Kirjoittaja: Oskari Juurikkala
Oskari Juurikkala kysyi 12-vuotiaana äidiltään: "Miten filosofina voi elää?" Ehkä vastaus ei vakuuttanut, koska hän päätyi opiskelemaan taloustiedettä ja juridiikkaa. Kiinnostus filosofiaa ja elämän suuria kysymyksiä kohtaan kuitenkin vain kasvoi vuosien myötä. Oskarin suosikkiajattelijoista ylivoimainen ykkönen on Tuomas Akvinolainen, joka sattuu olemaan myös miehen suojeluspyhimys. Päätoimekseen hän tekee tätä nykyä väitöskirjaa rahoitusmarkkinoiden sääntelystä.
Politiikan retoriikka, osa 2: Puolueiden puheenjohtajat luupin alla
Sanotaan, että italialaisille politiikka on viihdettä. Entä meille suomalaisille? Miten puolueiden puheenjohtajat pärjäävät retorisesti? Oskari Juurikkala esittää puolueellisen arvionsa.
Kuten monet lukijat tietävät, toimin talouspoliittisena asiantuntijana perussuomalaisille. Tämä on pakottanut minut seuraamaan politiikkaa enemmänkin kuin laki sallii ja lääkäri määrää. Samalla olen usein pohtinut sitä, miten puolueiden puheenjohtajat pärjäävät retorisesti. … lue lisää »
Politiikan retoriikka, osa 1: Halla-ahon eetos
Kirjoitus Halla-ahon retoriikasta herätti kuumia tunteita. Yksi asia unohtui Mustakallion analyysistä: Halla-ahon eetos. Millainen se on ja miten se auttaa meitä ymmärtämään paremmin kiistellyn poliitikon julkisuuskuvaa?
Klassisen retoriikan tutkija Antti Mustakallio kirvoitti eloisan keskustelun tässä blogissa julkaistulla kirjoituksellaan "Jussi Halla-ahon radikaali retoriikka".
Mustakallio väitti, että kansanedustaja Jussi Halla-ahon retoriset vahvuudet ovat logos eli looginen argumentaatio ja pathos eli tunteisiin vetoaminen. Näkökulma sai laajempaakin huomiota (esim. Suomen Kuvalehdessä).
Kirjoitus herätti ristiriitaisia tunteita. … lue lisää »
Palasin sivistyksen parista
Isäni opetti, että asioista on puhuttava niiden oikeilla nimillä. Kieli välittää totuuden – tai vääristää sitä. Mökiltä palaavalle henkilölle on tapana sanoa: ”tervetuloa sivistyksen pariin". Totuus voi kuitenkin olla päinvastainen.
Vietin suuren osan heinäkuusta ulkomailla, maaseudulla, kaukana suurista kaupungeista.
Ja kaukana internetistä. … lue lisää »
Takinkääntöjuhlat: poliitikkojen suoraselkäisyydestä
Rehellisyys ja suoraselkäisyys ovat pääomaa politiikassa. Vai ovatko sittenkään?
Veikko Vennamolla oli tapana kutsua maamme poliittista eliittiä haukkumanimellä ”seteliselkärankaiset”. Viesti oli selvä: poliitikot ovat valmiita luopumaan periaatteistaan rahan ja menestyksen vuoksi.
Rehellisyyden hyve tarkoittaa yksinkertaisimmillaan sitä, että ihminen sanoo mitä ajattelee, ja tekee sen mitä sanonut. Viime aikoina rehellisyys ja suoraselkäisyys ovat joutuneet politiikassa koetukselle. … lue lisää »
Kannustimet ja viisas johtajuus
Ystäväni ja minä opetamme yliopistossa. Opettaminen on eräänlainen kutsumusammatti. Sitä ei tehdä rahasta.
Opettajien motivaation kannalta voisi kuitenkin olla tarpeen, että yliopiston johto miettisi raha-asioita tarkemmin. Selitän miksi.
Palkkio työn mukaan
Ystäväni opettaa teologisessa tiedekunnassa suosittua C.S. Lewis -kurssia. Kurssi järjestettiin tänä keväänä ensimmäistä kertaa. Sen suosio yllätti sekä luennoitsijan että tiedekunnan.
Suosion varjopuoli on opettajan lisääntyvä työtaakka.
Informaatiolihavuus, ylensyönti ja internet
Monet ovat tietoisia siitä, että he tuhlaavat paljon aikaa tietokoneella. Tämä turhauttaa heitä, mutta he eivät oikeastaan tiedä, mistä ongelma johtuu. Eikä heillä ole aavistustakaan siitä, mistä siihen löytyisi ratkaisu.
Mielenkiintoisen näkökulman tarjoaa brittitutkija Andrew Whitworth, joka vertaa informaatioähkyä ylensyömiseen. Hän puhuu ”informaatiolihavuudesta”.
Vapaus ja vastuu
Vertaus on osuva. Ruoka ja ravinto ovat itsessään hyviä asioita. Mutta niiden kanssa voi mennä överiksi. Silloin ruuasta tulee ongelma, joka itse asiassa vahingoittaa ihmistä ja hänen terveyttään. Ylensyönnin ongelma kasvaa varallisuuden myötä, koska kiusaukset lisääntyvät.
Internet ja työn tehokkuus
Internetin tarjoamat mahdollisuudet aiheuttavat laajamittaista tehottomuutta suomalaisissa yrityksissä. Johtajien on ymmärrettävä uudet haasteet ja vastattava niihin proaktiivisesti. Vapauden kasvaessa hyveiden merkitys korostuu.
Kymmenen vuotta sitten IT–kupla oli suurimmillaan. Monet ihmettelivät, mihin teknologiayritysten arvostukset perustuivat ja mikä oli mahdollistanut vuosia jatkuneen osakemarkkinoiden poikkeuksellisen nousun. Standardivastaus oli, että uusi ja ihmeellinen informaatioteknologia oli muuttanut talouden lainalaisuudet, koska se oli tehostanut työskentelyä niin paljon.
Se saattoi pitää osittain paikkansa. Uusi teknologia on helpottanut viestintää, leikannut monia kuluja ja mahdollistanut toimintatapoja, joista ennen ei osattu unelmoidakaan. Tämä on kuitenkin vain totuuden toinen puoli.
Suomen maabrändin johtaminen
Ollilan porukka julkaisi marraskuussa odotetun raporttinsa Suomen maabrändin kehittämisestä. Valtuuskunnan mukaan Suomen keskeisiä vahvuuksia ovat ongelmanratkaisu, luonto ja koulutus. Näiden jalostamiseen ja brändäämiseen tulisi nyt panostaa. Miten se onnistuu käytännössä?
Maabrändivaltuuskunnan johtopäätökset eivät sinänsä tarjoa suuria yllätyksiä. Oivaltavaa raportissa on kuitenkin se tapa, jolla Suomen – ja maamme mielikuvan – kehittämistä lähestytään. Valtuuskunta ei nimittäin tarjoile lähes lainkaan poliittisia ratkaisuja.
Suurisieluisuus: aktiivista unelmointia
Amerikkalainen tutkimus vahvistaa perinteisen hyve-etiikan viisauden. Unelmoinnin on yhdistyttävä toimintaan.
Alexandre Havard kirjoittaa Hyvejohtajuudessa suurisieluisuuden hyveestä: ”Suurisieluisuus saa johtajat unelmoimaan, visioimaan ja vahvistamaan mission tunnettaan.”
Tätä vasten yllätyin Helsingin Sanomien otsikosta ”Päiväunelmointi tekee ihmisen onnettomaksi” (12.11.2010). Voisiko suurisieluisuus olla haitallista?
Viisas johtaja tekee virheitä
Älä odota varmuutta, jos sitä ei ole. Opi nopeasti ja korjaa nopeasti.
”Mitään en kadu”, totesi Jouko Karvinen Kemijärven tehtaan lakkautuksen jälkimainingeissa (Talouselämä, 5.3.2009). Et siis tee virheitä?, häneltä tivattiin jälkeenpäin. ”Teen jatkuvasti virheitä.”
Hyvin sanottu. Vastaus kiteyttää käytännöllisen viisauden paradoksin. Virheitä ei välttämättä tarvitse katua.
Älä odota varmuutta, jos sitä ei ole
Epävarmuus ja virheiden tekeminen ovat etenkin nuorten esimiesten suurimpia haasteita. Pätevyys on vielä osoittamatta, joten virheet näyttävät pahalta. Virheiden tekemisestä on yleensä vain huonoja kokemuksia (koulusta varsinkin). … lue lisää »
Parempaa elämää etsimässä: Ollilan filosofiset seikkailut
Maija-Riitta Ollila, Johtajan parempi elämä (Helsinki: WSOYpro, 2010). 289 sivua.
Hyvän elämän etsintä on muodissa, ja se näkyy myös johtamiskirjallisuudessa. Maija-Riitta Ollilan Johtajan parempi elämä (WSOYpro, 2010) osuu tähän saumaan. Tosin paikoitellen tuntuu siltä, että filosofikonsultin teos iskee ohi.
Johtajan parempi elämä ei edusta tyypillistä amerikkalaista johtamiskirjallisuutta. Se on pikemminkin filosofinen retki kuin käytännöllinen opaskirja. Siinä on teoksen vahvuus ja heikkous.
Hyvää kirjassa on se, ettei se tyydy pinnallisiin sloganeihin, vaan pyrkii pureutumaan aiheeseensa syvällisemmin. Ollila puhuu etiikasta sen klassisessa mielessä, joka toisinaan unohtuu nykymaailmassa. Etiikassa ei ole ensisijaisesti kyse säännöistä ja niiden perustelusta, vaan hyvän elämän etsimisestä. Kirja edustaa kantaa, jonka mukaan mikään ei ole niin käytännöllistä kuin etiikka. … lue lisää »
Hyveet strategisessa johtamisessa: Case Nokia
Onko hyveillä merkitystä strategisessa johtamisessa? Nokian menestys – ja alamäki – osoittavat, että kyllä on. Paljonkin.
Talouselämä julkaisi mielenkiintoisen artikkelin Nokian vaikeuksista (”Ollilan uhkapeli”, 17.9.2010). Se osoitti oivaltavasti hyveiden yhteyden menestyksekkääseen strategiseen johtamiseen.
Nokian menestys 1980-luvun lopulta lähtien perustui useiden hyveiden yhteispeliin koko organisaation tasolla: uskallus, ahkeruus, nöyryys jne. Viime vuosina Nokiasta on kuitenkin tullut mielikuvatasolla pikemminkin kriisiyhtiö. Talouselämän mukaan Nokian tapaus havainnollistaa yritysguru Jim Collinsin uusimpia teorioita, joita hän esittelee kirjassaan Parhaasta pohjalle vai vahvana eteenpäin.
Toimittaja Jyrki Alkion mukaan Nokia on langennut jo neljään Collinsin nimeämään virheeseen: menestyksen synnyttämä ylimielisyys, pidäkkeetön kasvun tavoittelu, riskien ja vaarojen kieltäminen sekä hätäinen pelastuksen etsiminen.
Kiinnostavinta on kuitenkin se, että kaikki mainitut virheet liittyvät hyveisiin – tai siis niiden puutteeseen.



