Tuli poika Hämeestä hiljainen,
eessä tie pohjoinen kivinen,
[...] perillä on yllä sankarin viitta.
Kun kirjoitetaan johtajuudesta, on usein tapana hakea julkisuuden henkilöistä esimerkkejä hyvistä johtajuuden ominaisuuksista.
Tarvitsemme kuitenkin esimerkkejä myös tavallisen kansan parissa eläneistä henkilöistä, jotka ovat toteuttaneet johtajuutta arkielämässään.
Tässä on eräs.
Suomen itsenäistymisen jälkimainingeiden aikaan, 1900-luvun alkupuolella, syntyi eräs poika torpparin pojanpojan perheeseen. Perheeseen kuului vanhempien lisäksi useampi tyttö ja pari poikaa, niin kuin siihen aikaan oli yleistä. Perhe viljeli Hämeessä pientä tilaa ja eli parista lehmästä ja muutamista kanoista. Vanhemmat olivat kiertokoulun käyneitä hartaita suomalaisia. Ahkeruus, luonnon ja luojan kunnioittaminen olivat eväät jokapäiväiselle selviämiselle.
Pojan ollessa parivuotias, vanhemmat ja sisarukset huomasivat pojassa jotain erikoista: hän ei kuullut. Lue lisää »
Istun mökillä nojatuolissa. Katson ikkunasta ulos. Ulkona on puolimetriä lunta. Lumi peittää puiden oksat. Pikkulinnut ovat kerääntyneet lintulaudoille ruokailemaan. Ne näyttävät hyvin pyöreiltä. Muutamia lumihiutaleita leijailee taivaalta. Naapuritalon piipusta nousee ohut ja suora savu. Tiellä näkyy satunnaisesti joku auto. On niin hiljaista, että kuulen välillä vain keittiön jääkapin hyrisevän.
Maamme sosiaaliturva on kriisissä. Siltä on loppumassa varat. Tämän päivän sosiaaliturvan tasoa pidetään yllä velkarahalla, jonka maksumiehet eivät ehkä ole vielä syntyneetkään. Voivatko hyveet olla muuttamassa tilannetta?
Usein törmäämme elämässämme samoihin asioihin uudestaan: on aina liian vähän aikaa tai rahaa tai molempia. Mutta ihmiset, jotka tekevät töitä eri kulttuurien keskellä, törmäävät yllättäen meille suomalaisille ja Suomessa asuville toisenlaisiin haasteisiin.
Mistä lamassa on kysymys? Henkinen muutos saa aikaan näkyviä tuloksia. Ohjenuora, joka pätee elämässä muutenkin, tukee myös lama-ajan sijoittamista.



