelampi peliliike on natsikorttikortti, joka pelataan heti natsikortin jälkeen.

Herra W:n mukaan natsikortti tarkoittaa ”epäasiallista Adolf Hitlerin tai natsien käyttämistä argumentoinnissa tai suoraan keskustelussa”.

Vastapuoli ja hänen kannanottonsa saatetaan huonoon valoon rinnastamalla hänet tai hänen sanomisensa Hitleriin tai natseihin.

Natsikortin ensimmäiseksi käyttänyttä pidetään usein väittelyn hävinneenä osapuolena. Natsikortin käyttänyt menettää uskottavuutensa.

Mutta miksi? Continue reading

Sisäpiiri

Helvetin enkelit ja muut koulukiusaajat. Mikä niissä sisäpiireissä oikein kiehtoo? 

Kaikki alkoi siitä, kun eräs ystäväni tarjosi kesälainaksi moottoripyöräänsä. Eihän minulla ollut korttia. Mutta pyörä oli kerrassaan niin upea, grafiitinharmaa BMW K1200R, että ilmoittauduin saman tien kurssille.

Ihastuin uuteen harrastukseeni ja lainapyörääni (”se istui käteen”) niin, että kesän loputtua ostin sen itselleni. Intoani ei kolhinut edes se pultsari, joka vinoili: ”Ai, sulla on moottoripyörä. Ei olekaan, vaan bemari” – ja heitti hörisevät räkänaurut päälle.

Näemmä bemarin moottoripyöriä ei tietyissä piireissä oteta vakavasti. Continue reading

Älä sekoita keinoja ja päämääriä

Päämääriä ei pidä sekoittaa keinoihin, sanotaan. Mutta mistä sitä tietää, mikä on päämäärä ja mikä keino? Kysymys on abstrakti, mutta samalla äärettömän käytännöllinen ja tärkeä. Erityisesti johtajille. Omista arvoistaan voi rakentaa joko katedraalin tai korttitalon.

Päätin, etten kesälomallani lukisi mitään ”hyödyllistä”. Jokainen tietää, kuinka vaikea päätös oli toteuttaa. Sitä tahtomattaankin valitsee sellaista luettavaa, josta voisi olla joko välitöntä tai välillistä hyötyä omalle työlle, opiskelulle tai jollekin menossa olevalle projektille. Kiusaus vaivaa erityisesti älyllistä työtä tekeviä, kuten tutkijoita, johtajia, konsultteja, opettajia ja pappeja. Continue reading

Johtajan myöhästymisen opas

Kun tiedämme myöhästyvämme, joskus on parempi liioitella.

Erään ystäväni vanhemmat olivat hyvin erilaisia. Isä, säntillinen liikemies, oli aina ajoissa. Äiti, en nyt paljasta ammattia että pysyy henkilöllisyys salassa, oli aina myöhässä.

Ystäväni on perinyt molempien geenit, mutta tottumukset eivät jakaudu tasan. Hän on parantumaton myöhästelijä. Continue reading

Pehmeät arvot ovat kovia arvoja

Mitä tekemistä japanilaisella samurailla on pehmeiden arvojen kanssa?

Kun televisiosta tulee 4D-, 5D- tai DD-dokumentti à la ”Äitini tyttöystävän kaksipäinen vasikka kävi sukupuolenvaihdosleikkauksessa”, pysyttelen yleensä tusinan kanavan päässä.

Kuten monia miehiä, minua kiinnostavat enemmän historialliset, erityisesti sotahistorialliset dokumentit. Niistä oppii kaikkea mielenkiintoista.

Taannoisesta japanilaissamuroita käsittelevästä dokkarista opin uuden sanan:

”Horo.” Continue reading

Analogian logiikka (ja mediapaasto)

Analogian eli rinnastuksen logiikan ymmärtäminen, vaikka se terävöittää yhteiskunnallisesti valveutuneen johtajan medialukutaitoa, saattaa samalla johtaa mediapaastokaipuuseen.

Timppa haki töitä. Hän päätti käyttää charmiaan hyväkseen ja hurmata naispuoliset työhaastattelijat. Ja hän onnistuikin saamaan paikan. Luultuaan Timpan taktiikasta, Timpan ystävätär Tarja kommentoi: ”Timppa luikerteli sisään kuin käärme.”

Emme tiedä, oliko kyseessä vitsi, moite vaiko kehu. Varmaa on vain se, että sanoessaan ”luikerrella kuin käärme” Tarja käytti analogiaa.

Mikä on analogia? Miksi ylipäätään käytämme analogioita? Continue reading

Kutsumuksesta

Mitä on kutsumus? Omakohtainen kertomus erään kutsumuksen löytymisestä.

Huomasin kahdeksan- tai yhdeksänvuotiaana, että osasin piirtää. Siis oikeasti osasin. Riipustukseni olivat poikkeuksellisen taidokkaita sen ikäiselle. En ollut harjoitellut: minulla oli lahja. Lempipiirustusaiheitani olivat alusta alkaen eläimet ja ritarit ja – hiukan vanhempana – kauniit naiset. Joskus nämä kolme teema yhdistyivät, kuten taulussa, jonka annoin kämppikselleni hänen 18-vuotispäivänään: aseistettu ja vähäpukuinen Amazon-soturi yhdessä kahden hänelle uskollisen terävähampaisen tiikerin kanssa. Olen allerginen psykologisoinnille, mutta teemat eivät liene mitenkään epätyypilliset tuon ikäiselle nuorukaiselle. Continue reading

Kronologinen snobismi

Snobismin eri muotoja on monenlaisia. Usein snobismi perustuu varakkuuteen tai kauneuteen. Näitäkin ovelampi on kuitenkin sellainen snobismi, joka luulee, että viisaus vanheni eilen.

Snobismia on monenlaista. Yhteistä kaikille snobismin muodoille on se, että otetaan yksi ominaisuus tai määre, joka asetetaan ylimmäksi mittariksi ja jonka perusteella muut ihmiset suljetaan ulkopuolelle. Tällaisia ominaisuuksia voivat olla esimerkiksi varakkuus tai status. Toinen yleinen snobismin muoto on tyylisnobismi. William Hazlittin (1778–1830) sanoin:

”Muoti on vulgarismia pakenevaa hienostuneisuutta,
joka pelkää yliajetuksi tulemista.”

Hazlittin mukaan tämä osoittaa, ettei muodin ja vulgarismin välillä ole suurtakaan eroa. Continue reading