Kirjoittaja

Santi Martínez syntyi Barcelonassa ja muutti Helsinkiin 17-vuotiaana. Hän on valtiotieteiden maisteri Helsingin yliopistosta ja MBA. Nykyään hän toimii taloudenhoitajana suomalaisessa yleishyödyllisessä yhdistyksessä. Santi on jalkapallomiehiä, ja sen lisäksi hän viihtyy tärkeiden kysymysten pohtimisessa. Totuuden ja vapauden välinen suhde on Santin lempiaiheita.

Hyve-etiikka ja nuorten kasvatus


Kasvattaminen on haastava taitolaji. Epävarmuus ja luottamuspula eivät ole kasvatuksen viimeinen sana. Hyve-etiikka haastaa intellektuaalisen ja eettisen relativismin.

Yksi tärkeimmistä tehtävistä, joka meillä kaikilla on, on kasvattaa tulevia sukupolvia. Se on hyvin luonteva tehtävä: kaikkihan välitämme niistä, joita rakastamme ja toivomme heille parasta. Haluamme, että he voivat fyysisesti hyvin ja että he myös oppivat löytämään suuntaa elämässään ja erottamaan hyvän pahasta.

Mutta niin luontevia kuin ne ovatkin, koulutus- ja kasvatustehtävät eivät koskaan ole olleet helppo asia. Nykyään näyttää siltä, että ne ovat entistä vaikeimpia. Nykynuoret kun eivät näytä olevan niin vastaanottavaisia kuin aikaisemmin saamaan vanhemmilta ohjeita.

Usein puhutaan sukupolvien välisestä kuilusta. Mikä siis on mennyt pieleen?

Lue lisää »


Hyvä johtaja on hyvä alainen


Hyvejohtajuus-blogissa on puhuttu johtajista kyllästymiseen asti. Entä alaiset: Onko heille tarjolla jotakin? Eikö johtajuus ole tarkoitettu kaikille? ”Eläköön hyve-alaisuus!” sanoo Santi Martínez.

the-broken-chain1Monille sana johtajuus — ja varsinkin johtaminen — koskee kysymystä: Miten saan muut tekemään mitä heidän tulee tehdä? Toisin sanoen johtajuudella on tekemistä käskyjen, ohjeistusten, suunnan näyttämisen yms. kanssa. Johtaja siis määrää, johtaja käskee, ja muut tottelevat.

Hyvejohtajuuden käsite on avannut vallankumouksellisella tavalla uusia näkökulmia johtajuuskeskusteluun. Hyvejohtajuus tuo mukanaan aspekteja henkilökohtaisesta kehityksestä — henkilökohtaiseen erinomaisuuteen pyrkimisestä — tavalla, johon aikaisemmat johtajuusmallit eivät yltänneet. Siinä missä johtajuusopit yleensä jakavat varsin staattisesti organisaation sisäisen rakenteen kahteen leiriin — johtajiin ja alaisiin —, hyvejohtajuuden mukaan jokainen on kutsuttu johtajuuteen. Hyvejohtajuusmalli on dynaaminen, sillä se tukee kehitystä, liikettä eteenpäin, muutosta parempaan.

Mutta miten alainen voi olla myös johtaja? Tämän ymmärtämiseksi auttaa käsite ”hyve-alaisuus”. Lue lisää »


Abortti ja poliittinen korrektius


Feto”Totuudellisuus edellyttää rohkeutta – rohkeutta puolustaa moraalista totuutta, vaikka se olisi poliittisesti epäkorrektia tai provosoivaa.” (1)

Alun perin ajattelin kirjoittaa aivan toisesta asiasta. Törmäsin nimittäin viime viikolla mielenkiintoiseen kirjaan The Future of Management (2), josta halusin kertoa muutaman asian.

Teen sen kuitenkin ensi kerralla, sillä luin eilen Helsingin Sanomien sunnuntaidebatissa kirjoituksen, joka sai minut vaihtamaan aihetta. Kirjoitus käsitteli aborttia. Se palautti heti mieleeni edelliset Alexandre Havardin sanat. Lue lisää »


Santiagon tie: pyhiinvaeltajan mietteitä johtajuudesta


santiagosplashJohtajuus on elämäntapa. Se koskee siis koko elämää eikä pelkästään työelämää. Se koskee myös hetkiä, kun olemme yksin. Jos johtajuus koskee kaikkea, se voi myös oppia kaikesta, jopa pyhiinvaelluksesta. Yksi vaeltajan perusominaisuuksista on irtautuminen.

Olin viime kuussa kävelemässä Santiagon tietä. En kävellyt koko tietä vaan pelkästään loppuosuuden: n. 140 km. Meitä oli viiden hengen ryhmä.

Välillä kävelimme yhdessä, välillä jokainen käveli yksinään. Matkan aikana voi tutustua muihin vaeltajiin ja keskustella heidän kanssaan. Ihmisiä on joka lähtöön, joten mielenkiintoisia keskusteluja syntyy helposti.

Kävelyn aikana voi myös hiljentyä ja pohtia pintaa syvempiä kysymyksiä. Minä myös rukoilin. Kerran pitkää ja loputtomalta näyttävää suoraa kävellessäni mietin, mitä koko vaellus voi kertoa johtajalle.
Lue lisää »


Hyveet ja rakastaminen


alianzasRakastaminen ja rakkauden osoittaminen eivät ole sama asia. Mutta hyveet auttavat molemmissa. Nöyryys, suurisieluisuus, rohkeus ja jopa järjestys — miten ne liittyvät rakkauteen?

Toukokuussa kirjoitin rakastamisen kriisistä. Lupasin kirjoittaa seuraavaksi siitä, miten hyveet voivat konkreettisesti auttaa ”rakastamaan paremmin”.

Tuohon väitteeseen haluaisin lisätä vielä toisen: hyveet auttavat osoittamaan rakkautta paremmin.

Molemmat väitteet kulkevat yhdessä ja ne vahvistavat toisiaan, mutta ne eivät ole sama asia.
Lue lisää »


Rakastamisen kriisi


compromiso

Sujuuko enää aito rakastaminen kaikilta? Joskus tuntuu siltä, että sitä täytyy treenata. Mutta… mitä rakastaminen oikeastaan tarkoittaa?

Minulla on tapana osallistua keskiviikkoiltaisin kahvipöytäkeskusteluun muutamien ystävien kanssa. Kutsumme näitä tapaamisia ”Discussion Coffeeksi.” Nimessä on vähän ironiaa, sillä kaikki juomme teetä. Mutta nimellä on oma historia, josta en lähde nyt kertomaan.

Muutama viikko sitten puhuimme Discussion Coffeessa ihmisen kyvystä rakastaa. Joku meistä sanoi, että nykyään eletään rakastamisen kriisiä.

Äskeinen väite saattaa ensiajatuksella yllättää, mutta kun vähän pysähtyy miettimään, huomaa, että siinä voi olla jopa asiaa. Uskon, että ajatus on blogiartikkelin arvoinen.
Lue lisää »


“Hyvejohtajuus ja arvojohtajuus — miten ne eroavat?”


Strength in NumbersEtiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?

Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.

“Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta ei nimellä?” ystäväni kysyi.

Vastaus kysymykseen ei ole helppo.

Asiantuntija tuli avuksi: “Arvo on alku, hyve on loppu”, hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan. Lue lisää »


Ale


saleJohtajuuskeskusteluissa voi helposti unohtaa, että yksi johtajuuden peruspilareista ja samalla sen tavoitteista on palveleminen. Mutta onko palveluhenki muodissa?

Joulun jälkeen tulee ale ja tipaton tammikuu. Jälkimmäinen ei kiinnosta minua, kun ei ole tarvetta. Ensimmäistä on mielenkiintoista seurata. Samoilla ihmisillä, joilla ensin oli joulukiirettä, on nyt kiire ostamaan alennusmyynnissä. Joulurauha jäi näköjään lyhyeksi. Minäkin ostin. Ja mietin.

Mieleen tuli muun muassa Tommy Hellstenin kirjan otsikko “Saat sen mistä luovut”. En ole kirjaa lukenut, joten en voi sen sisällöstä puhua. Mutta kirjan nimeä pohdiskelin. Kun tavaratalossa katsoin ympärilleni, en voinut olla samaa mieltä Hellstenin kanssa. Miten on mahdollista, että kun luovun ale-paidan ostamisesta, saan kuitenkin sen? Tämä ihmettelyni korostui nähdessäni tavaroiden runsautta. Tarjolla oli kaikenlaista. Hellsten varmastikin taitaa tarkoittaa aivan jotakin muuta, ajattelin.

Lue lisää »


Joulukiire ja joulurauha


pajaritoKiirettä pitää. Melkein en ehdi kirjoittaa tätä artikkelia. Mutta kiirettä mihin? Päätin pysähtyä pohtimaan kiiren todellista merkitystä.

Paradoksi: joulurauha ei tule ilman sitä edeltävää joulukiirettä. Ennen joulua kenelläkään ei ole aikaa mihinkään… Täytyyhän käydä jouluostoksilla, hoitaa järjestelyjä… Minäkään en ole kirjoittanut vielä joulukortteja. Teen sen tänään, kun olen kirjoittanut tämän jutun loppuun.

Tämä minun oma näennäinen ajanpuutteeni ja muiden ihmisten kiireet tuovat mieleeni italialaisen Susanna Tamaron sanat. Tamaro kirjoittaa teoksessaan Kulje sydämesi tietä, että elämä ei ole aikajuoksu, jossa täytyy aina käyttää aikaa tehokkaasti. Se on pikemminkin ampumakilpailu: siinä tärkeintä ei ole ajan säästö, vaan osuminen maaliin.

Se on tosiasia, ettei meillä ole aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaisimme tehdä. Tämän kaikki hyväksymme. Mutta on vaikeampaa hyväksyä, ettei tarvitse tehdä kaikkea, mitä haluaa. Tämä todellisuus täytyy hyväksyä myös.

Kiire ei saa olla sama asia kuin ajanpuute. Kiire on asennekysymys. Kiire syntyy, kun emme hyväksy tai unohdamme, ettemme ehdi tehdä kaikkea, mitä haluamme ja siksi ei pidä tehdä kaikkea, mitä haluamme. Kiireessä asiat tulee helposti tehtyä pintapuolisesti. Kiireessä aina tuntuu, että omistaa liian paljon aikaa yhteen asiaan. Tyytymättömyys itseään ja ympäristöä kohtaan kasvaa ja sisäinen rauha katoaa. Kiire ei siis lupaa hyvää. Lue lisää »


Anteeksi


anteeksiAnteeksipyyntö saattaa tuntua joskus häviöltä. Kyseessä on silti aina voitto. Voitto kohti suuruutta.

Tunnustan: minäkin olen aikuisena lukenut Harry Potteria. Olen lukenut kaksikin kirjaa. Tykkäsin. Paitsi että juoni on älykäs, kieli on rikasta ja eri hahmot ovat hyvin ajateltuja, Potterin kirjoissa on paljon hyveitä.

Pidin erityisesti siitä, kun Harry kerran keskustelee velhokoulun rehtorin kanssa ja tämä sanoo Harrylle: “Kuule, Harry, muista että elämässä tärkeintä – mikä tekee sinusta hyvän – eivät ole taitosi vaan valintasi.” Tämän muistin, kun luin Alexandre Havardin kirjaa Virtuous Leadership: An Agenda for Personal Excellence. Kirjassa todetaan, että tottumukset muokkaavat ihmisen. Lue lisää »


Häpeä


verguenzaOnko häpeä pelkkä temperamenttinen piirre? Vai onko se voitettavissa hyveiden avulla? Hyvän ja aidon elämän harjoittaminen vaatii häpeän voittamista.

Pari viikkoa sitten olin taas bussissa. Se ei ole mikään yllätys, autoa kun ei ole ja täytyy päästä töihin jollakin keinolla. Oikeastaan käytän bussia joka päivä. Mutten joka päivä huomaa asioita, jotka herättävät huomioni. Pari viikkoa sitten silti jokin sai minut menemään itseeni ainakin vähäksi aikaa.

Bussissa istui Downin syndroomaa poteva nuori mies. Hän istui yksin. Hän välillä hymyili, välillä katsoi ympärilleen. Hän ei sanonut mitään. Kukaan ei koko matkan aikana istunut hänen viereensä. Minäkään en istunut. Moni seisoi. Pohdin miksi.
Lue lisää »


Aitoa elämää


Aitoa elämäAitous on hyve, jota kaikki arvostavat. Silti monet näyttävät viihtyvän näyteikkunassa. Miksi?

Koulu alkoi jo kaksi viikkoa sitten. Sen huomaa ainakin bussissa. On mukava seurata pikkukoululaisten menoja reppu selässä. On myös mielenkiintoista kuulla heidän keskustelujaan (vaikkei niitä haluaisi kuunnella, niiden kuulemista ei voi välttää) ja yrittää vertailla ne meidän keskusteluihimme, kun olimme heidän ikäisiään. Vielä mielenkiintoisempaa on kuulla heidän kännykkäkeskustelujaan. Niitä jopa kuuntelen välillä mielelläni. Tuntuu siltä, että he puhuvat kaikille bussissa matkustaville.

Muttei se minua häiritse: he ovat sentään vielä lapsia tai melkein lapsia, ja lapsissa on aitoutta.

Mutta vastaavia keskusteluja kuulee varttuneempienkin ihmisten suista. Ne kyllä askarruttavat. On lähes paradoksaalista havaita, kuinka aikoina joissa yksityisyyden suojasta pidetään niin paljon huolta, jotkut ihmiset ovat valmiina puhumaan itsestään niin raa’an avoimesti tuntemattomien ihmisten kuullessa.

Lue lisää »