Hyveellinen rentoutuminen: johtajan tehokkuuden ehto

Johtajuus vaatii rentoutumista. Mutta tuloksekas rentoutuminen edellyttää hyveitä. Ilman niitä ihminen vaappuu epävakaasti työnarkomanian ja laiskottelun välillä löytämättä koskaan asian ydintä.

Paradoksi: miten moni sanookaan lähteneensä lomalle väsyneenä ja palanneensa vielä väsyneempänä.

Rentoutumisen tarve

Työnarkomania, jatkuvat ylityöt, rästit, paineet, sähköpostit ja dokumentit päivällisellä ja yömyöhällä… Joskus miehen pitää tehdä mitä miehen pitää tehdä – mutta rajansa kaikella.

Ihminen, joka ei osaa rentoutua, ei osaa elää kuin ihminen. En tietenkään yritä puolustella laiskottelua. Mutta ihminen ei ole väsymätön kone, vaan sielun ja ruumiin kokonaisuus, joka tarvitsee toistuvaa uudistumista.

Kirjassaan The 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen, s. 302) Stephen Covey kuvaa sisäisen uudistumisen tarvetta hauskalla tarinalla:

Oletetaan, että tapaat metsässä miehen, joka sahaa puuta nurin hiki hatussa.
”Mitä sinä teet?” kysyt häneltä.
”Etkö näe?” kuuluu kärttyinen vastaus. ”Kaadan puuta.”
”Näytät väsyneeltä!” sinä huudahdat. ”Kuinka kauan olet jo sahannut?”
”Kuudetta tuntia”, mies vastaa, ”ja olen aivan poikki! Tämä on kovaa hommaa.”
”Mikset sitten pidä muutaman minuutin taukoa ja teroita sahaasi?” kysyt. ”Varmasti työ sujuisi silloin ripeämmin.”
”Ei minulla ole aikaa sellaiseen”, mies virkkaa painokkaasti. ”Minun täytyy sahata!”

Continue reading

Vaeltajan mietteitä

Viisi päivää erämaassa panivat miettimään kärsivällisyyden hyvettä.

Palasin juuri viiden päivän vaellukselta Lapista. Hullun hommaa. Mutta antoisaa ja opettavaista.

Rinteillä tepastellessa oli aikaa pohtia jos jonkinlaisia asioita, pieniä ja suuria. Erityisellä tavalla jäivät mieleen käytännölliset oppitunnit kärsivällisyydestä ja kestävyydestä.

Kestävyyden koulussa

Kärsivällisyys joutuu nimittäin vaelluksella usein koetukselle. Minuun teki vilpittömästi vaikutuksen porukkamme jatkuva positiivisuus: henki oli aina myönteinen ja kannustava, ei koskaan kritisoiva ja valittava, vaikka joskus kohtasimmekin vaikeuksia ja uupumusta.

Continue reading

Hyvejohtajuuden kognitio-ohjaus

Onko pörssikulttuuri johtanut kestämättömän ahneuden kulttuuriin? Miten muuttaa yritystoiminnan arvoja?

Talouskriisi on herättänyt keskustelua johtajuuden ja yritystoiminnan arvoista. Onko kaikki muuttunut ahneudeksi? Missä on menty vikaan, mitä pitäisi korjata ja miten?

En väitä, että voitto ja sen tavoittelu olisivat pahoja asioita sinänsä. On kuitenkin syytä kysyä, miten suuri rooli sillä tulisi olla terveessä yritystoiminnassa. Haaste on siinä, että yritysten ohjausjärjestelmät keskittyvät numeerisiin kasvulukuihin moraalisesti itseisarvoisten tavoitteiden kustannuksella.

Continue reading

Viisas aloittaa tavoite mielessään

Kuvittele, että saavut hautajaisiin, ja arkussa makaat sinä itse. Millaisia muistopuheita sinusta pidetään? Ajatusleikki auttaa kysymään, mikä on elämämme tavoite.

Teoksessaan 7 Habits of Highly Effective People (suom. Tie menestykseen) Stephen Covey esittää seitsemän toimintatapaa, joita hän pitää aidon tuloksellisuuden olennaisina osina. Toinen toimintatapa kuuluu: Aloita tavoite mielessäsi.

Se voi kuulostaa itsestään selvältä, mutta on kaikkea muuta. Covey tekee lukijalle ajatuskokeen: kuvittele, että saavut hautajaisiin, ja arkussa makaat sinä itse… Miten toivoisit muistopuheita pitävien henkilöiden kuvailevan sinua? Millainen aviopuoliso ja vanhempi olit? Millainen poika tai tytär? Millainen ystävä? Millainen työtoveri?

Tämä ajatusleikki ei ole Coveyn oma keksintö. Lukuisat pyhimykset ovat pitäneet kuolemaa – ja tuonpuoleista elämää – mitä hedelmällisimpänä mietiskelyn aiheena. Se auttaa kysymään, mikä todella on elämämme ja toimintamme tavoite. Eikä kyse ole siitä, mitä haluaisit muiden ajattelevan sinusta, vaan siitä, millainen todella haluaisit olla.

Continue reading

Tuloksellisuus: keskittymisen ja uhrauksen hedelmä

Nettiaika on luonut infoähkyn. Miten selvitä päivästä tuhlaamatta ajan lahjaa? Studiositas ja curiositas ovat vanhoja käsitteitä, mutta eivät vanhentuneita. Miten ne liittyvät Facebookiin?

Luin mielenkiintoisen uutisen. Siinä kerrottiin tutkijoiden havainneen, että internetissä surffaileminen vaikuttaa kielteisesti nuorten opiskelukykyyn. Kyse ei tutkijoiden mukaan ole vain lukutaidosta, vaan kyvystä keskittyä ja syventyä asioihin, mennä pintaa syvemmälle.

Meissä, nettiajan ihmisissä, tuollainen uutinen voi synnyttää puolustusreaktion. Mutta se voi myös herättää: ehkä kyse ei olekaan vain tekniikasta. Ehkä sama pätee nykyiseen ”infoähkyyn” laajemminkin.

Eikä se koske vain nuoria.

Continue reading

Humoristinen hyve

Huumorintaju ei ole vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen.

Olen viime aikoina lukenut Thomas Moren elämäkertaa (Gerard Wegemer: Thomas More. A Portrait of Courage). Kirjoittajan maalaama henkilökuva korostaa Moren positiivista elämänasennetta ja hyvää huumorintajua.

Kuuluisa humanisti-kirjailija-valtiomies-pyhimys oli paitsi sivistynyt renesanssi-ihminen myös harvinaisen hauska seuramies. More oli 1500-lukulaisen Lontoon kuuluisimpia ihmisiä, jota arvostivat niin älymystö ja virkamiehistö kuin tavalliset kaduntallaajatkin. Mikä tilaus huumorintajulle olisikaan rakkaassa Suomessamme, tosikkojen luvatussa maassa.

Huumorin taito

Thomas More ei ollut vain luonnostaan lahjakas ja huumorintajuinen. Hän itse asiassa ”opiskeli” huumoria, nimittäin osana klassista retoriikkaa. More ymmärsi, että huumorin tuomalla lempeydellä voidaan tuoda arkeen tarpeellista kepeyttä ja leikkisyyttä. Etenkin kun hänen täytyi virkansa puolesta välittää toisille jokin kova viesti, hän pyrki pukemaan asian siten, että isku olisi mahdollisimman pehmeä.

Mutta huumorintaju ei ole – eikä se ollut Morellekaan – vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen. Continue reading

Ystävyyden jalo taito

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että ystävyys on hyve. Hyveen olemukseen kuuluu se, että siinä voi kasvaa. Mutta ystävyydellä on myös riskinsä.

Tuttavani aloitti hiljattain koulunopettajana. Eräänä päivänä hänen kollegansa opasti häntä: opettaja ei saa olla oppilaiden ystävä. Tuttavani joutui hämilleen: hänhän halusi nimenomaan olla lasten ystävä – aikuinen ja auktoriteetti tietenkin, mutta myös ystävä.

Tapaus ei liene ainutlaatuinen. Myös aikuisten maailmasta löytyy vastaavaa. Kuinka moni voi sanoa olevansa esimiehensä taikka alaistensa ystävä? Toisaalta ystävyys on niin luonnollinen asia, että varsin moni jäykkä ja pinnallinen tuttavuus voisi syventyä ystävyydeksi, jos osapuolet niin haluaisivat.

”Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”

Kaikki tarvitsevat ystäviä. Aristoteles aloittaa ystävyyttä käsittelevän kommentaarinsa toteamalla, että ystävyys on ”mitä välttämättömintä elämiselle, sillä ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää, vaikka hänelle olisi kaikki muu hyvä” (Nikomakhoksen etiikka, kirja VIII, luku 1).

Täällä Suomessa ongelma on ehkä siinä, että usein suhtaudumme ystävyyteen varsin passiivisesti. Oletamme, että ystävyys on asia, joka vain ”tulee vastaan” — siis jos on tullakseen. Ajattelemme, että ystävyys riippuu ennen kaikkea toisesta henkilöstä, hänen luonteestaan ja asenteestaan minuun.

Riippuuko ystävyys ennen kaikkea toisesta? Kyllä ja ei. Continue reading

Rakkaus on…

Att bli älskad är stort
Bara att älska är större

(Lisa Ekdahl)

Joulu lienee kaikista juhlista selvimmin perheen ja yhdessäolon juhla. Ei siis ole ihme, että nekin jotka eivät joulun uskonnollista merkitystä ymmärrä tai tunnusta, aina uudelleen kokevat sen erityisenä ajankohtana. Ihminen ei nimittäin voi elää ilman ystävyyttä ja perhettä, ilman rakkautta.

Rakkaus: itsestäänselvä mysteeri

Mutta mitä rakkaus oikeastaan tarkoittaa?

Rakkaus on helpon vaikea puheenaihe. Tiedämme siitä enemmän kuin huomaammekaan, mutta silti ymmärrämme sitä aivan liian vähän. Haluaisimme kuulla siitä puhuttavan useamminkin, mutta itse emme oikein kehtaa puhua siitä. Se on johtava teema musiikissa, kirjallisuudessa ja näyttämöllä, mutta olemme kadottamassa sen syvimmän olemuksen.

Suuren haasteet tuottaa se, että käytämme yhtä ainutta sanaa niin monissa eri merkityksissä. Viihdekulttuurin läpitunkema sentimentaalinen käsitys rakkaudesta eräänlaisena psykofyysisenä tilana eroaa merkittävästi rakastamisen käsitteestä, joka on pikemminkin tekoja kuin tunteita. Mutta toisaalta sentimentaalista rakkautta ei voi niin vain heittää syrjään, koska siinäkin on totuuden siemen.

Continue reading

Nöyryys ja suurisieluisuus: vihollisia vai veljeksiä?

Nöyryys on elämänilon perusedellytys. Mutta nöyristely on aidon nöyryyden irvikuva. Suurisieluisuus, joka on palaamassa suomalaisten sanavarastoon, on puolestaan nöyryyden kaksoisveli.

Johtajuuden syvimmät hyveet ovat suurisieluisuus ja nöyryys. Näin asian esittää Alexandre Havard kirjassaan Virtuous Leadership (Scepter, 2007): suurisieluisuus saa johtajan unelmoimaan ja tavoittelemaan suuria asioita; nöyryys ohjaa hänet palvelemaan muita. Näihin kahteen luonteenominaisuuteen rakentuu todellisen johtajan nauttima arvovalta ja luottamus.

Mutta eikö tässä yhdistelmässä ole jotain ristiriitaista? Eikö suurisieluisuus ole suorastaan nöyryyden vastakohta?

Ei ole. Niiden välillä vallitsee syvä toisiaan tukeva suhde, jota voisi suorastaan kutsua riippuvuudeksi: vain aidosti nöyrä voi olla aidosti suurisieluinen. Ja päinvastoin.

Ole nöyrä, mutta älä nöyristele

Meillä on vaikea suhde nöyryyden kanssa. Varsinkin Suomessa. Toisaalta olemme hyvin kunnianhimoisia, mutta toisaalta emme haluaisi, että kukaan huomaa – tai ainakaan huomaa meidän haluavan tulla huomatuksi. Lisäksi olemme varsin jääräpäinen kansakunta, mikä on merkki ylpeydestä.

Continue reading

Ilon lahja ja salaisuus

Voi näyttää siltä, että ilo ei ole hyve. Ilohan kumpuaa siitä, että saa sen, mitä kaipaa. Mutta usein emme saa sitä, mitä kaipaamme. Siispä olemme tyytymättömiä tai masentuneita, emmekä voi sille mitään. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Eräs ulkomaalainen psykologituttuni vieraili helsinkiläisessä sairaalassa. Hän pani merkille taustalla soivan suomalaisen tangon. Vähän asiaa harkittuaan hän kysyi hienovaraisesti: ”Anteeksi, mutta miksi soitatte potilaille niin masentavaa musiikkia? Haluatteko, että he tappaisivat itsensä?”

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole arvostella suomalaista tangoa, eikä puhua musiikista muutenkaan. En myöskään tarkoita sanoa, että uskoisin korkeiden itsemurhatilastoiden johtuvan yksinomaan ”masentavasta musiikista”.

Tarkoitukseni on pikemminkin puhua ilosta.

Mitä ilo on?

Ilo ja iloisuuden hyve

Voi näyttää siltä, että ilo ei ole hyve. Ilohan kumpuaa siitä, että ihminen (tai muu olento) saa sen, mitä kaipaa. Mutta usein emme voi saada sitä, mitä kaipaamme. Siispä olemme tyytymättömiä, surullisia tai masentuneita, emmekä voi sille mitään.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Yritetäänpä tarkentaa hieman: ilo sinänsä ei ole hyve, mutta iloisuus on. Iloisuuteemme voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme.

Continue reading

Pienet asiat ovat suuria asioita

Mikä on uskollisuuden salaisuus? Rakkaus. Mutta mikä on rakkauden salaisuus? Pienet asiat.

Helsingin puistot ovat aina olleet mukavia. Mutta viime aikoina niihin on ilmestynyt miellyttävä yksityiskohta. Nimittäin kyltit, joissa lukee: ”Pienet asiat ovat suuria asioita.”

Viisaasti sanottu. Se on myös loistava yhteenveto hyveistä.

Haluaisin lyhyesti soveltaa ajatusta hyveeseen, joka ei ehkä ole muodissa, mutta jota juuri siksi tarvitaan erityisesti. Sen nimi on uskollisuus.

Uskollisuus on kuitenkin varsin abstrakti käsite, enkä aio tehdä tästä filosofista tutkielmaa, joten menen heti asian ytimeen ja haavan paikkaan: uskollisuus avioliitossa.

Continue reading

Voitontavoittelun ideologia vaara taloudelle

Keskustelin parin ystävän kanssa siitä, mikä on järkevän liiketoiminnan tavoite ja moottori. Onko se puhdas voitontavoittelu? Jos ei, niin mitä tekijöitä pitäisi ottaa huomioon?

Oli mielenkiintoista huomata, miten syvälle meidän kulttuuriimme ja ajattelutapoihimme on uurtunut — ainakin kaupallisten ihmisten keskuudessa — tämä puhtaan voitontavoittelun maksiimi. Siitä on tullut todellinen ideologia.

Kaksi väitettä

Voitontavoittelun ideologiaan sisältyy kaksi väitettä: (1) voitontavoittelu on ainut tekijä joka oikeasti ajaa bisnestä (faktuaalinen väite), ja (2) voitontavoittelu on järkevin tapa tehdä bisnestä (normatiivinen väite). Continue reading

Omatuntotalous: uutta ja vanhaa

1980-luvulla oli muodikasta ylpeillä ahneudella. Onneksi ei tänä päivänä. Muodikkaampaa on puhua moraalisuudesta.

Esimerkkinä siitä on uusi kirja nimeltä Omatuntotalous (Talentum). Teoksen ovat kirjoittaneet mainostoimisto PHS:n strategiajohtaja Jaana Haapala sekä vapaa kirjoittaja Leena Aavameri.

Valitettavasti en vielä ole saanut kirjaa käsiini, mutta Continue reading