Teemu Selänne, Star Wars -hammasharja ja muut uskottavan idean rakentajat

Mikä saa meidät uskomaan johonkin? Ainakin oma kokemus. Myös kasvatus ja ystävät vaikuttavat. Mutta mikä saa meidät uskomaan jotain täysin uutta?

Tämä on neljäs osa tarttuvan idean tarkistuslistasta. Tarttuva idea on 1) yksinkertainen, 2) yllättävä, 3) konkreettinen, 4) uskottava, 5) tunteikas ja 6) tarina.

Tohtori ja Teemu

Auktoriteetti kantaa pitkälle. Kun lääkäri kertoo, että maito on tärkeää luustolle, uskomme helposti. Lääkäri on opiskellut, tutkinut, todennut. Lääkäri tietää.

Vastaavasti, kun Teemu Selänne kertoo, että maito on tärkeä osa terveitä elintapoja, ryntäämme maitohyllylle. Emme sen vuoksi, että Teemu olisi ravintotieteilijä, vaan koska haluamme olla kuten Teemu.

Valion markkinointiosastolla on käteistä ja kontakteja, mutta entä me tavalliset viestijät, joiden lähipiirissä ei ole kuuluisuuksia?

Continue reading

Konkreettinen idea: Pihlajanmarjat voittavat kauniit sanat

Oli kuuma päivä, kun kettu huomasi rypäleitä korkealla puussa. Janoinen kettu hyppäsi napatakseen rypäleet, mutta ei aivan yltänyt. Kettu otti vauhtia ja hyppäsi uudestaan, mutta ei yltänyt vieläkään. Kettu yritti vielä kerran, ja vielä, mutta turhaan. Nenä pystyssä kettu jatkoi matkaansa. ”Ne olivat varmasti happamia.”

Tarinan opetus: on helppo halveksia asioita, joita ei voi saada.

Tarinassa on jotain syvällistä, sillä se on kiertänyt maailmaa jo 2500 vuoden ajan leviten kulttuurista toiseen. Tarinan kertoja Aisopos oli kreikkalainen, mutta Kiinassakin opetus tunnetaan sanontana ”rypäleet ovat happamia, koska et yllä niihin”. Pohjoismaisessa versiossa kettu tavoittelee pihlajanmarjoja.

Opetus on abstraktio, mutta kuinka hyvin opetus tarttuisi, jos se rajoittuisi itsetäänselväksi ohjeistukseksi ”älä ole katkera, kun epäonnistut”? Continue reading

Yllättävä idea: Asiakkaan paidan silittävä myyjä ja vääränlainen automainos

Pieni paikallislehti saattaa voittaa kansalliset julkaisut vain paikallisissa uutisissa. Siispä menestyksen avain on paikallisten uutisten painottaminen. Mutta koska jokainen toimittaja tuntee jo tuon avaimen, eivät aivot reagoi tuon kategorian viesteihin sen kummemmin kuin jos veden kerrottaisiin olevan märkää.

Kuinka paikallislehden johto voi siis kertoa mitään, mikä auttaisi lehteä menestymään?

”Meidän pitää painottaa paikallisia uutisia — ihan oikeesti, hei.”

Poikkeuksellisen hyvin menestyneen Daily Recordin perustaja Hoover Adams rikkoi maalaisjärjen viestimällä:

”Meidän lehtemme julkaisee pienimmätkin paikalliset uutiset, vaikka tappion uhalla, sillä menestyksemme kolme peruspilaria ovat nimet, nimet ja nimet.”

Adams osoitti aukon kuulijan käsityksessä. Vasta sen jälkeen hän saattoi ryhtyä paikkaamaan sitä. Continue reading

Yksinkertainen idea: Komentajan tavoite ja nimien voima

Armeija on valtava koneisto, jossa ruohonjuuritason toiminnot voidaan jäljittää ylimmän komentajan käskyyn. Pienenkin maan armeija kohtaa haasteita suunnitelmien toteuttamisessa, sillä mitätön muutos olosuhteissa saattaa tuhota suunnitelman, jonka piti olla täydellinen.

Eikä yllätyksiltä voi välttyä, varsinkaan pitkässä komentoketjussa. Kuinka komennon idea saadaan välitettyä koko komentoportaan läpi?

Continue reading

Tarina naputtajista ja kuuntelijoista: Miksi ideaasi ei ymmärretä ja mitä voit sille tehdä

Valitse jokin sävel, jonka kaikki tuntevat. ”Paljon onnea vaan” tai vastaava. Joko valitsit? Seuraavaksi arvioi kuinka moni kymmenestä kuuntelijasta tunnistaisi sävelen, jos naputtaisit sen pöytään.

Itse asiassa, voit kokeilla naputtaa hetken tuota säveltä. Kokeile vain, ei kukaan katso sinua hassusti. Naputtelu on ihan normaalia puuhaa. Siitä vain! Naputtelu vaatii vain pari sekuntia ja siten saat paljon enemmän irti tästä artikkelista.

Nap, nap! Hyvä meininki, eikö? No, kuinka moni arvaisi valitsemasi sävelen?

Älä lue eteenpäin ennen kuin olet vastannut.

Elizabeth Newton Stanfordin yliopistosta esitti vastaavan tehtävän vuonna 1990. Kokeen aikana yhteensä 120 säveltä naputettiin pöytään. Continue reading

Avain: Luovuus, ilo ja uudistuminen — 300 sivua asennetta, jota ei kannata ahmia

Tom Lundbergin teos Avain (Positiivarit, 2012, 320 s.) on luovuuden ja ilon seisova pöytä. Varo kuitenkin ylensyöntiä.

Lundbergin näkemys suomalaisesta pohjavireestä on synkkä.

”Koko kulttuurimme ruokkii kielteistä ja synkkää ajattelua; olemme mollikansaa ja käytännön realisteja, selviytyjiä ja suuria pragmaatikkoja.

Suomalainen ei usko, ennen kuin näkee. Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Mitä isompi puu, sen suurempi romahdus. Itku pitkästä ilosta. Ei leikki leivässä pidä. Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa. Positiivisuus on perseestä ja naivia.

Herkutellaan vielä vähän: ulkomaalaiset varastelevat, työnantaja riistää, miehet ovat porsaita. Nuoriso on kuritonta, internet hotkaisee sanomalehdet ja kirjat, globalisaatio työpaikat ja kasvihuoneilmiö hapen; arvot ovat rappiolla ja tulevaisuus on toivoton. Maailma on vaarallinen paikka; terrorismi, konkurssit ja eurokriisi kaatavat pian koko korttipakan. Yrittäminen on uhkarohkeata, menestys tuuria, vauraus silkkaa sattumaa ja terveys on kiinni perintötekijöistä.

Olen pessimisti ja sen vuoksi en koskaan pety.”

Tätä asennetta ja sen aiheuttamaa pahaa oloa vastaan on Lundberg lähtenyt taistoon Avaimellaan.

Continue reading

Miten vältän vankilan? Kutsumusjohtajan 14 kysymystä

Vastaa Kutsumusjohtajan kysymyksiin ja pääset kirjoittamaan elämäsi tarinaa itse. Ei, pelkkä kysymyksien lukeminen ei riitä.

40 vuotta elin siten, että muut määrittelivät, mitä minun tuli tehdä. Jotenkin vaistomaisesti suostuin siihen. Lapsesta saakka olin perheen vastuunkantaja, aina valmis auttamaan. Sitten löysin itseni. Teen samaa työtä kuin ennekin, mutta olen alkanut maalata tauluja. Olen löytänyt itsessäni taiteilijan.
— 45-vuotias nainen

Työ vei mukanaan. Sain aika nuorena johtotehtäviä. Minua pidettiin vaativana johtajana. Menestyin ja hoidin isoja asioita. Sitten koko juttu alkoi kyllästyttää. Oman itseni tarkastelu pakotti minut kysymään, mitä oikeasti haluan elämältä. Luultavasti jatkan johtajana vielä pitkään. Teen sen kuitekin uudella tavalla. Haluan olla tasapainossa itseni kanssa ja niiden kanssa, joita johdan.
— 50-vuotias mies

Continue reading

Luova johtajuus: Innovaation 3 x 3 periaatetta

Millaisessa ympäristössä innovaatiot syntyvät? Millaiset ihmiset ovat luovia? Millainen organisaatio menestyy muutoksien myrskyssä?

Jotkin organisaatiot kykenevät tuottaviin innovaatioihin vuodesta toiseen. Prosessien kopiointi on houkutteleva vaihtoehto, mutta suora kloonaus ei toimi, koska toimintaympäristö, henkilöstö ja kulttuuri ovat kussakin organisaatiossa poikkeavia.

Seuraavia yhdeksää periaatetta soveltamalla voit synnyttää luovan ja innovaatioita ruokkivan organisaatiokulttuurin omaan ympäristöösi. Continue reading

Välinpitämättömän Suomen pelastus (alkaa kohtaamisista kaupan kassalla)

”Muistisairas vanhus haahuili yöpaitasillaan läpi talvisen kaupungin — kukaan ei estänyt.”

”Kukaan ei auttanut pahasti pyörällä kaatuneita tyttöjä.”

Kukaan ei välitä! Mitä yhteiskunnallemme on tapahtunut?

Ei mitään.

Piittaamattomuus ja ajattelemattomuus eivät ole uutta tai ihmeellistä. Historia on täynnä piittaamattomuutta, aina Laupiaasta samarialaisesta Kitty Genoveseen.

Hyvä on, laupiaan samarialaisen tapauksessa joku auttoi, mutta se onkin keksitty juttu. Genovese on täyttä totta. Continue reading

Hauskan oppimisen vallankumous: Laatuvinkkejä jokaiselle

Filosofi Lauri Järvilehdon Hauskan oppimisen vallankumous (PS-kustannus, 2014) on selväkielinen ja innostava, kuten kirjoittajansakin. Innostus onkin kirjan ytimessä: innostus johtaa väistämättä oppimiseen — mikäli innostusta ei vain tukahduteta. Oppimista käsitellään myös aivotutkimuksen ja pelien pelaamisen näkökulmasta.

Tulevaisuus on jo täällä – se ei vain ole jakautunut tasaisesti.” (William Gibson)

Continue reading

Inhimillinen marginaali: Poikkeuksellisen hyvän kesän salaisuus

Pelastin todennäköisesti viime talvena ihmishengen. Tuuria tai johdatusta, voidaan silti havaita, että poikkeuksellisen hyvä kohtaaminen rakentui osasista, jotka voidaan toistaa. Vaikka tänä kesänä.

Kuljin kylmänä ja kirkkaana talvipäivänä pienen kauppakeskuksen ohitse  lastenvaunuja työnnellen. Huomasin vanhemman herrasmiehen, pitkän ja hauraan, astelevan ovea kohden kävelykeppi molemmissa käsissään. Ovi ei ollut automaattinen, joten kiirehdin avaamaan sitä. Continue reading

30 päivää, 30 tavaraa: Luopumisen hyve säästää aikaa, tahkoaa tulosta

Luopumisen hyve auttaa keskittymään oleelliseen. Tavaroista luopuminen säästää aikaa. Tekemisestä luopuminen tuo menestystä.

Niin, tarvitsinko tosiaan seitsemät farkut (kahdet puhki kuluneet)? Kuinka suurta osaa vaatteistani en ollut käyttänyt vuosiin?

Kuinka monta lukematonta kirjaa olin sullonut kaappeihini? Ihanko oikeasti ajattelin ne kaikki lukea? Tai kertaalleen luettuja — monestiko ajattelin taas ne lukea? Ja milloin? Sitten kun…?

Aioinko tosiaan katsoa kaikki DVD-elokuvani useaan kertaan? Tai ne VHS-kasetilla olevat, nyt kun videokasettisoitinkin oli ollut vuosia rikki?

Continue reading

Enemmän ja parempaa: Vain seksiä ajatteleva mies on parisuhteen supersankari

Miehet ajattelevat vain seksiä? Ensiksi, miehet ajattelevat muutakin ja, toiseksi, juuri se on ongelman ydin. On aika kasvaa: parisuhteiden pelastamiseksi miesten on ajateltava vain ja ainoastaan yhtä asiaa.

Luulet tahtovasi enemmän ja parempaa seksiä, mutta ollaanko rehellisiä? Et sinä sitä tahdo.

Tahdot ylennyksen ja parempaa liksaa. Tahdot katsoa TV-sarjaasi. Tahdot lapsillesi hyvän tulevaisuuden. Siispä raadat töissä, järjestät aikataulusi siten, että saat katsoa töllöä rauhassa ja autat lastesi koulutehtävissä kuskatessasi heitä harrastuksiin.

Tahtominen on valintoja. Se on asenne, joka ilmenee tavoitteellisena toimintana. Toivominen on eri juttu. Toivot varmasti seksiä, mutta nykymenolla se toteutuu yhtä varmasti kuin toiveesi lottovoitosta. Toivominen ei vain riitä. Continue reading

Digipaasto ja tylsistymisen taito – eli Luovan Läsnäolon haaste

Oli tuikitavallinen päivä ja leikin tapani mukaan lasteni kanssa. Eli lapset leikkivät omiaan ja minä katsoin sivusta puolella silmällä räpeltäen samalla puhelintani.

Mielestäni siinä ei ollut mitään kummaa, sillä vapaa leikki on tärkeää, itsenäisyyden kehittyminen kriittistä ja lopulta maailmassa vain on pärjättävä omillaan, eikö? Lisäksi isi tarvitsi vähän omaa aikaa, jos vaikka virtuaalista.

Mieleeni kuitenkin pullahti digipaasto, josta olin kuullut joitakin päiviä aiemmin. Digitaalisten vempainten hetkellinen unohtaminen oli kuulemma parantanut huimasti perheen sisäisiä suhteita.

Continue reading

4 askelta joilla lopetat minkä tahansa tavan

Mikä tahansa tapa on mahdollista lopettaa, kunhan muutokseen uskoo, on valmis näkemään vaivaa ja varaa muutokselle riittävästi aikaa, toteaa The Power of Habit -teoksen kirjoittaja Charles Duhigg.

Vaikka muutoksen resepti on yksinkertainen, se ei luultavasti ole helppoa tai nopeaa (minkä vuoksi moni lukija lopettaakin tähän).

Continue reading