Hyvejohtajuus.fi — Johtajuudesta elämäntapa

Tässä artikkelissa tarkastellaan rohkeuden hyvettä. Mitä se on? Mitä se ei ole? Mikä on rohkeuden ydin–pelottomuus vaiko kestävyys?

Hyvejohtajuuden pääteesit ovat yksinkertaisia: (1) Johtajuudessa on ensisijaisesti kyse ihmisen luonteesta. (2) Luonne (character) ei ole sama asia kuin temperamentti (temperament), joka on synnynnäinen. Luonne muodostuu hyveistä, toisin sanoen hyvistä taipumuksista tai tottumuksista. (3) Koska hyveitä voidaan vahvistaa harjoittamalla, luonnetta voidaan vahvistaa.

Tämä luonteen vahvistaminen hyveiden avulla on hyvejohtajuuden ydin. Se on todellisen johtajuuden haaste — ja vahvuus.

Hyveitä on monenlaisia. Johtajuudelle tärkeitä hyveitä on suurisieluisuus ja nöyryys. Lisäksi neljä päähyvettä, joihin kaikki muut hyveet nojaavat tavalla tai toisella, ovat käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja itsehillintä/kohtuullisuus. Tässä artikkelissa tarkastellaan lyhyesti rohkeuden hyvettä.

Mitä rohkeus ei ole? Mitä rohkeus on? Mikä on rohkeuden ydin? Lue lisää »

Saako johtaja tuomita? Mistä ohjenuora ”Älä tuomitse” on peräisin? Oikeudenmukaisuuden ja armollisuuden hyveet ovat erottamattomat — ilman toista toinen vesittyy.

Älä tuomitse.

”Älä tuomitse” on ohjenuora, jonka jokainen länsimaalainen on kuullut.

Mutta mitä  sillä tarkoitetaan, tarkkaan ottaen? Mikä on sen alkuperäinen merkitys? Entä miten sitä pitäisi soveltaa johtajuuden näkökulmasta? Saako johtaja ylipäätään tuomita ketään, ja jos saa, niin millä perusteella? Eikö johtajan pitäisi olla armollinen?

Aikamoinen kysymysryöppy, jota pitää lähteä avaamaan jostakin päästä.

”Älä tuomitse”, alkuperäinen merkitys

Aloitetaan ajatuksen taustasta. Mistä ”älä tuomitse” -mentaliteetti on alun perin eurooppalaiseen ajatteluun tullut? No, vastaushan ei ole mikään yllätys tai salaisuus. Lue lisää »

Mitä johtajuusguru Jim Collins tarkoittaa ”viidennen tason” johtajalla? On yllättävää, ettei hän osaa sanoa, miten viidennen tason johtajaksi tullaan. Onneksi Alexandre Havard antaa toimivan metodologian.

Amerikkalainen Jim Collins on yksi yrityskirjallisuuden tunnetuimmista nimistä. Hänen vuosien tutkimuksiin perustuvat kirjansa Built to Last (1994) ja Good to Great (2001) ovat kansainvälisiä bestsellereitä.

Jälkimmäisestä on julkaistu suomennos Hyvästä paras (Talentum, 2003). Tässä kirjassa Collins tutkimusryhmineen kysyy:

Voiko hyvästä yrityksestä tulla paras, ja jos voi, miten se onnistuu?

Menestyksen ”musta laatikko”

Pitkän seulonnan jälkeen löydettiin 11 yritystä, joilta tämä on onnistunut. Näitä olivat muun muassa Gillette, Walgreens ja Wells Fargo. Verrokkiyrityksiksi valittiin monta hyvää, mutta ei parasta, yritystä. Näitä olivat esimerkiksi Bank of America, Scott Paper, Hasbro ja Rubbermaid.

Vertaamalla ”hyvästä paras” -yrityksiä verrokkiyrityksiin Collins onnistui löytämään ne tekijät, jotka erottivat ”parhaat” yritykset ”hyvistä”.

Mitä tästä huippukehityksen ja kestävän menestyksen ”mustasta laatikosta” sitten löytyi? Vastaus on kiinnostava erityisesti johtajuuden kannalta. Lue lisää »

Rooman (HBO) yksi kiehtovimmista ja koko sarjan läpäisevistä teemoista on ollut hyveet. Sotamies Titus Pullon ja sadanpäämies Lucius Vorenuksen ystävyyttä ja sen kehitystä on ollut kiinnostava seurata.

Minullakin on tapana sanoa: “90% televisio-ohjelmista on täyttä roskaa.” Mutta harvemmin kuitenkaan muistan antaa tunnustusta siitä kymmenestä prosentista, joka on ihan asiallista ja joskus jopa erittäin laadukastakin. Teen sen nyt.

Katsoin hiljattain ilmestyneet henkilökuvadokumentit kirjallisuuden nobelistista Günter Grassista ja edesmenneestä Aleksandr Solzhenitsynistä. Kun avoimesti valtion- ja materialisminvastaista kritiikkiä esittävää Solzhenitsyniä yritettiin Venäjällä hiljentää, monet kuuluisat kirjailijat ympäri maailmaa — mukaan lukien Grass — nousivat hiljentämisyritystä vastaan.

Molemmat dokumentit olivat puhuttelevia, koska molemmat kirjailijat olivat vakaumuksellisia, toinen vakaumuksellinen ateisti ja toinen kristitty.

Mutta kulttuuri sikseen. Puhutaan viihteestä. Lue lisää »

On muodikasta puhua arvoista. Mutta elleivät arvot realisoidu todellisuudessa, jäävät ne vain abstrakteiksi käsitteiksi. Puhe hyveistä palauttaa arvokeskustelun takaisin ihmiseen.

Hyve on ihmisen hyvä luonteenpiirre tai tottumus, joka näkyy teoissa.

Yleensä puhutaan neljästä ns. kardinaalihyveestä: viisaudesta, rohkeudesta, itsehillinnästä ja oikeudenmukaisuudesta. Johtajuuden suhteen puhutaan lisäksi suurisieluisuuden ja nöyryyden hyveistä. Näitä voitaisiin keksiä monta lisää, ne mitä todennäköisimmin kuitenkin liittyisivät edeltäviin hyveisiin jollain tasolla.

Kaikki hyveet liittyvät orgaanisesti toisiinsa – yhtä ei voi olla, tai ei ainakaan kovin paljon, ilman muita hyveitä, jotka tukevat sitä. Koska hyveet ovat luonteenpiirteitä tai hyviä tottumuksia, ne tosiaan näkyvät myös teoissa. Esimerkiksi rohkea ihminen osoittaa rohkeutensa teoissa, viisas ihminen osaa asettaa itselleen hyviä ja oikeita päämääriä sekä tehdä hyviä päätöksiä.

Hyveet eivät kuulu synnynnäiseen temperamenttiimme vaan luonteeseemme, joka on hankittua. Tästä seuraa, että olipa perhe- tai muu taustamme mikä hyvänsä, voimme harjoittaa ja vahvistaa hyveitä itsessämme. Hyveet eivät diskriminoi.

Miten hyveitä sitten vahvistetaan? Lue lisää »

Suomalainen kulttuuri tekee selvän eron yhtäältä työelämän ja toistaalta yksityisen elämän välillä. Salkussa kulkee useampi naamari, joita sitten tilanteen mukaan vaihtelemme.

Käännän parhaillani Alexandre Havardin kirjaa Virtuous Leadership (2007) suomeksi. Kääntämisen etuja on se, että lukemaansa joutuu pohtimaan syvällisesti. Havardin kirjasta riittäisi inspiraatiota hyvejohtajuus.fi -keskustelufoorumin artikkeleille monen vuoden ajaksi.

Havard puhuu usein “työelämän inhimillistämisestä”. Eräs esimerkki hänen omasta työelämästään pisti naurattamaan. Lue lisää »

Aito vapaus on ei ole ainoastaan vapautta jostakin vaan vapautta johonkin. Sääntöetiikka tuottaa mielikuvituksettomia ihmisiä, joiden valttikortti ei ole luovuus. Säännöt osoittavat kohti hyveitä.

Hyvejohtajuuden yksi perustava uskomus on se, että johtajuuden ydin on ihminen itse. Ei se, mitä hän osaa tai mitä hän tietää, vaan mitä hän on.

Ihminen kehittää itseään kehittämällä hyveitään eli hyviä tottumuksia. Ennen pitkää näistä hyvistä tottumuksista tulee pysyviä ominaisuuksia.

Tämä hyvejohtajuuden taustalla oleva hyve-etiikka liittyy vain pinnallisesti “sääntöihin”. Lue lisää »

“Erehtyminen on inhimillistä.” Ilmaus, jonka kaikki tuntevat ja jota lähes kaikki käyttävät. Mutta mitä se tarkoittaa, mitä sillä viestitetään?

Kuvailisin sitä empaattiseksi ilmaukseksi. Sen tarkoitus on yleensä piristää ystävää, joka syystä tai toisesta on allapäin.

Huonon fiiliksen syy ei kuitenkaan voi olla ihan mikä tahansa.

Jos joku on menettänyt omaisuutensa tulipalossa, et varmaan lohduttaisi häntä sanomalla: “Älä huoli, olet vain ihminen.” (“Paska flaksi” sopisi paremmin, mutta jos kaverilla ei ole huumorintajua, se tuskin piristäisi.)

Lue lisää »