Mielenmaisemia – merkityksellisen elämän äärellä

Mistä kirjan kirjoittaminen alkaa? Joskus ideasta, joskus pyynnöstä, joskus siitä, että miettii, mitä haluaisi ymmärtää paremmin. Tällä kertaa teksti alkoi syntyä kokemuksista ja sopivasta ajankohdasta. 

Se, mitä ihmisten välillä ja mielessä tapahtuu, on sekä kiehtovaa että kummallista. Miksi joidenkin kanssa kaikki sujuu, toisten kanssa hankausta taas ei voi välttää? Miten tunnelma voi muuttua hetkessä ja miksi jotkut ajatukset jäävät vaivaamaan? Mikä selittää hyvän tai kurjan olon, ja miksi tietyt tilanteet ja keskustelut toistuvat kuin samaa kaavaa noudattaen? Entä miksi joskus on ymmällään tutussakin seurassa siitä, mitä nyt on meneillään?  

Tulossa oleva pyörämatka tuntui olevan juuri oikea paikka näille pohdinnoille. Matkapäivien rytmi ja vaihtuvat maisemat antavat tilaa uudelle, ja pyöräilyn toistuva liike rauhoittaa ja ohjaa olemaan läsnä hetkessä. Kun on irti päivittäisistä rutiineista ja vain kulkee, ajatuksilla on tilaa vaeltaa. Mieli täyttyy ja tyhjenee, järjestyy ja uudistuu, ja tärkeät asiat alkavat löytää paikkansa. 

Mietin lämpimiä ja kylmiä katseita ja eleitä, jotka kertovat kiinnostuksesta tai välinpitämättömyydestä. Tunnistin lauseita ja sanoja, joilla on ihan oma merkityksensä juuri minulle. Tunsin konkreettisesti, kuinka tärkeää on tavoittaa kaikissa tilanteissa edes ripaus rauhallisuutta, kiireettömyyttä ja vapauden tunnetta. Muistin tunteet, jotka tuntuvat koko kehossa, myllertävät mieltä ja saavat hetkessä järjestäytyneenkin mielen paikoiltaan. Joskus tunteet taas ovat kuin lankasotku, kietoutuneina toisiinsa ja muodostaen vaikeasti avattavia solmuja. 

Niin käy joskus myös ihmissuhteille. En voinut olla ajattelematta, että jos hieman kärjistää, ne ovat elämän eliksiiri tai myrkky. Pahimmillaan suhteet ovat jännitteisiä, raastavia tai tuhoisia, parhaimmillaan läheisiä, antoisia ja tärkeitä. Ja toisinaan kanssakäyminen voi saada kummallisia muotoja: ylenpalttista halua miellyttää, tarvetta salata kaikki mahdollinen, yrityksiä peitellä ilmeinen tai tuhoisia sosiaalisia pelejä. Nekin ovat osa mielenmaisemaamme ja sosiaalisia tilanteita.   

Vuorovaikutus olisikin helppoa, jos kohtelisimme kaikkia aina yhtä huomaavaisesti, kiinnostuneesti ja tasavertaisesti. Mutta kun läsnä on aina myös aiemmat toiveet, pettymykset ja salaisuudet, ei ihme, jos olo on välillä hankala. Sillä on vaikutuksensa myös suhtautumiseen, yhteenkuuluvuuden tunteeseen ja haluun olla yhdessä. 

Ja siihen, mitä mielessä alkaa pyöriä. Mielessämme olevat yli 60 000 päivittäistä ajatusta voivat kiertyä yhteen, jumittaa mielen, luoda uutta, karata tavoittamattomiin ja palata yllättäen. Kun mieli on hyvä, aivotkin toimivat paremmin. Jos sen sijaan tuntuu raskaalta tai turhalta, ajatuksetkin alkavat takkuilla eikä voimia meinaa riittää mihinkään. 

Pyöräillessä oli hyvä hetki myös pohtia, miten tilanteet ja ihmiset vaikuttavat suoraan mieleemme. Se, millainen tunnelma päivästä jää, riippuu paljon siitä, keitä on tavannut ja mitä on tapahtunut. Jos päivä on täynnä äkäisiä kommentteja, välinpitämätöntä tuiskahtelua ja nyrpeitä ilmeitä, on olo täysin toinen kuin silloin, kun ympärillä on ystävällisiä kasvoja, hyväntuulista puhetta ja auttamista puolin ja toisin. Sellaiseen ympäristöön kaipaa, vastakkaista taas karttaa. 

Kesän muistiinpanot kasvoivat kirjaksi tunteiden vaikutuksesta, vuorovaikutuksen merkityksestä, mielen voimasta ja ihmissuhteista.  Mielenmaisemia – merkityksellisen elämän jäljillä (2020, Partuuna) on kirja siitä, mitä ihmisten välillä tapahtuu arjen vuorovaikutustilanteissa. Se kertoo, kuinka pienillä hetkillä, sanoilla ja teoilla on suuri vaikutus. Ne koskettavat tunteita, paljastavat suhtautumisen ja saattavat muuttaa suhteita ihmisten välillä. Samalla kirja on myös matkakertomus, joka kertoo pyöräilyn ja kävelyn voimasta. 

Keitä ajattelin kirjaa kirjoittaessani? Niitä, joiden työ on ihmisten kanssa toimimista ja niitä, jotka haluavat ymmärtää muita ja itseään paremmin. Kaikkia, jotka haluavat vahvistaa sosiaalisia taitojaan ja parantaa ihmissuhteitaan. Ja erityisesti heitä, jotka ovat uteliaita kurkistamaan mielenmaisemaan ja haluavat tehdä arjestaan onnellisemman.  

Vuorovaikutuksen muotoilu

Palvelumuotoiluun ei voi olla törmäämättä. Se herätti miettimään, miten palvelumuotoilun ideaa voisi hyödyntää vuorovaikutuksen ja sosiaalisten tilanteiden sujuvoittamisessa. Palvelumuotoiluhan pyrkii tekemään asiakkaan kokemuksesta paremman. Jopa erinomaisen, loistavan tai elämyksellisen.

Taustalla on näkemys, että vain ymmärtämällä käyttäjää voidaan tuottaa menestyviä palveluita. Se onnistuu osallistamalla käyttäjä suunnitteluun ja panostamalla palvelutilanteen pieniinkin yksityiskohtiin. Parhaimmillaan palvelumuotoilu tavoittaa hyvän designin periaatteet yhdistämällä esteettisen muodon, käytettävyyden ja kokemuksen tunteisiin vetoavasti. Ja tietenkin liiketoimintaa edistävällä tavalla.  

Kuten joku viisas on tiivistänyt, kestävä muotoilu elää tasapainossa ympäristönsä kanssa. Tämä pätee myös ihmisiin sosiaalisissa tilanteissa. Tästä päästäänkin vuorovaikutuksen maailmaan. Mistä siinä on kyse?

Continue reading

Palaute, tuo työelämän crossfit

Palaute on taitolaji, jossa harva pääsee huipulle. Palautetaitoja voi hyvällä syyllä kutsua työelämän crossfitiksi, sillä kummassakaan ei pärjää ilman monipuolista osaamista. Molemmissa tarvitaan eri lajien hallintaa, kykyä vaihtaa nopeasti tilanteesta toiseen ja taitoa keskittyä.

Aloittelijan ja ammattilaisen taidot ovat erilaiset, osaaminen vaikuttaa suoritukseen ja harjoittelun myötä tulokset paranevat kerta kerralta. Hyvällä treenillä ja ohjauksella vasta-alkajasta kasvaa osaaja, joka pärjää lajissa kuin lajissa. Continue reading

Tervehtimisen voima

Keväällä käytiin eri medioissa vilkasta keskustelua siitä, miten kohtaamme toisemme. Keskustelu tiivistyi siihen, miten tervehdimme toisiamme. Aihe on sama, josta olen usein keskustellut työyhteisöissä. Aihe tuntuu monesta ensi turhauttavalta, sillä olemmehan kaikki työelämässä hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita. Kun kuitenkin jatkaa kysymällä, millainen kulttuuri täällä on tervehtimisen suhteen, alkaa kuva kirkastua.

Ensimmäinen vastaus yleensä on, että totta kai tervehdimme kaikkia. Huomenet sanotaan vastaantulijoille. Tai ainakin tutuille. Tai ainakin vastataan, kunhan toinen tervehtii ensin. Jos ei satu olemaan jotain muuta meneillään samaan aikaan.

Porukkaa alkaa usein jo hieman hymyilyttää, kun huomataan, ettei tervehtiminen ihan niin itsestään selvää olekaan. Continue reading