Lakimiehen moraalittomuus edellyttää syvällistä moraalista harkintaa

Työskentelen lakiasiaintoimistossa lakimiehenä. Jokin aika sitten esimiestäni haastateltiin lehteen, ja juttuun päätyi lainaus: ”juristilta on väärin kysyä moraalista”. Kuulostaapa pahalta, moraalittomat juristit taas asialla! Lainauksesta kuitenkin puuttui osa. Continue reading

Olemmeko siirtymässä kohti heikkouskulttuuria?

Olemmeko siirtymässä kohti heikkouskulttuuria?

Ai mitä heikkouskulttuuria?

No, tiedättehän. Kautta maailmanhistorian valta ja voima ovat keskittyneet pääasiassa hyvätuloisille, koulutetuille valkoihoisille miehille. Tämä suhteellisen pieni ihmisryhmä on hallinnut yhteiskuntaa niin poliittisesti, sotilaallisesti, taloudellisesti, uskonnollisesti kuin muillakin tavoilla. Sen lisäksi se on käytännössä kontrolloinut, mistä julkisesti keskustellaan ja miten.

Oikeastaan koko maailmanhistoria onkin ollut voimakulttuuria, jossa henkilön valta ja voima ovat olleet suoraan verrannollisia siihen, minkälainen vaikutus tällä on maailman kulkuun ollut. Jos sinulla oli valtaa, olit tärkeä. Jos ei ollut, huono juttu sinulle.

Continue reading

Konservatiivinen mielihyvä

IT-alalla toimiva isoveljeni toistelee usein Douglas Adamsille attribuoitua sanontaa siitä, että kaikki ihmisen 35. ikävuoden jälkeen ilmestyneet teknologiat ovat vastoin tämän ihmisen kokemaa oikeaa ja luonnollista maailmanjärjestystä. Tämä ikäraja voi hyvinkin olla jonkinlainen konservatiiviuden ja liberaaliuden välinen raja.

Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä konservatiivisemmaksi muutun. Ei, en ole viemässä naisilta äänioikeutta, kieltämässä miesparien avioliitto-oikeutta tai pakottamassa ihmisiä lastenhankintaan. Olen kuitenkin tunnistanut itsessäni ja reaktioissani piirteen, jota kutsun konservatiiviseksi mielihyväksi. Continue reading

Lakimiehen totuusvelvollisuus: Kun moraali on lakia vahvempi

Usein sanotaan, että lakimiehet valehtelevat aina. Totuus kuitenkin on, että luvan saaneella asianajajalla ja oikeuden­käynti­avustajalla on totuusvelvollisuus. 

Asianajaja on lakimies, joka suorittanut Suomen asianajajaliiton järjestämän asianajotutkinnon ja merkitty liiton ylläpitämään asianajajaluetteloon (laki asianajajista (496/1958), 1 §).

Jo vuoden päivät olen ollut luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja (”lupalakimies”, joita säätelee laki luvan saaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011)).

Molemmilla on tehtävissään totuusvelvollisuus, jonka sisältöä on asianajajakokeen materiaaleissa käsitelty kattavasti.

Continue reading

Vääryyttä puolustamassa, kylänmiesten vastusteluista huolimatta

Monet meistä ovat valmiita puolustamaan oikeutta ja rikosten uhreja viimeiseen saakka. Huomattavasti harvempi meistä on valmis puolustamaan vääryyttä tai rikoksentekijöitä edes osaksi. Miksi?

Jokin aika sitten luin amerikkalaisen vankilapsykologin blogikirjoituksen. Hänen viestinsä on, että toisin kuin USA:n vasemmisto väittää, mielenterveysongelmat voivat tietyssä tilanteessa tehdä henkilöstä väkivaltaisen, ja vasemmisto tekee vaarallisen virheen yrittäessään häivyttää tämän aspektin mielenterveysongelmista.

Ydinajatuksena on, että on helppo puolustaa henkilöä, joka on selkeä uhri. Sen sijaan ihmiset eivät useinkaan ole valmiita puolustamaan sellaisia, jotka ovat tehneet väärin. Päinvastoin, tällaisille ihmisille vaaditaan mahdollisimman kovia rangaistuksia, jopa mahdolliset lieventävät asianhaarat unohtaen.

Tällaista retoriikkaa on havaittavissa myös Suomessa: raiskaajilta munat pois! Saunan taakse ja kuolemanrangaistus käyttöön! Rikollisten hyysääminen lopetettava ja kovempia rangaistuksia peliin!

Continue reading

Miehekkäitä asioita

Ovatko sukupuoliroolit pelkkää pahuutta?

Nykyisin kuulee usein esitettävän, että sukupuoliroolit aiheuttavat pahoja asioita. Miehet tekevät itsemurhia, koska miehiseen rooliodotukseen ei kuulu tunteiden näyttäminen. Naiselliseen rooliodotukseen ei kuulu kunnianhimo, mikä johtaa alisuoriutumiseen. Ja niin edespäin. Sukupuolirooleissa ei ole mitään hyvää. Vai onko asia näin?

Perinteisesti miehen hyveiden on katsottu suuntautuvan ulkomaailmaan; naisen hyveet ovat kohdistuneet kotiin ja omaan lähiyhteisöön. Hyvän miehen on tullut olla rohkea, suoraselkäinen ja valmis puolustamaan itseään ja lähimmäisiään. Vastaavasti hyvän naisen on tullut olla empaattinen, hoivaava ja valmis lohduttamaan ja auttamaan muita.

Ongelma syntyy, jos ajatellaan, että on ”vähemmän mies” jos ei ole rohkea, tai ”vähemmän nainen” jos ei koe vahvaa hoivaviettiä. Sukupuolirooleja arvostellaankin usein nimenomaan tästä lähtökohdasta.

Continue reading

Pettäjä paljastuu laittomalla kotietsinnällä

Krakkerit murtautuivat viime viikolla pettämispalveluna tunnetun Ashley Madisonin tietokantoihin, veivät palvelusta yli 38 miljoonan käyttäjän tiedot ja julkaisivat ne (ks. esim. Wiredin artikkeli aiheesta). Miten asiaan tulisi suhtautua?

Monilla on edelleen muistissa vuoden 2014 ”The Fappening”, jolloin useiden julkkisnaisten alastonkuvia julkaistiin netissä. Kuvat oli ilmeisesti hankittu tunkeutumalla näiden julkkisten käyttämiin nettipalveluihin lainvastaisesti.

Keskustelu jakaantui oikeastaan kahtia: toinen puoli oli sitä mieltä, että ”mitäs ottivat itsestään alastonkuvia ja laittoivat ne nettiin – onhan se selvää, että ne jossain vaiheessa vuotavat julkisiksi”. Toinen puoli katsoi, että kyseessä oli tietomurto, rikollinen teko, eikä sen uhreiksi joutuneita pidä eikä saa syyllistää.

Continue reading

Etiketti ja käytöstavat – konservatismin kova ydin?

”Ovesta sisään käytäessä nainen menee aina ensin. Poikkeuksen tekee hissi, johon mies astuu ensin. Hissi on tekninen laite, jota mies käyttää”.

Näin kuului tapakouluttaja Kaarina Suonperän nimiin laitettu lainaus, joka kiersi kuvamuodossa internetissä maaliskuussa. Ihmiset pahastuivat: Suonperähän selvästi sanoo, että naisen ei kuulu käyttää teknisiä laitteita, koska ne ovat ”naiselle liian vaikeita”. Herätys, emme elä missään 1950-luvulla!

Oikeasti kyseessä ei ole Suonperän antama ohje. Ohjeesta ei myöskään ole suoraan luettavissa, että naiset olisivat liian tyhmiä käyttämään teknisiä laitteita. Voidaankin väittää, että tämä ajatus on muodostunut kunkin lukijan päässä, kuten Per-Looksin ymmärtäminen negatiivisesti. Suonperän itsensäkään mukaan ei ole edes selvää, onko moista ”hissisääntöä” ollut yleensäkään olemassa.

Mutta unohdetaanpa nyt nämä asiat. Entä jos kyseessä olisikin pätevä, etiketinmukainen käyttäytymissääntö? Continue reading

Sananvapauden uudet kiemurat

Sananvapaus on uhanalainen laji. Joko sitä uhkaa ”islamisti” tai ”suvaitsevaisto”. Ja jos ei, niin äärioikeisto tai ”sedät” käyttävät sitä väärin.

Olen seurannut sananvapauskeskustelua enemmän tai vähemmän aktiivisesti vähän vajaat 15 vuotta. Aina, kun hirmutekoon tai yhteiskunnallisesti muuten paheksuttavaan tekoon liittyy jonkinlainen manifesti, pilakuva, kirjoitus tai muu viestintä, herää keskustelu siitä, onko tämä oikein. Saako noin sanoa? Jos saa, kannattaako sanoa? Pitäisikö saada sanoa? Olisiko teko jäänyt tekemättä, jos tekijä ei olisi kiihottunut netin vihakirjoittelusta?

Parin viime vuoden aikana on sananvapauskeskusteluissa noussut esille erityisesti kolme erilaista teemaa, joita voitaisiin kutsua valtarakenneteemaksi, konservatiivi – liberaali -vastakkainasetteluksi ja ”sinulla ei ole kokemusta”-argumentiksi. Osa näistä teemoista on varmasti noussut esille ennenkin, mutta nähdäkseni nimenomaan nämä kolme teemaa ovat lähivuosina korostuneet.

Continue reading

Kun kultainen sääntö ei riitä

”Tee, kuten toivoisit itsellesi tehtävän”.

Yksinkertainen moraalinen periaate, jonka käytännön sovellukset ovat yksinkertaisia. Jos toivot, että sinua kohdellaan hyvin, kohtele muita hyvin. Jos haluat, että muut ovat sinulle rehellisiä, ole heille rehellinen. Jos tahdot, että muut auttavat sinua, kun sinulla menee huonosti, sinun tulee auttaa muita, kun heillä menee huonosti.

Ja toisaalta päinvastoin: jos kohtelet muita ikävästi, voit olla varma, että hekin kohtelevat sinua ikävästi.

Kultainen sääntö on yksi kristinuskon kuuluisimpia opetuksia (”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat” (Matt. 7:12)). Mutta kultainen sääntö ei suinkaan ole kristinuskon yksinoikeus. Kaikkea muuta. Kultainen sääntö löytyy jotakuinkin jokaisesta tunnetusta uskonnosta. Jos näin on, kyseisessä opetuksessa lienee ainakin hitunen totuutta mukana. Tuskinpa ympäri maailmaa olisi vain sattumalta tultu samaan johtopäätökseen.

Eikä kultaisen säännön kattavuus liity pelkästään uskontoihin, vaan samaa ajatusta on pyöritelty myös filosofiassa, psykologiassa ja ties missä oppiaineessa.

Kultainen sääntö on siis äärimmäisen universaali moraalisääntö.

Lisäksi se on myös täysin riittämätön. Continue reading

Tarvitseeko kohteliaisuudesta kiittää?

Viime viikon puhutuimpia tapauksia on ollut yhdysvaltalaisen Shosana B. Robertsin video, jossa häntä ahdistellaan New Yorkissa 10 tunnin aikana yli 100 kertaa (ks. video YouTubesta). Erityisen mielenkiintoinen kohta videolla on, kun eräs mies pahastuu siitä, ettei Roberts kiitä hänen sanomastaan kohteliaisuudesta.

Vaikka aihe on vakava, tämä kirjoitus ei käsittele itse videota, ahdistelua yleensä, tai edes sitä, onko mainitussa tapauksessa kyseessä todellakin kohteliaisuus, vai pelkästään kohteliaisuuden kaapuun verhottu ahdistelu. Sen sijaan aiheena on, tarvitseeko kohteliaisuudesta kiittää, ja miten moraaliset oikeudet ja velvollisuudet toimivat.

Useilla ihmisillä on nimittäin käsitys, että moraaliset oikeudet ja velvollisuudet toimivat kuten juridiset vastinparinsa, sillä erotuksella, että moraaliset oikeudet ja velvollisuudet eivät perustu lakiin.

Tämä käsitys on kuitenkin täysin väärä. Continue reading

Pettämisestä

Pettäminen on useiden mielestä pahinta, mitä parisuhteessa voi tehdä. Tästä huolimatta siitä ei juuri puhuta, vaan se yksinkertaisesti oletetaan suhteen perustalle. Se, miten osapuolet sen ymmärtävät, jää määrittelemättä.

Tätä voidaan pitää sikäli outona, että useimmat pariskunnat yleensä puhuvat suhteensa kannalta tärkeistä asioista: miten rahaa käytetään, miten kotityöt jaetaan, missä ja miten asutaan jne. Ja silti pettämisestä ei puhuta. Tyrmistys onkin suuri, kun toinen osapuoli kertoo firman pikkujoulujen tapahtumista ja toinen suuttuu. Mutta eihän me edes harrastettu seksiä… Continue reading

Pakkomielteenä omana itsenään oleminen

Voiko olla kirjailija, vaikkei ole julkaissut yhtään kirjaa? Voiko olla urheilullinen, vaikkei koskaan kävisi edes lenkillä? Voiko identiteetti olla henkilön teoista riippumaton?

Kaverini väitti, että nykyään näin on: ihmisen identiteetti on erotettavissa henkilön teoista. Hänen mukaansa tämä ajatus läpäisee koko kulttuurimme, mutta näin ei kuulemma ole aina ollut. Vielä 800 vuotta sitten ihmisen teot määrittivät ihmisen identiteetin. Jos maalasit tauluja, olit maalari. Jos hioit sotataitojasi, olit sotilas. Jos viljelit maata, olit maanviljelijä. Jos maanviljelijä tarttui onkivapaan, hänestä tuli kalastaja. Jos sotilas alotti politiikon uran, hänestä tuli poliitikko. Ja niin edelleen.

Kuitenkin 1200-luvulla alettiin ajatella, että ihmisen identiteetti ei ole tekoihin sidottu. Nykyään se tarkoittaa sitä, että joku voi pitää itseään kirjailijana, vaikkei olisi julkaissut yhtään kirjaa. Toinen pitää itseään urheilullisena ihmisenä, vaikka urheilu-ura loppui 5 vuotta sitten, eikä sen jälkeen ole käynyt edes lenkillä. Kolmas ajattelee olevansa töissä ahkera uurastaja, vaikka työtahti on laiskiaisen ja etanan välimaastossa.

Kaverin väite kuulosti edelleen kummalliselta. Continue reading

Naimisjuttuja, osa 2

Pari vuotta sitten kirjoitin Hyvejohtajuus.fi:hin blogauksen, jossa kerroin, miksi ”vanhentuneeksi instituutioksi” kutsuttu avioliitto on yhä järkevä ratkaisu. Avioitumisen hyödyt ovat kuitenkin pienentyneet koko ajan. Miksi?

Olin viime perjantaina Radio Ravun Rasiallinen-ohjelmassa Melissa Mäntylän vieraana parturi-kampaamoyrittäjä Iida Ketolan kanssa. Ohjelman aiheena oli avioliitto. Vieraaksi ohjelmaan olin päätynyt suureksi osaksi siksi, että Melissa oli lukenut Naimisjuttuja-kirjoitukseni.

Avioliitto on minusta lähtökohtaisesti ihan hyvä juttu. Vaikka puolet avioliitoista tunnetusti päättyy eroon, toinen puoli ei pääty. Avioliitto tuo elämään ja myös yhteiskuntaan vakautta, mikä on hyvä asia. Jostain kumman syystä lainsäätäjä yrittää kuitenkin tehdä avioliitosta mahdollisimman turhan ja epähoukuttelevan. Continue reading

Kyynisyyden ja idealismin giljotiini

”Olemisesta ei voi johtaa pitämistä”, sanoi aikoinaan jo David Hume (1711 – 1776). Samalla Hume tuli erottaneeksi toisistaan kyynisyyden ja idealismin. 

Itse kunkin on syytä pitää Humen esiintuoma olemisen ja pitämisen välinen ero mielessään, sillä se liittyy moniin päätöksiin, joita elämässämme teemme. Continue reading

Ihminen: karvalakkimalli vai deluxe-versio?

Itsensä hyväksyminen on äärimmäisen tärkeää. Mutta niin on myös ihmisenä kehittyminen. Kumpi on tärkeämpää?

Pari päivää sitten minulle tuli Facebookissa vastaan motivaatiokuva, joka oli ilmeisen ironinen. Rannalta otetun auringonlaskukuvan päälle oli lisätty teksti:

”Älä tee mitään elämällesi. Kaikki tärkeä löytyy tämän kaltaisista teksteistä, jotka ovat kauniin taustakuvan päällä kuten tässä ja erityisesti sellaisissa, jotka saavat sinut ajattelemaan, että olet aivan jotenkin erityisen erityinen ja jopa tavallaan parhaimmillasi, kun et tee yhtään mitään.”

Kuva oli tarkoitettu irvailuksi lukuisille ”ole vain tuollainen kuin olet, ei sinun mitään tarvitse muuttaa”-kuville. Ikäänkuin ihmisen ei koskaan tarvitsisi kehittyä tai kasvaa, sen kun istuu paikallaan ja toljottaa televisiota.

Näinkö tosiaan on? Continue reading

Näitä ei koulussa kerrota

Useimpien suomalaisten koulut päättyivät pari päivää sitten. Tuhannet saivat valkolakin, tuhannet jonkin muun tutkintotodistuksen, tuhannet vaihtavat koulua. Uudet haasteet odottavat. Koulu ei kuitenkaan aina valmista meitä elämään.

Huhun mukaan koulujärjestelmämme valmistaa ihmisiä elämää varten opettamalla nuorille elämässä tarvittavia taitoja.

Se ei valitettavasti pidä täysin paikkaansa. Continue reading

Miellytysvelvollisuus

Sosiaaliseen kanssakäymiseen sisältyy aina kysymys siitä, kuinka paljon toisten miellyttämiseksi pitää tehdä.

Toista lähtökohtaa voidaan pitää passiivisena, toista aktiivisena. Toinen perustuu toisten sietämiseen, toinen toisten miellyttämiseen. Erityisesti parisuhteissa on tärkeä huolehtia siitä, että näkemykset kumppanin kanssa ovat yhtenevät.

Passiivinen lähestymistapa korostaa toisten sietämistä. ”Aina ei jaksa panostaa käytökseen, pukeutumiseen tai ulkonäköön. Koska minä hyväksyn sellaisen muilta, myös muiden pitää hyväksyä minut tällaisena. Minulla ei ole velvollisuutta olla muille mieliksi.” Continue reading