Norminpurkutalkoot, politiikka ja hyve-etiikka

Turhien normien purkaminen nousi teemana tämän tästä esiin eduskuntavaaleja edeltäneissä poliittisissa keskusteluissa. Moni poliitikko esiintyi mielellään vapauden puolustajana ja maalaisjärjen asiamiehenä; sen verran hyviä asioita molemmat, että kelpaahan niillä profiloitua. Mutta tuliko samalla vedettyä tiettyjä aatehistoriallisia linjoja uusiksi tai ainakin siirrettyä niitä hieman? 

Seuraavassa pohdin turhien normien metsästystä hyve-etiikan näkökulmasta. Kirjoituksellani en ota kantaa siihen, mikä on sopiva määrä säätelyä ja millainen määrä normeja on yhteiskunnallemme normaalia.

Pienestä ylitulkinnan vaarasta ja ironisesta otteesta huolimatta normikeskustelun katsominen laajemmasta filosofisesta näkökulmasta antaa perspektiiviä myös yhteiskunnallisten tuulien haisteluun. Näen norminpurkutalkoissa muun ohella myös tiettyä tilausta hyveajattelulle.  Continue reading

Kenelle tuli kasvis? Yhdessä syöminen hyve-etiikan näkökulmasta

Ihminen on sosiaalinen eläin, jonka on syötävä. Yhdessä syöminen on muokannut meitä lajina historian alkuhämäristä lähtien. Pöytätavat ja ruoan arvostaminen ovat osa kulttuuriamme ja lautasemme heijastaa etiikkaamme. Mutta pystymmekö yhä aterioimaan yhdessä?

Tarkkanäköinen tuttavani totesi kerran terävästi, että tarjoilijoiden kysymykset antavat hyvän kuvan ajastamme. Kenelle tuli kasvis? Kenelle maidoton? Ja karppaajalle… ja fenno-ugri-vegaanille? Entä kuka ei syö tänään jauhelihaa? Kala tulee hetken kuluttua, ja jokaiselle on varattu omat jälkiruoat. Hyvää ruokahalua!

Continue reading