Vain yksi video riittää paljastamaan Trumpin pahuuden

Netissä on lähipäivinä pyörinyt video, jossa on listattu 24 asiaa, jotka Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on sanonut tekevänsä paremmin kuin kukaan muu maailmassa. Valittuja paloja: ”Kukaan ei kohtele vammaisia yhtä hyvin kuin minä”, ”Kukaan ei ole minua parempi puolustusasioissa”, ”Kukaan ei rakasta Raamattua enemmän kuin minä” ja ”Kukaan ei kunnioita naisia enemmän kuin minä”.

Maailman mahtavimman valtion johtaja on siis todistetusti sanonut tuhansien ihmisten ja miljoonien tv-katsojien edessä olevansa paras näissä 24 asiassa. Jos listaa jatkaisi, se kasvaisi vielä paljon 24:stä.

Continue reading

Öykkäröivässä nykyajassa maltti on aiempaakin enemmän valttia

On sääli huomata, kuinka erilaiset ääriryhmät ovat yleistyneet ja kuinka ääriajattelu on vallannut alaa niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa. Aiheessa kuin aiheessa eri mieltä olevat osapuolet ampuvat aina vain kovemmilla panoksilla, eikä sovittelevuudella ja maltillisuudella ole enää juuri asiaa keskustelussa.

Konsensushakuisessa ja egalitaristisessa Suomessa maltillisuus oli pitkään hyve ja ääriajattelua pidettiin pienelle ja yhteen puhaltavalle kansalle sopimattomana. Kaikkien kanssa tuli tulla toimeen, jotta pärjättäisiin. Vähintäänkin piti edes esittää ymmärtävänsä.

Nykyään maltillisuuttaan saa hävetä ja sillä saakin nopeasti lähinnä pelkurin tai hidasälyisen maineen. Tämän sai kokea myös maamme presidentti, hyveistä usein viisaasti puhunut Sauli Niinistö kuluvan vuoden alussa. Continue reading

Menneisyytesi huono teko ei muutu hyväksi, vaikka olisit nyt onnellisimmillasi

Ihmisillä on suuri tarve selittää aikaisemmat valintansa itselleen ja muille niin, että ne näyttävät olleen välttämättömiä, jotta nykyinen – onnellinen – elämäntilanne olisi mahdollinen.

Henkilö, joka on eronnut, kertoo ystävilleen, että valinta oli oikea, koska muuten hän ei olisi koskaan muuttanut ulkomaille, saanut yhtä työtä, joka johti sitten toiseen, joka johti sitten myös uuteen parempaan kumppaniin.

Henkilö, joka ei koskaan sopinut välejään ystävänsä kanssa kertoo, että valinta oli oikea, koska tuo ystävä on nykyään selvästi liian erilainen ja huonoa seuraa. Oli siis hyvä, että ystävä jäi elämästä pois ajoissa.

Continue reading

Rakkaus kätkeytyy kykyyn olla ja antaa olla tarpeellinen

Kun rakkaudessa epäonnistuu tarpeeksi monesti ja kun korkealentoiset ja yltiöromanttiset ohjeet pettävät kerta toisensa jälkeen, kääntyy katse korkealta matalalle – niihin ihmisiin, jotka onnistuvat rakkaudessa ja niihin, jotka epäonnistuvat.

Katse kääntyy niihin pieniin tapoihin, eleisiin ja hiljaisiin sopimuksiin, jotka lähes mystisellä tavalla saavat aivan samanlaiset ihmiset kuin sinä onnistumaan siinä, missä itse epäonnistut aina.

Enemmän kuin mistään kirjasta tai keneltäkään gurulta, rakkaudesta oppii seuraamalla sivusta kahta ihmistä mitä tavallisimmissa tilanteissa. Heidän kaikkea tekemistään yhdistää lähes aina yksi asia: tarpeellisuus, tai toisin sanoen se, ettei tee toisen oloa tarpeettomaksi.

Continue reading

Snowden, Assange ja Manning, aikamme sankarit

Viime vuoden toukokuun 1. päivä Aleksanderplatzille Berliiniin kohosi kolme pronssipatsasta. Toisin kuin pronssipatsaat yleensä, nämä eivät olleet ratsun selässä tai kantaneet sodan ja väkivallan symboleita yllään. Patsaat seisoivat kolmen arkisen tuolin päällä rivissä ja niillä kaikilla oli identtiset, vangin haalareita muistuttavat vaatteet päällä.

Patsaiden vieressä oli neljäs, tyhjä, tuoli. Se oli kansalaisen tuoli. Meidän tuoli. Viesti oli selvä: Meistä kuka tahansa voisi olla seuraava sankari, kuten Edward Snowden, Julian Assange tai Chelsea Manning – kolmikko, joka oltiin nyt ikuistettu pronssiin.

Tyhjä tuoli on samalla myös haaste. Arkisuudessaan se muistuttaa meitä niistä tuoleista, joilla istumme päivittäin koneisiimme katsoen. Työmme, harrastuksemme ja rakkaimmat muistomme katsovat meitä takaisin, mutta hyvin usein nykyään myös joku muu – ilman lupaa.

Continue reading

Valta on kärsimyksen varaan rakennettu korttitalo

“Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti.”

Näin kuuluu tunnettu ajatus roomalaiskatoliselta historioitsijalta, kirjailijalta ja politiikolta Lord Actonilta. Lainausta on käytetty lukuisissa yhteyksissä hallitsijoista puhuttaessa, mutta yhtä lailla sen opetus pätee tavalliseen ihmiseenkin.

Klassisen opetuksen mukaan valta on sitä, että A saa B:n toimimaan haluamallaan tavalla vastoin B:n omaa halua. Valta on aina siis valtaa jonkun toisen yli. Lopulta valta perustuu uhkaukseen – aitoon tai oletettuun – siitä, että jos B ei tottele A:ta, tätä kohtaa fyysinen tai henkinen rangaistus.

Emme usein ajattele valtaa näin, mutta tästä lopulta on kyse, siis ihmissuhteesta, jossa toinen on alistunut toisen tahdolle.

Continue reading

Olet mitä teet, et mitä sinulle on tapahtunut

Et ole se, mitä sinulle on tapahtunut, vaan se, mitä saat tapahtumaan. Suuresta osasta minuudestasi et ole päässyt koskaan päättämään. Kuka olisit tänään, jos saisit itse päättää?

Kuuntelen henkilöä, jonka katse on lähes lasittunut kuukausia kestävästä surusta. Hän on jäänyt yksin, ja onhan tässä paljon muutakin: kauan jatkunutta työttömyyttä, huoli oman lapsen näkemisestä ja jatkuvaa kamppailua sisäisiä demoneja vastaan.

Ne demonit moittivat kyvyttömäksi, muistuttavat tehdyistä virheistä ja kannustavat niihin virheisiin uudelleen, nauravat suunnitelmille itsensä kehittämisestä ja sanovat, että olet kuka olet ja pysyt sellaisena.

Muiden moitteet, odotukset, vaatimukset ja myös kehut pitävät hänet roolissaan, jota hän ei koskaan varsinaisesti valinnut.

Continue reading

Anna lähimmäisellesi luottamuksen lahja

On asioita, jotka on helppo omistaa mutta joita on lähes mahdoton saada takaisin. Yksi tällainen asia on luottamus. Luottamuksen rakentaminen kestää vuosia mutta sen tuhoutuminen voi tapahtua hetkessä. Luottamuksen rinnalla – erityisesti liike-elämässä ja politiikassa – puhutaan usein läpinäkyvyydestä. Ajatellaan, että mitä läpinäkyvämpää lainsäädäntö tai liiketoiminta on, sitä enemmän yleisössä herätetään luottamusta.

Argumentti on pintapuolisesti looginen: Eikö ole selvää, että läpinäkyvyys, siis kaikesta salailusta pidättäytyminen, tuo lähemmäksi osapuolia ja lisää luottamusta näiden välillä?

Continue reading

Christopher McCandless: Kulkuri totuuden perässä

Tämä kirjoitus on ensimmäinen juttusarjassa Jättiläisten harteilla, jossa esitellään henkilöitä, joiden poikkeuksellisesta tai esimerkillisestä elämästä jokainen voi hakea inspiraatiota. Jatkossa tekstejä julkaistaan torstaisin vuoroin vieraskynien ja elokuva-analyysien kanssa.

Continue reading

Kehosi on tarinasi

Vaikka mieli on muille salainen ja alati muuttuva, ainoastaan se voi kertoa kehon tarinan. Keho pelkästään on, se ei selitä. Tällainen rehellisyys on useille epämiellyttävää hieman alastomuuden tavoin. Kyse on oikeastaan luonnollisuudesta, sellaisesta, jonka olemme pitkälti menettäneet. Nykyihmisestä tulee ihminen vasta sen jälkeen, kun keho ja mieli ovat taipuneet vallitsevan kulttuurin muotoihin, kun meidät on tuotteistettu.

Continue reading

Siitä, mikä tekee vapaudesta niin kaunista

Olemme uteliaita, eikä tämä piirre häviä ikääntyessä. Erityisesti kaikki kielletty herättää uteliaisuutemme, ja mikä on kiellettyä, on usein myös paheellista. Kielletty on kuin arkku, joka on pakko avata senkin pelossa, että sen sisällä ei ole mitään tai että kyseessä on ansa. Mutta vasta kun arkku on avattu, sen voima lakkaa kiusaamasta mieltämme. Ilman vapautta emme voi aidosti päästää irti paheista.

Continue reading

Tuntea ja tulkita

Järkeilijä ja tunteilija, kylmä analysoija ja kiehuva kokija. Kyseessä on kahtiajako, joka on varmasti yhtä vanha kuin itse ihmisyys, ja meillä on tapana asettaa nämä kaksi arkkityyppiä vastakkain ikään kuin kyseessä olisi jokin ikiaikainen taistelu, jonka voittamisesta koko elämä on kiinni.

Jyrkkänä rationalistina ajattelin pitkään, että enemmän tuntevat kanssaeläjäni ovat ikään kuin jääneet kehityksessään jotenkin jälkeen. Stoalaisuudesta ja buddhalaisuudesta inspiroituneena näin, että elämän liike – se liike, joka muistuttaa heiluria – oli kauneimmillaan, kun se oli rauhallista ja lyhyttä.

Sanonnan mukaan heilurin käydessä positiivisessa ääripäässä käy se välttämättä samalla voimalla myös negatiivisessa ääripäässään.

Continue reading

Only Lovers Left Alive: Elämänohjeita elottomilta


Romantiikasta puhutaan suuria nykyaikana, mutta aivan kuten monet muut sanat – rakkaus, Jumala tai totuus – romantiikka on brutaalisti turmeltu. Sitä käytetään tavoilla, jotka eivät tee sille arvoa. Onko siis mikään ihme, että romantiikan sisältö on unohdettu. 

Romantiikan rippeet, miltä ikinä ne näyttävätkään, eivät ole nekään erityisesti suosiossa. Kaikesta huolimatta Caspar David Friedrichin, Sergei Rachmaninovin ja Percy Shelleyn perintö loistaa yhä kirkkaana, täynnä räjähtävää voimaa, suuruutta ja raakaa kauneutta. Kaikkea sitä, mikä teki romantiikasta alunperin niin vetovoimaista.

Continue reading

Puhu ihmiselle, älä ihmisestä

Jokainen meistä syyllistyy enemmän tai vähemmän tapaan, josta luopuminen lisää välittömästi hyvinvointia itsessämme ja muissa. 

Kauniit sanat ja lausutut kiitokset eivät maksa mitään, sanotaan. Hyvin usein kuitenkin pidämme tunteet sisällämme, emmekä esimerkiksi kehu työkaverin suoritusta, vieraan tai tutun ihmisen ulkonäköä tai kiitä asiakaspalvelijaa hyvästä työstä. Mielessä kuuluu kysymys “Pitäisikö?”, johon vastaus on usein “En viitsi”.

Se on sääli, sillä näinkin pieni teko tuottaa valtavan määrän onnea molemmille osapuolille. Taustalla on todennäköisesti pelko toisen ihmisen kohtaamisesta, suoraan puhumisesta. On helpompi olla epäsuora, mikä on korostunut erityisesti nykyaikana, kun fyysiset kohtaamiset ovat käyneet harvinaisemmiksi.

Continue reading

Seksi tekee viihteestä vaarallista

Viihdekulttuurin rappio ei piile väkivallassa, vaan seksissä.

Musiikkitelevision seuraaminen on yksilölle vaarallisempaa kuin epäuskottavien väkivaltaelokuvien katsominen.

Länsimaisia yhteiskuntia määrittelee eräs elintärkeä piirre, joka ei missään nimessä ole itsestäänselvyys: turvallisuus. Steven Pinkerin argumentti siitä, että elämme maailmanhistorian rauhallisinta aikaa, on paljon toistettu, mutta silti niin tärkeä, ettei sitä voi tarpeeksi korostaa.

Continue reading

Kohti aitoa sovintoa

Onko kulttuuristamme häviämässä terve syyllisyydentunto? Onko anteeksipyytämisestä ja anteeksiantamisesta vaarassa tulla muodollisuuksia? Näitä on syytä varjella, sillä parhaimmillaan ne voivat tarjota valtavan mahdollisuuden välittää rakkautta, kasvaa ja kehittyä.

On sanoja, joita pysähdymme miettimään harmittavan harvoin. Monet niistä ovat ajan mittaan saaneet niin lukuisia merkityksiä, etteivät ne enää viittaa alkuperäisessä tarkoituksessa kohteeseensa.

Continue reading