Karmea Juhannus vuonna 29 jKr.

Juhannusjuhlat eivät aina ole onnellisia. Itse asiassa ensimmäiset juhannusjuhlat olivat karmeat. Niistä voimme kuitenkin oppia jotakin.

Juhlat pidettiin vuonna 29 jKr. neljännesruhtinas Herodes Antipaksen toimesta. Juhlien päähenkilöitä olivat Herodeksen lisäksi hänen velipuolensa tytär Salome ja itse herra Juhannus, eli Johannes Kastaja. Continue reading

Ahneudella on monet kasvot, joista kaikki eivät näy

Ahneus on yksi niistä ominaisuuksista tai motiiveista, joista on vaikea mennä sanomaan mitään varmaa ilman syvällistä ymmärräystä sekä ihmisluonnosta yleensä että yksittäisestä ihmisestä.

Edellisessä artikkelissani kirjoitin hiukan ihmisten toimintaan liittyvistä olettamuksista. Kaikkien ihmisten, varsinkin johtaja-asemassa olevien, on syytä oppia tuntemaan ihmisluonnetta. On sekä itsensä että työyhteisön johtamiselle erittäin hyödyllistä tietää mahdollisimman paljon ihmisluontoon liittyvistä lainalaisuuksista. Continue reading

Oletettavasti

Ennustaminen on aina vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, sanotaan. Olettaminen puolestaan ei ole vaikeaa, vaan liiankin helppoa.

Saamme lähes päivittäin lukea sanomalehdistä siitä miten johtavat poliitikot ja tutkijat kertovat mikä on meille parasta. Näyttää siltä, että kaikki ajattelevat meidän etuamme ja parastamme. Jokaisen tavoitteena näyttää olevan suomalaisten hyvinvoinnin ylläpitäminen.

Päivästä päivään julkisuudessa käytävät keskustelut, tutkijoiden artikkelit ja poliitikkojen näkemykset pyörivät lähes poikkeuksetta talouden piirissä. Hyvinvointi näyttää olevan taloudesta kiinni, ja sen parantamiseksi eri tahot sitten tarjoavat erilaisia keinoja. Continue reading

Kirveelle töitä: itsehillinnän alkeet

Tutkimusten mukaan lapsuudessa itsensä hyvin hillitsevillä on aikuisena vähemmän sosiaalisia, taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia. Onneksi aikuinenkin voi oppia itsehillintää. Kirjoittaja sai oppitunnin kantapään – tai pikemminkin polven – kautta.

Itsehillinnästä puhuminen ei ole kovin suosittua nykyään. Ehkä me suomalaiset olemme perusolemukseltamme edelleen hillittyjä ja jäykkiä, josta haluamme pikemminkin vapautua. Itsehillintä on kuitenkin hyvän elämän – ja hyvän johtajuuden – edellytys.

Itsehillinnällä perinteisesti tarkoitetaan tunteidensa hallitsemista ja tyynenä pysymistä. Joskus puhutaan itsehillinnän pettämisestä. Sillä tarkoitetaan yksinkertaisesti sitä, että ei ole onnistunut hallitsemaan tunteitaan. Perinteisiä keinoja itsehillinnän pitämiseksi on kymmeneen laskeminen tai vaikeasta tilanteesta poistuminen. Continue reading

Vastuullisuudesta – kohti eduskuntavaaleja

Paljon puhutaan yhteiskunnan vastuusta ja velvollisuudesta, mutta usein jätetään mainitsematta, että kyseessä on samalla yksilön vastuu ja velvollisuus. Useimmiten yksilöön liitetään mieluummin oikeudet kuin velvollisuudet, ainakin silloin kun heidän ääniä kosiskellaan. Oikeuksia ei voi olla ilman velvollisuuksia ja vastuuta, sillä silloin se ei olisi oikeudenmukaista. Henkilökohtainen vastuu on ihmisen oman johtajuuden kehittymisen kannalta olennaista. Vastuu on osa yksilön hyvinvointia.

Eduskuntavaalit lähestyvät. Puolueet valmistelevat ja julkaisevat poliittisia ohjelmiaan. Näyttää siltä, että talous, verotus ja hyvinvointi ovat vaaliohjelmien pääteemoja. Continue reading

Euroopan Unioni viisautta etsimässä

Euroopan Unionin päättäjillä ei ole helppo tehtävä. Pelkkä hyvä tahto ei riitä. Käytännöllisen viisauden (prudentia) hyve nousee avainasemaan, kun pohditaan eri ratkaisuvaihtoehtoja ja tehdään päätöksiä.

Uusi vuosi on jälleen alkanut. Ennen vuoden vaihdetta tiedotusvälineissä on uumoiltu tämän tästä millaiselta pörssikurssit ja euron asema mahtavat näyttää markkinoiden avauduttua lomien jälkeen.

Euroopassa on jo toista vuotta suunniteltu, kehitelty ja yritetty saada aikaan ratkaisuja, jotka rauhoittaisivat markkinoita. Mutta todennäköisesti, kuten olemme jo ennen vuoden vaihdetta usein saaneet seurata, rauhoittuminen tulee toistaiseksi olemaan vain tilapäistä.

Mikä hommassa on niin vaikeaa? Miksi EU maiden johtajat eivät vai yksikertaisesti tee päätöksiä, jotka sitoisivat kaikkia ja kaikki olisi sitten selvää? Onko maiden johtajien toiminnassa jotain vikaa, eikö ammattitaito riitä vai mistä on kysymys?

Tuon esille erilaisia näkökohtia, jotka valaisivat ainakin minua. Continue reading

Kohtuullisuuden mittaaminen

Kohtuullisuuden mittaaminen on vaikeaa ellei peräti mahdotonta. Olennaista on muistaa kohtuullisuuden suhde todellisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen.

Olemme eläneet nyt jo useamman kuukauden koko Eurooppaa ja maailmantaloutta heiluttelevassa talouskriisissä. Vain enää harva ajattelee, että kriisi on tullut täysin yllätyksenä.

Nykyinen kriisi on tuonut pintaan aika määrän kohuja. Osa kohuista olisi noussut pintaan joka tapauksessa – osa taas ehkä vain taloustilanteen vuoksi. Silloin kun oli millä mällätä, ei kaikkea välttämättä nähty tai haluttu nähdä.

Suomessa kohistiin vaalirahapaljastuksista. Osalliset ovat sittemmin tarkentaneet säädöksiä, joiden raameissa tulee pysyä. Tosin uusia säädöksiä ei tarvittaisi, jos ihmiset käyttäisivät talonpoikaisjärkeään ja kuuntelisivat omatuntoaan. Myös harmaatalouteen on yritetty puuttua. Continue reading

Sampo

Kalevala-eepoksen Sampo jauhoi rahaa, viljaa ja suolaa. Unohtuiko listalta jotakin?

Kalevalassa kerrotaan Samposta, joka tahkoaisi rahaa, viljaa ja suolaa. Toistaiseksi ainoa varsinainen Sampo on ollut Sampo-niminen leikkuupuimuri, vaikka Nokiaa on pidetty aikamoisena Sampona.

Mikä ylipäätään on Sampo? On sellainen edes mahdollista?

Kun seuraamme talousuutisia, erityisesti eri puolueiden ja asiantuntijoiden lausuntoja siitä, kuinka lama saadaan voitettua, törmäämme aina samoihin asioihin.

Osa ehdottaa menokuria. Osa taas ehdottaa menokuria ja leikkauksia. Toisten mielestä ratkaisu on päinvastainen. Tulisi erityisesti elvyttää. Toisten mielestä tulisi täsmäelvyttää.

Levy pyörii. Continue reading

Ferguson 1951

Tie, traktori ja Markku. Ajatuksia ajankäytöstä ja päätöksenteosta.

Ostin kuukausi sitten nettikoneen kautta traktoriin takakauhan (minkäs muunkaan). Pari päivää sitten ajelin vanhalla pakettiautolla hakemaan sitä. Matkaa oli toistasataa kilometriä. Reissu tuntui turrutavan pitkältä, joten siinä oli aikaa ajatella yhtä sun toista.

Onko tämäkään järkevää ajankäyttöä, pohdin. Käytän lähes koko vapaapäiväni siihen, että käyn hakemassa halvan takakauhan, jota itse asiassa en oikeasti edes tarvitse, mutta jolla voin joskus tasoitella kesämökin pihaa.

Yksi päivä on kuitenkin vain yksi päivä. Mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Continue reading

Euroopan Unionin joukkue

Jalkapallo tarjoaa erinomaisia esimerkkejä yksilöllisten hyveiden ja yhteisöllisten järjestelmien keskinäisten suhteiden pohtimiseen.

Seuraan mestaruussarjan ottelua. Tilanne on ensimmäisen puoliajan jälkeen erittäin tasaväkinen, vaikka vieraileva joukkue johtaa 1 – 0. Ottelu on ollut melko puhdas muutamaa tahatonta rikettä lukuun ottamatta.

Alkaa toinen puoliaika. Kotijoukkue ottaa ohjat käsiinsä ja painostaa voimakkaasti, joka johtaa nopeasti tasoitukseen. Tilanne on 1 – 1.

Nyt kotijoukkueella on hyvät mahdollisuudet mennä johtoon. Nopean avauksen jälkeen yksi sen pelaajista on pääsemässä puolustajien välitse läpi, mutta puolustajat tönivät hänet nurin. Seuraa vapaapotku.

Potku epäonnistuu ja tilanne raukeaa.

Ei aikaakaan kun jo uusi nousu tulee vasenta laitaa ylös. Vastapuolen pelaaja heilauttaa kädellään pallon pois. Tuomarit eivät näe tapahtunutta eivätkä myöskään katkaise peliä. Kotijoukkueen pelaajat protestoivat — tuloksetta. Continue reading

Nöyrästi toinen toistaan parempia

Yksi hyvän johtajan tuntomerkki on nöyryys. Sillä tarkoitetaan totuudessa elämisen tottumusta. Ihminen, joka tekee päätöksiä tämän perusteella, tekee hyviä päätöksiä.

Lähes päivittäin olemme voineet lukea ja kuulla hallitsijoiden ja ns. julkkisten arvosteluja. Jossakin päin maailmaa on valtaa pitävät vaihdettu äänestyksen, väkivallan tai skandaalin jälkeen. Taustalla on saattanut olla vaalipetosta, korruptiota, yksityiselämän skandaaleja tai tekaistuja syytteitä. Järjestetään lakko, vaaditaan eroa. Joskus on vaikea tietää asioiden tosi laita, koska mediassakaan ei aina esiinny yhtä totuutta.

Me niin sanonut rivikansalaiset olemme hymistellen, joskus sarkastisesti tai jopa ivaten tai kauhistellen seuranneet myös omien ministereidemme muistin toimivuutta. (Poikkavatko he tosiaan niin paljon meistä itsestämme.)

Mitä yhteistä on Adolf Hitlerillä, Josef Stalinilla, Florence Nightingalella, Äiti Teresalla ja Aleksandr Solženitsynilla?

Paljonkin. Continue reading

Tuli poika Hämeestä hiljainen

Tuli poika Hämeestä hiljainen,
eessä tie pohjoinen kivinen,
[…] perillä on yllä sankarin viitta.

Kun kirjoitetaan hyvästä johtajuudesta, usein on tapana hakea esimerkkejä julkisuuden henkilöistä. Tarvitsemme kuitenkin esimerkkejä myös tavallisen kansan parissa eläneistä henkilöistä, jotka ovat toteuttaneet johtajuutta arkielämässään.

Tässä on eräs tarina.

Hiljainen poika

Suomen itsenäistymisen jälkimainingeiden aikaan, 1900-luvun alkupuolella, syntyi eräs poika torpparin pojanpojan perheeseen.

Perheeseen kuului vanhempien lisäksi useampi tyttö ja pari poikaa, niin kuin siihen aikaan oli yleistä. Perhe viljeli Hämeessä pientä tilaa ja eli parista lehmästä ja muutamista kanoista. Vanhemmat olivat kiertokoulun käyneitä hartaita suomalaisia. Ahkeruus, luonnon ja luojan kunnioittaminen olivat eväät jokapäiväiselle selviämiselle.

Pojan ollessa parivuotias, vanhemmat ja sisarukset huomasivat pojassa jotain erikoista: hän ei kuullut.

Kommunikaatio toimi jonkinlaisella yksinkertaisella kotikielellä, ja niinpä poika osallistui kodin askareisiin siinä missä muutkin lapset.

Kaikesta vanhempien huolenpidosta huolimatta varhaislapsuuteen kuului myös ikävämpiä kokemuksia. Vieraiden tullessa kylään, vanhemmat laittoivat pojan pirtin muurin taakse piiloon. Pojan mieleen jäi voimakkaasti hämmennyksen kokemus, kun hän ei voinut useaan tuntiin poistua sieltä, vaikka oli hätä huussiin.

Kotoa kouluun

Ennen pitkää valistus saavutti myös tämän torpan, ja tietämättömyys sai tehdä tilaa tiedolle. Joku kylällä tiesi kertoa, että Suomessa oli kouluja pojan kaltaisille lapsille. Niinpä vanhemmat veivät pojan höyryjunan kyydillä pohjoiseen ns. kuuromykkäin sisäoppilaitokseen.

Pojalle oli aika yllätys, kun yhtäkkiä hänet jätettiin sinne yksin, uuteen paikkaan outojen ihmisten joukkoon. Seuraavan kerran hän pääsi kotiin puolen vuoden jälkeen ja sen jälkeen kesä- ja joululomilla.

Selvää on, että pojan koti-ikävä oli valtava. Itse asiassa lähes 70 vuotta myöhemmin löytyneet koulukirjoitelmat kuvastavat pienen pojan ikävää. Samalla niissä näkyy suuri halu käydä koulua niin, että hän toisi vanhemmilleen iloa.

Artikulaation alkeet

Poika opiskeli ahkerasta ja menestyi, vaikka silloiset opetusmenetelmät ovat nykytietämyksen valossa erittäin kyseenalaisia. Kuuroja oppilaita ohjattiin voimakkaasti harjaannuttamaan puhettaan. Viittominen oli karttakepin tehostuksella kiellettyä.

Syntymäkuurona poika oppikin melko hyvin artikuloimaan ja lukemaan huulilta, mutta sai useamman kerran karttakepistä sormilleen, kun oli yrittänyt viittoa kavereidensa kanssa. Viittomakieli kehittyi kaikesta huolimatta kuurojen oppilaiden keskinäiseksi kieleksi, ja sitä käytettiin salassa ahkerasti.

Koulussa opittiin tärkeät perustaidot ja -tiedot. Koulun perusarvoina pidettiin ahkeruutta, rehellisyyttä, ihmisten ja luojan kunnioittamista.

Mylly, seppä ja shakki

Kouluvuosien jälkeen rata vei pojan, nyt jo komean nuorukaisen, kotitorppaan, jossa hänestä oltiinkin jo melkein ylpeitä. Olihan hänestä ikääntyville vanhemmille myös suuri apu. Koska koti oli kuitenkin pientila, ei sen tuotteista riittänyt elantoa kaikille, joten nuorukaisen oli lähdettävä kylille lisäansion hakuun.

Rakennustyömaalta löytyikin betonimyllyn pyörittäjän paikka. Työhön kuului toistakymmentä tuntia päivässä, kuutena päivänä viikossa, päivät kuluivat vuoroin oikealla, vuoroin vasemmalla kädellä myllyä pyörittäen. Osa työkavereista pyöritteli päätään, koska hän oli ottanut vastaan noin raskaan ja huonosti palkatun työn.

Kuukausien päästä eräs sukulainen vei nuorukaisen autotehtaalle oppipojaksi. Hän pääsi autokoripuusepän opeille, vaikka hakijoita oli yllin kyllin. Taisi sukulaismies hiukan liioitella nuorukaisen ammatillista koulutustaustaa, jota itse asiassa ei ollut, koulussa ja kotona tehtyjä puutöitä lukuun ottamatta.

Elämä oli hyvää ja tasaisen varmaa. Sen vähäisen ajan mitä työltä jäi, nuorukainen auttoi kotiväkeään ja osallistui kuuroille perustetun yhdistyksen toimintaan. Toiminta piti sisällään taide-, liikunta- ja muuta kulttuuriharrastusta. Erityisesti shakissa ja yleisurheilussa nuorukainen osoitti loistavaa menestystä. Hän nousi autotehtaan shakkiaatelien joukkoon.

Peräpohjolan neito

Kypsässä nuoruusiässä heräsi luonnollisesti halu löytää elämänkumppani. Niinpä hän aloitti kirjeenvaihdon erään peräpohjalaisen kuuron neidon kanssa, johon oli kouluvuosina ja sen jälkeen kuurojen tapahtumissa hiukan tutustunut. Yleinen asenne oli siihen aikaan sellainen, ettei kuurojen ollut sopivaa avioitua, sillä siitä saattoi syntyä lisää ns. vammaisia.

Jostakin nuorukainen oli saanut tietoonsa, että jos halusi kuulevia jälkeläisiä, kannatti etsiä sellainen puoliso, joka ei ollut syntymästään saakka kuuro. Peräpohjolan neito osoittautuikin varhaislapsuudessa aivokuumeen seurauksena kuuroutuneeksi.

Avioliittoon pääsemiseksi tuli nuorten saada ensin suvun siunaus. Niinpä nuorukainen matkusti junalla taas pohjoiseen tapaamaan neitoa ja hänen isäänsä, joka oli kunnan merkittävimpiä kartanonherroja. Ei ehtinyt nuorukainen esittää asiaansa loppuun asti, kun isäntä jo osoitti nuorukaiselle kädellään ovea.

Elämän ilosanomaa

Tämä ei vielä lannistanut nuorukaisia, vaan jonkin kuukauden päästä sama toistui. Ennen pitkää isäntä ei enää osoittanut kädellään nuorukaiselle ovea; liekö ikä painanut sen verran, että oli alkanut pehmetä tai sitten voimaa ei enää ollut käden nostamiseen.

Häät vietettiin oikein kartanon meiningein. Sitä seurasi muutto kartanoon, erään talon parin huoneen tiloihin ja nopeahko perheen kasvu. Kartanossa riitti monenlaista työtä ja paljon. Elanto oli kuitenkin niukkaa, varsinkin, koska oli syntynyt jo useampia poikia.

Kun nuoripari ei itse ajatellut rajoittaa lasten määrää, tuli hyvää tahtova suku avuksi ja yritti aikansa painostaa pariskuntaa ehkäisyyn tai hiukan pysyvämpään ratkaisuun. Pariskunnalla oli myös eräs ystävä, joka edusti toisenlaista näkökulmaa. Hän selitti, että lapset ovat luojan lahja. Pariskunta säilyttikin pitkäjänteisesti tässä asiassa periaatteensa.

Käytännöllistä viisautta

Pian aika korjasi kartanon isännän pois, ja alkoi omaisuudenjako. Selvää on, että ihmisluonnon heikommatkin puolet pyrkivät pesänjaossa esille. Monin tavoin perilliset yrittivät saada itselleen suuremman hyödyn huomioimatta toisiaan. Eikä tässä jaossa kuuromykillä ollut parhaat kortit.

Pariskunta päätti pienillä säästöillään palkata asianhoitajan huolehtimaan eduistaan. Tämä oli silloin aika poikkeuksellista ja varsinkin ns. vammaisten toimesta. Ratkaisu osoittautuikin viisaaksi, monien muiden päätösten ohella.

Kasvavalle lapsiperheelle oli pienen perintöpalstan tuoton lisäksi haettava lisäelantoa käymällä tehtaalla kolmivuorotyössä. Tervekään mies ei kestänyt entisaikojen tehdastyötä montaa vuotta, vaan sairastui tai kuoli pois. Sama kohtalo oli nuorella miehellä myös edessä. Usean työvuoden rasittamana keski-ikää lähestyvä mies sairastui tämän tästä. Lääkärissä käynnit lievittivät oloa, mutta eivät tuoneet ratkaisua. Viimeinen lääkärin neuvo miehen vaimolle oli: käske vaihtamaan työtä tai jää leskeksi.

Niin pariskunta luopui tehtaan ansiotulosta, he aloittivat alusta pienviljelijöinä. Seurauksena oli köyhyyden lisääntyminen yhdessä lasten lukumäärän kasvun kanssa. Perintömaata myymällä ja vaihtamalla saatiin kasvatettua tilan kokoa, ja omaa työvoimaa käyttämällä saatiin kuin saatiinkin jokapäiväinen leipä.

Perinnöksi johtajuutta

Jo pienestä pitäen lapset omaksuivat vanhempiensa elämän esimerkin, joka korosti ahkeruutta, opiskelun tärkeyttä ja luojan kunnioittamista. Heille puhutteli eletty elämä ja ne harvat syvälliset keskustelut, joita mm. saunan lauteilla käytiin.

Aikanaan pitkän iän saavuttanut pariskunta sai pitkän päivätyön jälkeen kokea myös lisää runsasta elämän palkkaa. Lapset kävivät koulunsa ja pääsivät erilaisiin hyviin ammatteihin: oli lääkäriä ja oli kunnanjohtajaa. Kahdeksaa lasta seurasi kolmatta kymmenettä lastenlasta ja useita lastenlastenlapsia.

Aikanaan kävi myös kutsu eläkeikää lähestyville saapua vastaanottamaan tasavallan presidentiltä äitienpäivän mitali. Eläkkeellä matkat suuntautuivat myös ympäri maailmaa. Seuraavat kutsut tulivat pariskunnalle viiden vuoden välein: oli aika siirtyä yksittäin ikuisuuden perintöä elämään. Lapsilleen ja suvulleen he saivat jättää valtavan henkisen perinnön aineellisella perinnöllä maustettuna.

Arkienkeli

Poika ja tyttö, jotka eivät aikanaan mitään tuoneet eivätkä myöskään mitään vieneet, saatettiin ajallaan ja elämää kylläksi nähneenä ja kokeneena kyläläisten kulkueessa viimeiselle matkalle. Niin monen elämää he olivat tietämättään koskettaneet ja osoittaneet elämän suuntaa.

Oheinen runo kuvastaa perinnön kirkkautta. Sen on kirjoittanut perheen kuopus, isänsä kuolinpäivän iltana.

Tuli poika Hämeestä hiljainen,
eessä tie pohjoinen kivinen,
Oulun koulun kautta Lapin porteille päätyi,
monena siinä olla häätyi,
sai laudat sahalla kyytiä kovin,
ajoi Kemijoen kiviarkut kanssa orin
viilu kääntyi, petäjä kaatui,
kotona suur laps’parvi varttui,
monenlaista tapahtui, ja aika kului,
jäi meille vaarista isosta,
muistelemista monista kisoista
monen sukupolven edestä,
täyttyi mies tuo hengestä,
viimeinen katse kirkkaasti ylös nousi,
kuin tietäen kenen luo tuo polku jouti,
ja taas yhtyivät tiet,
Hämeen pojan ja Peräpohjolan tytön,
jo koitti aika silmät sulkea,
jo helpotti kärsimys, loppui piina,
perillä on yllä sankarin viitta.


Poika Hämeen hiljainen (1920-2008)

Käytännön viisautta johtamiseen

Talonpoikaisjärki tai käytännöllisyyden viisauden hyve (prudentia) tukee päätöksentekoa se jokaisessa vaiheessa: valmistelussa, harkinnassa ja päätöksen toimeenpanemisessa.

Istun mökillä nojatuolissa. Katson ikkunasta ulos. Ulkona on puolimetriä lunta. Lumi peittää puiden oksat. Pikkulinnut ovat kerääntyneet lintulaudoille ruokailemaan. Ne näyttävät hyvin pyöreiltä. Muutamia lumihiutaleita leijailee taivaalta. Naapuritalon piipusta nousee ohut ja suora savu. Tiellä näkyy satunnaisesti joku auto. On niin hiljaista, että kuulen välillä vain keittiön jääkapin hyrisevän.

Olen lähdössä muutaman tunnin kuluttua kotiin. Continue reading

Hyveet maailman parhaan sosiaaliturvan perustana

Maamme sosiaaliturva on kriisissä. Siltä on loppumassa varat. Tämän päivän sosiaaliturvan tasoa pidetään yllä velkarahalla, jonka maksumiehet eivät ehkä ole vielä syntyneetkään. Voivatko hyveet olla muuttamassa tilannetta?

Viime vuosina on lähes päivittäin puhuttu hyvinvointiyhteiskunnasta ja sen tarjoamasta sosiaaliturvasta. Sosiaaliturva sellaisena kuin me sen piirissä eläneenä ymmärrämme, on aika nuori järjestelmä.

Tällä hetkellä koko sosiaaliturva on valtavassa kriisissä. Meillä Suomessa ja aika monessa länsimaassa on joukko tekijöitä, jotka horjuttavat sosiaaliturvaa. Aivan näinä vuosina on valtava eläkkeelle siirtymisen ajanjakso. Samaan aikaan on työvoimapula ja mikä hälyttävintä yhä vähemmän veronmaksajia nykyisen järjestelmän ylläpitämiseksi.

Miten tähän on tultu? Continue reading

Tilannekatsaus: johtajat, poliitikot ja hyveet

Vaalirahakohu johdattaa pohtimaan lain ja omantunnon suhdetta. Uskottavuus on koetuksella, mutta minkä?

Varmaan moni alkaa jo olla pikkuhiljaa tuskastunut median välittämiin tietoihin, jotka liittyvät vaalirahoitukseen. Luettelen tässä joukon otteita lehtien kirjoittelusta. Nämä ovat kaikille tuttuja. Mutta voidaanko niissä havaita jotain yhteistä piirrettä aikamme ihmiseen?

Muistatte hyvin erään sanoneen, ettei hän ole tehnyt mitään, mikä olisi vastoin lakia eikä hän sen vuoksi aikonut ilmoittaa vaalirahoitustaan ennen kuin laki sitä vaatii. Näin varmaan ajatteli useampikin.

Muistanette myös, että moni ei ollut omasta mielestään tehnyt mitään väärin ottaessaan vastaan vaalirahoitusta, muttei kuitenkaan aikonut julkaista omaa vaalirahoitustaan.

Demokratian vai ihmisten uskottavuus?

Jännimpänä uutisena itse koin sen, kun pahoiteltiin demokratian menettävän vaalirahakohun vuoksi uskottavuutensa äänestäjien silmissä, jonka vuoksi olisi paikallaan pikimmiten selvittää tilanne. Tilanne, johon monen mielestä oltiin tultu, koska näin oli ennenkin menetelty. Sanottiin, että se oli maan vanha tapa. Se olisikin monen mielestä pitänyt muuttaa säädöksillä jo aikaa sitten. Sanottiin, että virhe oli ollut tämä.

Mutta tavallisten ihmisten silmissä kyse on ollut kuitenkin koko ajan enemmän ihmisten kuin demokratian uskottavuudesta. Continue reading

Rehellisyys maan perii

Rehellisyys maan perii, sanotaan. Mutta mistä rehellisyydestä ja mistä maasta on kyse?

Usein törmäämme elämässämme samoihin asioihin uudestaan: on aina liian vähän aikaa tai rahaa tai molempia. Mutta ihmiset, jotka tekevät töitä eri kulttuurien keskellä, törmäävät yllättäen meille suomalaisille ja Suomessa asuville toisenlaisiin haasteisiin.

Saattaa olla, että heillä ei ole rahaa. Mutta heillä ei myöskään ole pulaa ajasta – kiirekin saattaa olla tuntematon käsite jopa maan kielessä. Kun on ollut tekemisissä ihmisten kanssa eri maissa ja kulttuureissa, on ollut haasteellista tunnistaa ja löytää mahdollisimman rehelliset ja luotettavat yhteistyökumppanit. Mistä rehellisyydessä on kyse?

Muutamia viikkoja sitten tapasin henkilön, jota syytettiin vakavasta rikoksesta. Hän kielsi tehneensä sitä. Puhui hän sitten totta tai ei, tapaaminen sai minut pohtimaan rehellisyyden aihetta. Continue reading

Lama-ajan varma sijoituskohde

Mistä lamassa on kysymys? Henkinen muutos saa aikaan näkyviä tuloksia. Ohjenuora, joka pätee elämässä muutenkin, tukee myös lama-ajan sijoittamista.

Mistä lamassa on kysymys? Paljon puhutaan ja kirjoitetaan siitä, että raha ei kierrä. Ihmiset eivät osta, saa lainaa tai sijoita ja yritysten sekä pankkien tilanne on tukala. Työttömyys kasvaa koska kysyntää ei ole. Tehtaat ajavat vajaalla teholla tai sulkevat toimintansa toistaiseksi ja odottelevat parempia aikoja.

Mutta mistä lamassa on kyse? Minkä asian lama tai taantuma on menossa? Voidaan väittää, että ensin tapahtuu henkinen muutos ja sitä seuraa fyysinen seuraus. Tätä ehkä sinun on vaikea uskoa. Usko tai älä. Mutta jotain tämän suuntaista on tapahtunut. Continue reading

Hyvejohtajuuden alkeita

Rehtorin, isän, vaarin ja sijaisisän ajatuksia hyvästä johtamisesta.

Mitä on johtajuus ja mitä on hyveellinen johtajuus? Olen toiminut useita vuosia esimiestehtävissä, mutta vasta viime vuosina olen miettinyt johtajuuden ja hyveiden syvempää merkitystä. Koen asian niin laajana ja vaikeana, etten ole aikaisemmin rohjennut kirjoittaa aiheesta.

Lähestyn asiaa ensin siltä kannalta miltä johtajuuden ja hyveiden puuttuminen näyttää yhteiskunnassamme. Continue reading