Oblivion: Upea apokalypsi

Tom Cruisen tähdittämä tieteiselokuva Oblivion on pitkän ja kovan työn riemuvoitto. Erinomaisuus näkyy ja kuuluu niin, että tippa tulee linssiin. Tältä näyttää jälki silloin kun tekijä rakastaa työtään.

Tieteiselokuva on vaikea genre. Parhaat tieteisromaanit kääntyvät huonosti elokuviksi, koska niiden kerronnallinen rakenne ei helposti tiivisty kahteen tuntiin. Tieteiskirjallisuuden filosofinen sisältö taas ei houkuttele valtavirtayleisöä. Siksi vaikkapa Kubrickin 2001 timanttisesta tyylistään huolimatta on vain harvojen herkkua.

Helppo ratkaisu on sekoittaa mukaan toimintaa ja räimettä. Onnistuneita tämän genren uusia edustajia ovat J. J. Abramsin uusi Star Trek ja Neill Blomkampin District 9. Mutta jotta scifistä saadaan irti sen kovin ydin, tarvitaan myös jotain eeppistä, jossa Abrams ja Blomkamp kyllä omilla tahoillaan onnistuvat. Ridley Scottin Prometheus erehtyi lupailemaan jotain tämän suuntaista, mutta homma lähti pahasti lapasesta. Oblivion kuitenkin huuhtoo puhtaaksi Prometheuksen tahrat. Continue reading

G.I. Joe: Tyhmyyden ylistys

G.I. Joe: Kosto on häpeilemättömän tyhmä elokuva, mutta juuri siksi loistavaa camp-viihdettä. Onnistumisen resepti: keskitytään olennaiseen ja tehdään sitä missä ollaan hyviä. 

Minuun enitein vaikuttaneista poliittisista filosofeista ehdottomasti syvällisin, Ron Swanson, on todennut:

Don’t half-ass two things, whole-ass one thing.”

Swansonin opit on tutkittu tarkkaan, kun uutta G.I. Joe -elokuvaa on tehty. Rainan piti ilmestyä jo lähes vuosi sitten, mutta se palautettiin leikepöydälle, kun testinäytöksissä se sai luokattoman huonot arviot.

Kannattiko vuoden kestänyt kasvonkohotus?

Ihme kyllä, kannatti. Continue reading

To the Wonder: Malickin ihmeellinen maailma

Terrence Malickin To the Wonder on erikoinen tutkielma ihmisistä, joiden elämä ei suju niin kuin pitäisi. Katolinen pappi yrittää pitää kiinni hiipuvasta uskostaan. Intohimoisen parin ennen niin makea elämä maistuu kitkerältä. Missä kohtaa elämämme suistui raiteilta?

Malick kuuluu niihin ohjaajiin, joita joko rakastetaan tai vihataan. Tree of Life oli monille liikaa. Impressionistinen radikalismi, monologin huokailu ja painostava klassinen ääniraita saivat ihmiset poistumaan teattereista kesken näytöksen. Jotkut taas nostivat Tree of Lifen välittömästi klassikon asemaan.

Ben Affleck totesi, että Tree of Life on To the Wonderiin verrattuna Transformers, eikä hän juurikaan liioittele. Continue reading

Flight: Totuus löytyy pilvestä

Totuus, riippuvuus ja kohtalo ovat teemoina Robert Zemeckisin mainiossa draamassa Flight (ensi-ilta 8.2.2013). Minne asti valheen voima jaksaa kuljettaa, kun siiven alta loppuu ilma?

Please allow me to introduce myself 
I’m a man of wealth and taste
 
I’ve been around for a long, long year
 
Stole many a man’s soul and faith
 

(Rolling Stones, Sympathy for the Devil)

Lentokapteeni Whip Whitaker (Denzel Washington) on kylmäpäinen pelimies. Whitaker elää jengoilta mennyttä elämäänsä duunaten lentoemäntiä ja lennellen isoja koneita coolisti vodkahuuruissa ja kokaiinipöllyssä. Avioliitto on kariutunut, ilmeisesti juuri viinaan. Poika ei tunnista isäänsä. Paremminkin voisi ehkä mennä. Tai sitten vielä paljon huonommin. Continue reading

Zero Dark Thirty ja pahat unet

Kathryn Bigelow teki elokuvan, joka on lähes täydellinen – ja joka onnistui suututtamaan kaikki. Kiusallisia kysymyksiä kidutuksen etiikasta esittävä Zero Dark Thirty (2012) on monitasoinen katsaus länsimaisen ihmisen sieluun.

”Zero Dark Thirty” on sotilasslangia ja tarkoittaa määrittelemätöntä ajankohtaa keskiyön ja aamunkoiton välissä. Toisen tulkintatradition mukaan se merkitsee puoli yhtä yöllä, ajankohtaa, jolloin SEAL-yksikkö tunkeutui Osama Bin Ladenin linnakkeeseen Pakistanin Abbottabadissa. Pimeään aikaan sijoittuvasta kertomuksesta on siis kyse.

Hurt Lockerin jälkeen Kathryn Bigelow’n osakkeet olivat kovassa kurssissa. Mitä hyvä ohjaaja nyt siis tekee voitettuaan pari Oscaria? Tekee vieläkin paremman elokuvan. Bigelow on todella hyvä. Siis todella hyvä. Continue reading

Huikean hieno Hobitti

Peter Jacksonin Hobitin ensimmäinen osa lunastaa lupaukset. Kyseessä on monella tavalla erittäin onnistunut elokuva. Mutta miksi?

Myönnän. Odotukseni eivät hiponeet kattoa, kun kävelin teatterin ovista sisään. Ajattelin: parhaimmillaan Hobitti on samaa perushyvää Jacksonin tallin tuotantoa, jota olemme kiitollisena saaneet männävuosina nauttia. Kuitenkin yllätysmomentti puuttui.

Mietin, kuinka hienoa olisi ollut, jos Guillelmo del Toro olisi pysynyt ohjaajan pallilla. Minua kalvoi epäilys, että alkuperäisen Sormusten Herra –trilogia liikevoima ei enää jaksa pitämään Hobittia ilmassa.

Olin väärässä.

Iluvatarin kiitos. Continue reading

Mistä on huonot leffat tehty?

Elokuvakriitikkoa luonnollisesti turhauttaa se, että joutuu kirjoittamaan arvioita huonoista elokuvista. Olisi totta kai paljon kivempaa kehua kuin moittia. Mutta minkäs teet. Suurin osa nykyelokuvista on aika huonoja. Tässä kirjoituksessa kerrotaan, mikä tekee elokuvasta huonon, ja miksi niitä kuitenkin tuotetaan ja katsotaan niin paljon.

Nykyään tehdään enemmän elokuvia kuin koskaan, mutta onko niiden laatu huonontunut? Tehtiinkö ennen parempia elokuvia?

Tuskin. Tätä voi miettiä pohtimalla sitä, kuinka hyvin menneiden vuosikymmenien elokuvat ovat kestäneet aikaa. Terminaattoreita ja Kummisetiä on aika harvassa.

On luontevaa olettaa, että suurin osa elokuvista on aina ollut huonoja. Aihe kuitenkin ansaitsee tarkemman analyysin. Seuraavaksi tarkastelen yleisimpiä tapoja pullauttaa ilmoille huono elokuva.   Continue reading

Hämähäkkimies ja muut kostajat

Uusin Hämähäkkimies (2012) on tehty puhtaasti teiniyleisölle, mutta siitä huolimatta se nostaa esiin keskeisiä poliittisen filosofian teemoja. Mitä Dirty Harry kertoo meille Hämähäkkimiehen syvimmästä olemuksesta?

Yksi toimintaelokuva-genren keskeisiä edustajia ovat niin sanotut kostaja-elokuvat.

Kostaja eli vigilante on henkilö, joka joutuu poikkeukselliseen tilanteeseen, jossa auttaakseen yhteisöään hänen on astuttava sen ulkopuolelle. Supersankarielokuvat kuuluvat luonnostaan kostaja-genreen. Supersankareiden inhimillisen ruumiin verhoava puku toimii erottavana tekijänä, joka asettaa heidät taviksia vastapäätä. Supersankari on ihminen, mutta silti myös jotain muuta. Continue reading

Miksi hyvissä paikoissa tapahtuu pahoja asioita?

Koulusurmien ympärillä vellonut keskustelu haastaa pohtimaan, millaisessa maailmassa elämme ja mitä oikeastaan voimme tehdä sitä muuttaaksemme. Kirjoittajan mukaan keskustelua vaivaa kuitenkin realismin puute. Olisiko tosiasioiden tunnustaminen viisauden alku?  

Joitakin vuosia sitten asuin pienessä ja herttaisessa yliopistokaupungissa New Jerseyssä. Eräänä aamuna paikallisen ostoskeskuksen parkkipaikalla nähtiin murhenäytelmä.

Mustasukkaisuuden riivaama mies yritti puukottaa entisen tyttöystävänsä, mutta epäonnistuttuaan tässä viilsi ranteensa auki. Kirjakaupan tiskille verissä päin hoippunut ex-tyttöystävä sai paikalle poliisit ja ambulanssit, mutta mies oli ehtinyt jo vuotaa kuiviin. Paikallisen lehden otsikoissa luki seuraavana päivänä:

Miksi hyvissä paikoissa tapahtuu pahoja asioita? Continue reading

Tee itsestäsi mestariajattelija

Kuinka ajatella paremmin? Lauri Järvilehdon esikoisteos Tee itsestäsi mestariajattelija (Tammi, 2012) on varsinainen sudenpentujen käsikirja.

Obi-Wan Kenobin mukaan Voimalla voi vaikuttaa helposti heikkojen mieliin. Näin ehkä kaukaisissa galakseissa. Tässä kotoisassa galaksissamme on jo suuri saavutus, jos pystyy vaikuttamaan edes joskus hiukkasen omaan mieleensä.

Filosofi Lauri Järvilehto on kirjoittanut kirjan, jossa hän hyödyntää uusimpia kognitiotieteiden tuloksia ja pyrkii rakentamaan niiden pohjalle malleja, joita kuka tahansa voi hyödyntää ja parantaa näin ajatteluaan.

Järvilehdon tehtävä ei ole helppo. Kognitiotieteiden ja mielenfilosofian kenttä on tätä nykyä varsin sotkuinen. Continue reading

Coriolanus, yhden asian mies

Roomalainen kenraali Caius Martius Coriolanus osaa sotia hyvin. Mutta mihin asti tämä riittää maailmassa, jossa ihmisten suhteet ovat shakesperiaanisen sekavia?

Would you have me,
False to my nature?
Rather say I play
The man I am
. (3.2.14)

G. K. Chestertonin mukaan yhden hyveen korostaminen muiden kustannuksella on pahe. William Shakespearen Coriolanus on kuvaus siitä miltä tällainen voisi näyttää todellisuudessa.

Ja huonostihan siinä käy. Continue reading

Kapteeni Amerikka vs. Optimus Prime

Elokuva-analyysi toimintapätkistä Kapteeni Amerikka ja Transformers III, joiden digitaaliset tallenteet tulevat markkinoille juuri ennen pukin kiertolennon lähtölaskentaa. Kirjoittaja vertaa elokuvien pääsankarien johtajuuskuvaa toisiinsa. Miksi hän pitää Optimus Primen toimintaa niin vastenmielisenä, että taistelisi mieluummin Kapteeni Amerikan puolella, vaikka se merkitsisi varmaa tappiota?

Jos Kapteeni Amerikka ja Optimus Prime tappelisi, kumpi voittaisi? No tietenkin Optimus Prime. Treenattu ja hivenen geneettisesti paranneltu pojankloppi Brooklynistä tuskin tarjoaisi huomattavaa vastusta galaksin toiselta laidalta kotoisin olevalle satoja tuhansia vuosia vanhalle jättirobotille, joka on iästään huolimatta aika sorjassa kunnossa. Hammastikuksi joutuisi poikarukka. Continue reading

Todellinen syy Ison-Britannian mellakoihin

Ison-Britannian mellakointien syy ei ollut tuloerojen kasvu, hallitsematon maahanmuutto ja sosiaalituilla paapominen.

Kun nyt Iso-Britanniaa vavisuttaneista mellakoista on kulunut jonkin aikaa, ja jokainen puolue (ja puolueuskolliset journalistit sekä päivystävät dosentit) ovat saaneet esittää mieliteoriansa mellakoiden syistä sekä samalla osoittanut kuinka juuri heidän puolueensa politiikka johdonmukaisesti toteutettuna (eli ilman toisen puolueen ärsyttävää häsläämistä) olisi estänyt mellakat, on viimeinkin aika paljastaa mikä Todella ja Aikuisten Oikeasti oli mellakoinnin takana. Continue reading

Johtajan nöyryydestä

Turhamaisuus ja ylimielisyys aiheuttavat kitkaa sekä kotona, koulussa että työpaikalla. Nöyryyden ja menestyksen yhteys on kiistaton, mutta miten Galileo Galilei liittyy aiheeseen?

Nöyryys on melko harvinainen hyve ihmisten joukossa, jotka ovat paljon esillä. Johtaviin asemiin hakeutuu luontaisesti paljon ihailusta, arvostuksesta ja vallasta pitäviä ihmisiä. Itse asiassa joskus nöyryys voi näyttäytyä jopa menestyksen esteenä. Continue reading

Itsenäinen johtaja

Todellinen itsenäisyys on oikeanlaista riippuvaisuutta toisista. Miten toista voi auttaa tulemaan itsenäiseksi?

Kuuluisassa kirjoituksessaan ”Mitä on Valistus?” Immanuel Kant yhdistää Valistuksen ja itsenäisyyden.

”Valistus on ihmisen pääsemistä ulos hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. Itseaiheutettua tämä alaikäisyys on silloin, jos sen syynä ei ole järjen puute, vaan päättämisen ja rohkeuden puute käyttää järkeään ilman toisen johdatusta. Sapere aude! Valistuksen tunnuslause on siis: Käytä rohkeasti omaa järkeäsi!”

Kantin tekstissä asettuvat vastakkain ”oman” järjen käyttö ja ”toisen” johdatettavana oleminen. Onko oikea itsenäisyys siis jonkinlaista puhdasta luottamusta omaan itseen? Onko väärin luottaa toisen arvioon? Molempiin käsityksiin lienee luontevinta vastata kielteisesti. Continue reading

Johtajan rohkeudesta

Hyvän johtajan yksi tuntomerkki on rohkeus. Rohkeus on hyve, joka sijoittuu pelkuruuden ja yltiöpäisyyden välimaastoon.

Rohkeuteen liittyy olennaisesti kyky hallita oikein yleensä negatiivisiksi koettuja tunteita, erityisesti pelkoa ja ahdistusta. Joskus pelkoa tulee kunnioittaa, joskus se tulee ylittää. Jollekulle pelon ylittäminen tietyssä tilanteessa on hyve, mutta toiselle se voi olla pahe.

Pidämme rohkeana yleensä henkilöä, joka voittaa pelkonsa. Rohkean ei tarvitse tuntea pelkoa joka kerta, kun hän on valintatilanteessa. Esimerkiksi laskuvarjojääkäri on voinut olla kauhusta jäykkänä ennen ensimmäistä hyppyään, mutta sen jälkeen jokainen hyppy on tuntunut aina vain helpommalta. Tällöin rohkeus on muodostunut habituaaliseksi hyveeksi, joka toistettuna on tullut osaksi hänen persoonaansa ja luonnettaan. Vastaavassa tilanteessa jokamies tuntisi pelkoa, mutta hän ei, koska  on toiston avulla voittanut sen.

Rohkeuden ydin

Kuitenkin tämä määre on liian suppea, jotta voisimme kuvata rohkeutta hyveenä. Hyveellisesti rohkea voittaa pelkonsa oikeista motiiveista. Henkilö voi siis olla rohkea olematta hyveellinen tai myöskään sortumatta yltiöpäisyyteen. Hyveellisesti rohkealla täytyy olla jokin hyveellinen motiivi toiminnalleen. Continue reading

Johtajan lujuudesta

Hyvän johtajan yksi tuntomerkki on lujuus. Lujuus on hyve, joka sijoittuu löperyyden ja kankeuden välimaastoon. Oikealla tavalla luja johtaja tietää milloin olla luja ja milloin joustava. Norsusta sanotaan, että se voi sekä repiä kärsällään irti puun juurineen että poimia maasta perunalastun murtamatta sitä. 

Meille on luonnollista tarrautua uskomuksiimme, kantoihimme ja teorioihimme varsin voimakkaasti. Me luonnostamme vastustamme muutosta sen suhteen mitä pidämme oikeana.

Tietomme voi kohdistua joko siihen miten ajattelemme asioiden tai sen hetkisen tilanteen olevan, mitä päämäärää meidän tulisi tässä hetkessä tavoitella, sekä sitä mikä on paras tapa pyrkiä tähän päämäärään.

Kun olemme muodostaneet kantamme, emme muuta sitä kovin helposti. Kuten sanoin, tämä on meille luonnollista ja luovuttamaton ehto, jotta voimme ylipäätään toimia tai tehdä minkäänlaisia päätöksiä. Tätä voidaan kutsua ”tiedolliseksi konservatiivisuudeksi”.

Samaan aikaan meissä kuitenkin elää pyrkimys oppia uutta. Opiskelun, keskustelujen, tutkimuksen ja kokemuksen kautta saamme tietoa maailmasta, joka voi haastaa aiemmat kantamme.

Nämä kaksi luontaista halua saavat aikaan meissä usein sisäisiä konfliktitilanteita. Continue reading

Tiedon rakastamisesta

Yksi hyvän johtajan ominaisuus on terve suhde tietoon ja tiedonhankintaan. Hän osaa erottaa olennaisen tiedon epäolennaisesta, mutta ymmärtää, että myös joutavuudella voi olla oma rakentava merkityksensä. Mutta kuinka Michael Bay tähän liittyy?

Ihmisten elämä koostuu pitkälti erilaisten asioiden haluamisesta—jopa siinä määrin, että meidän olemuksemme muotoutuu käytännössä sen mukaan mitä me rakastamme tai himoitsemme.

Ihmiset haluavat tulla rakastetuiksi ja arvostetuiksi. He haluavat omaisuutta, valtaa, seksiä ja ystäviä. Aristoteleen Metafysiikassa esittämän kuuluisan lauseen mukaan ihminen haluaa myös tietää.

Mikään näistä halun kohteista ei ole sinänsä pahaa, mutta ne voivat muuttua sellaiseksi silloin, kun niitä ei rakasteta, vaan himoitaan. Himolla tarkoitan tässä yhteydessä halua, joka toteutuu joko väärässä kontekstissa tai muuten väärällä tavalla.

Tässä esseessä keskityn nyt tarkastelemaan miten tietoa ja tietämistä tulisi rakastaa oikein. Continue reading