Miltä näyttää musta silmä?

Sillä ei ole mitään väliä, miten asiat ovat. Vain sillä on väliä, miltä asiat näyttävät. Olemme siirtyneet tietoyhteiskunnasta mediayhteiskuntaan, väittää Katleena Kortesuo.

Yksi rakkaimmista harrastuksistani on viikinkimiekkailu. Lajissa käytetään teräsaseita, joten suojaukseksi tarvitaan kypärä, painava vanerikilpi ja metallinen rengaspaita. Aina turvavarusteet eivät kuitenkaan riitä.

Olimme lokakuussa viikinkiporukalla tv-kuvauksissa. Olin varomaton suojaukseni kanssa, joten sain kunnon tällin silmäkulmaani. Ensin siihen nousi pahkura, ja seuraavana päivänä silmä tummui mukavan violetiksi. Tätä riemua kesti kaksi viikkoa.

Sillä kahden viikon ajalla kalenterissani oli seitsemän koulutusta tai puheenvuoroa. Niissä kaikissa selitin osallistujille heti aluksi, mistä musta silmä oli tullut.

Continue reading

Jokin tulee, oletko valmis?

Ihminen on aina halunnut valmistautua tulevaan. Ongelma on kuitenkin se, että luulemme tulevaisuuden olevan kuin nykyisyys, joten varaamme lähellemme nykyajan aarteita. Jos haluat varautua tulevaan, älä säilö vanhoja tapoja saati vanhoja työkaluja, kirjoittaa Katleena Kortesuo.

Aina silloin tällöin uutisoidaan rahakätkön löytymisestä. Milloin kyse on 1980-luvun ryöstösaaliista, milloin viikinkiaikaisesta rahakätköstä. Joku on piilottanut aarteensa ja luullut hyötyvänsä siitä vielä joskus.

Entä haluatko löytää ruosteisia toimimattomia aseita? Käy koluamassa maalaiskuntien ikivanhojen pappiloiden ja koulujen ullakot. Joku on piilottanut aseet ja ajatellut käyttävänsä niitä vielä joskus.

Continue reading

Kuunteleminen kymppi, katsekontakti kuutonen

Mittaus ja vertailu vie yleensä puhdin pois niin työntekijästä kuin koululaisesta, eikä paranna suoritusta. Numeroarvioinnin sijaan voitaisiin käyttää sanallista arviointia, kirjoittaa Katleena Kortesuo. 

Asiakkaani tilasi minulta syksyksi tutkimuksen. Hän pyysi minua arvioimaan yritysasiakaspalvelunsa myyntiviestinnän.

Yleensä tällaisissa tutkimuksissa valitaan kriteerit, laaditaan asteikko, tehdään tutkimuskäynnit ja pisteytetään ne. Kun raportti on valmis, siitä voidaan todeta, että Marko Myyjän oma-aloitteisuus oli 4,2, työasun siisteys 3,9 ja asiakkaan huomiointi 4,5.  Continue reading

Pelon pelko tekee minusta puoli-ihmisen

Eniten maailmassa pelkään pelon tunnetta. Pelkään sitä niin paljon, että en halua kuulla siitä edes kertomuksia. Kestän vain selviytymistarinat, mutta en sitä, että pelko lamauttaa ihmisen.

Heräsin juuri äsken. Olin ollut tyhjässä ränsistyneessä talossa, jossa repaleiset haamut vainosivat minua. Yritin väistellä niitä ja löytää paikan, jossa levätä. Haamut eivät antaneet periksi.

Continue reading

Älä palvo pahaa karismaa

Karisma tarkoittaa alun perin armolahjaa. Mutta onko karisma aina hyvän puolella ja pahaa vastaan? Katleena Kortesuo luki Jesper Klitin kirjan ja jäi pohtimaan, pilaako karisman päämäärä karisman itsensä.

Kirjoitan parhaillaan kirjaa karismasta. Luin taustaksi Jesper Klitin kirjan Läpilyönti – 7 konstia kasvattaa henkilökohtaista vaikutusvaltaa (Talentum 2011).

Kirjansa sivulla 156 Klit puhuu pseudokarismasta. Hän perustelee terminsä sillä, että ”oikeasti karismaattisilla ihmisillä on positiiviset aikeet eivätkä he siksi halua hyväksikäyttää toisia”. Klitin mukaan siis aito karisma pyrkii hyvään, ja muu on pseudokarismaa.

Continue reading

Kauneus saapuu käytännöllisyyden kynnykselle

Kun opimme lapsena kirjoittamaan, käsiala oli ensin haparoivaa. Vähitellen teksti muuttui selkeämmäksi, ja allekirjoitus oli helppo lukea.

Ajan myötä allekirjoituksemme kului kuin kynnys, jonka yli kuljetaan ahkerasti. Siitä häipyivät pois turhat, helposti kuluvat kohdat. Vain reunat ja oksankohdat jäivät, siis ne osat joista persoonamme on tunnistettavissa.

Allekirjoituksesta ei välttämättä saa enää selvää, mutta se on sulava, ja viiva on epäröimätön. Kauneus on syrjäyttänyt käytännöllisyyden. Continue reading

Selfie keskitysleirillä

Mitä on tehtävissä elämäntyylille, jossa televisio on mahdollisuus päästä julkkikseksi ja keskitysleiri on viihdyttävä kauhuleffakulissi?  Voitaisiinko kehitystä ohjata kohti paremman yksilökeskeisyyden kulttuuria?

Ystäväni kävi heinäkuussa Puolassa Auschwitzin keskitysleirillä. Parakit, kaasukammiot, varastot, loppumattomat portaikot ja käytävät – siirtymisen ja jonottamisen tilat – ahdistivat ystävääni. Hän kierteli leiriä ajatuksissaan, vakavoituneena. Seinistä huokui jokaisen vainajan hämmennys ja epätoivo.

Ja kaiken tämän keskellä jotkut turistit poseerasivat mutruhuulin, ottivat selfieitä ja kikattelivat. Auschwitzin historia ei tuntunut koskettavan heitä ollenkaan. Se oli vain paikka, josta voi raportoida Instagramiin, että täällä tuli oltua, karmee sisustus.

Continue reading

Lukija, miksi sinusta tuli toimittaja?

Olemme oppineet kriittisiksi lukijoiksi. Niin kriittisiksi, että lopulta sosiaalinen media teki meistä itsestämme toimittajia.

Saat tehtävän.

Äläkä huijaa. Lue tässä vaiheessa vain oma tekstisi. Voit kyllä myöhemmin palata siihen toiseen.

Continue reading

Huijaus on huijaus vasta sitten, kun siihen uskotaan

Estraditaikuus ja showmentalismi ovat suurta viihdettä. Sen sijaan ennustuspuhelimet ja kristallipallosessiot ovat täyttä hyväuskoisten huijausta. Mutta missä menee ero? Milloin viihdetoiminta muuttuu moraalittomaksi huijaukseksi?

Mentalisti-taikuri Noora Karman tv-show alkoi lauantaina 15. maaliskuuta. Ensimmäisessä jaksossa Noora esitti tempun, jossa hän pysäytti sydämensä.

Nooran show on upeaa viihdettä. Hänen esityksissään ennustetaan SM-liigan tulokset, luetaan Arto Nybergin ajatukset ja kuollaan hetkeksi.

Me katsojat kuitenkin ymmärrämme, että kyseessä on viihde, ei mikään yliluonnollinen ilmiö. Mietimme päämme puhki, kuinka Noora Karma tekee temppunsa. Ihailemme hänen heittäytymistään. Yritämme löytää porsaanreikiä, joilla illuusio syntyy.

Continue reading

Hei, olen Katleena ja olen addikti

Määritelläänkö addiktio vain kohteensa kautta? Miksi kirjailija saa hukkua tekstiinsä mutta alkoholisti ei pulloonsa? Miksi ajan- ja paikantajun saa kadottaa taiteeseen mutta ei nettipeleihin? Katleena Kortesuo kysyy, mutta ei osaa vastata.

Hämeenlinnan yhteiskoulun 7F-luokalle tuli lumoava poika nimeltä Jyri. Jyrillä oli nauravat silmät ja tietenkin ihana vaalea takatukka. Hän oli hunsvotti, jonka temppuilulle nauroimme.

Jyri ja minä kävimme luokkakirjeenvaihtoa. Lähetin hänelle kavereiden kautta viestilapun, kun opettaja ei huomannut. Pian sain paluupostissa Jyrin viestin.

Continue reading

Lue tyynesti tekstejä joita vihaat

Jokaisen meidän pitäisi lukea tekstejä, joiden kanssa on täysin eri mieltä. Ja kaiken lisäksi luku-urakassa on säilytettävä mieli tyynenä. On nimittäin hyödyllisempää tulkita vastustajan tekstejä ymmärtäen kuin päivitellen tai raivostuen.

Tapanani on lukea blogeja, joiden kanssa olen eri mieltä. Yritän lukea niitä tyynesti – ja se jos mikä on pahuksen vaikeaa.

Koetan silti löytää vihaamistani blogeista jotain, josta voisin olla samaa mieltä. Yritän ymmärtää, miksi tuo ihminen ajattelee ja tekee noin. Pyrin parhaani mukaan lukemaan tekstiä neutraalisti, en kiukkuisten linssien läpi.

Continue reading

Unohda Anna ja MeNaiset – Tilaa MeKatleenat!

Mistä on kiltit naistenlehdet tehty? Naistenpäivän kunniaksi Katleena Kortesuo kävi läpi Annan, Eevan ja Me Naiset löytääkseen täydellisen naistenlehden formaatin. Syntyi Me Katleenat, voilà! 

Naistenpäivän kunniaksi ostin elämäni ensimmäiset kolme naistenlehteä. Käteeni tarttuivat tuoreimmat numerot eli Otavamedian Anna 9/2013, A-lehtien Eeva (helmikuu 2013) ja Sanoma-magazinesin Me naiset 9/2013.

Kävin ne läpi ja analysoin, mistä muodostuu hyvän naistenlehden formaatti. Voisin kenties perustaa sellaisen itsekin, koska homma vaikuttaa varsin yksinkertaiselta. Sanan kaikissa merkityksissä. Continue reading

Filosofi Pekka Himasen Sininen kirja on yhtä guggenheimia

Toimittaja Minna Lindgren julkaisi marraskuussa Suomen Kuvalehdessä osuvan kolumnin, jossa hän ruoti Pekka Himasen tulevaisuusselvitystä, Sinistä kirjaa. Valtioneuvoston tilaama selonteko oli osa tutkimushanketta, joka maksoi veronmaksajille 700 000 euroa. Katleena Kortesuo innostui tutkimaan Himasen tekstiä kielitieteen näkökulmasta. Onko kirjassa asiaa – vai onko se todellakin silkkaa guggenheimia?

Kävin läpi Sinisen kirjan ja tarkastelin sen kielenkäyttöä kriittisesti. Otin selvää, millaisia kielellisiä keinoja Himanen käyttää ja mihin hän kenties niillä pyrkii. Continue reading

Tämähän on vallan kieltä: Tapaustutkimus Guggenheim-raportista

Kielenkäyttö on julmimmillaan vallankäyttöä. Kielellä voi käskeä, uhata, pelotella, masentaa, valehdella ja vaikka salailla. Vasta julkaistu Guggenheim-raportti on kielellistä kyykytystä pahimmillaan. Raportin mukaan Helsingissä on Guggenheimiin menevä aukko, mutta kielen ammattilaisen mukaan raportissa niitä aukkoja vasta onkin.

Nykyihmisen on osattava tunnistaa kielellinen vallankäyttö. Jos emme tunnista tekstistä vallankäytön välineitä, olemme alttiita manipuloinnille ja harhaanjohtavalle tiedolle.

Mutta mistä huomaa, että kirjoittajalla ei välttämättä ole luomujauhoja lusikassaan? Otin esiin Guggenheim-raportin, jonka tavoitteena on ollut objektiivinen selvitys Guggenheim-museon tulosta Helsinkiin, ja kävin sen läpi kielellisen vallankäytön kannalta. Continue reading