Hyvejohtajuus.fi — Johtajuudesta elämäntapa

Syvääluotaava artikkeli viisauden hyveestä. Johtajalle viisaus merkitsee kykyä hahmottaa todellisuus ja tehdä tämän realismin pohjalta hyviä päätöksiä.

”Viisas ei mene tilanteisiin, josta älykkäät selviytyvät.” En tiedä onko tässä letkautuksessa mitään järkeä, mutta ainakin se vahvistaa meidän perusintuitiomme: älykkyys ja viisaus ovat eri asioita.

Korkea-älyiset ihmiset, jotka ovat tehneet Mensa-testin (internetissä tietenkin), on helppo bongata: heiltä nimittäin ”lipsahtaa” tämä tieto ihan arkikeskusteluissa. Mutta onneksi se ei vähä-älyisiä häiritse: he kun tietävät, että älykkyystestit on ihan höpöhöpö-juttuja.

Halpa huumori sikseen. Tarkoitus ei ole puhua älykkyydestä, vaan viisaudesta — viisauden hyveestä. Lue lisää »

Huumorintaju ei ole vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen.

Olen viime aikoina lukenut Thomas Moren elämäkertaa (Gerard Wegemer: Thomas More. A Portrait of Courage). Kirjoittajan maalaama henkilökuva korostaa Moren positiivista elämänasennetta ja hyvää huumorintajua.

Kuuluisa humanisti-kirjailija-valtiomies-pyhimys oli paitsi sivistynyt renesanssi-ihminen myös harvinaisen hauska seuramies. More oli 1500-lukulaisen Lontoon kuuluisimpia ihmisiä, jota arvostivat niin älymystö ja virkamiehistö kuin tavalliset kaduntallaajatkin. Mikä tilaus huumorintajulle olisikaan rakkaassa Suomessamme, tosikkojen luvatussa maassa.

Huumorin taito

Thomas More ei ollut vain luonnostaan lahjakas ja huumorintajuinen. Hän itse asiassa “opiskeli” huumoria, nimittäin osana klassista retoriikkaa. More ymmärsi, että huumorin tuomalla lempeydellä voidaan tuoda arkeen tarpeellista kepeyttä ja leikkisyyttä. Etenkin kun hänen täytyi virkansa puolesta välittää toisille jokin kova viesti, hän pyrki pukemaan asian siten, että isku olisi mahdollisimman pehmeä.

Mutta huumorintaju ei ole – eikä se ollut Morellekaan – vain ulkoinen taito, kyky sutkautella hauskoja vitsejä. Se on hyve, jonka juuret ulottuvat syvälle henkilön luonteeseen. Lue lisää »

Tartu haasteeseen olla valittamatta 21 päivän ajan. Se muuttaa tapasi ajatella – paremmaksi.

“Huomaa, että jos sinulla on aikaa
nurista ja valittaa jostakin, sinulla
on myös aikaa tehdä jotain asialle.”
- Anthony D’Angelo

Lue lisää »

Etiikka, hyve ja arvo: merkitykseltään kolme samantyypistä sanaa. Miten ne eroavat toisistaan? Onko tosiaan järkevä puhua hyvejohtajuudesta ja arvojohtajuudesta erilaisina suuntauksina?

Kirjoitan tämän artikkelin tilauksesta. Ystävä pyysi. Oikeastaan hän tarjosi haasteen. Ja olen siitä kiitollinen, sillä se on auttanut minua pohtimaan kysymystä, joka on vaivannut monia, jotka pitävät hyvejohtajuutta hyvänä tavoitteena. Ja se varmasti vaivaa jatkossakin tämän kirjoituksen jälkeen.

“Onko hyvejohtajuus yksinkertaisesti arvojohtajuutta ei nimellä?” ystäväni kysyi.

Vastaus kysymykseen ei ole helppo.

Asiantuntija tuli avuksi: “Arvo on alku, hyve on loppu”, hän sanoi. Vastaus jäi askarruttamaan. Lue lisää »

Johtajuuskirjallisuudessa on usein tapana erottaa ”johtajuus” (leadership) ja ”managerointi” (management) toisistaan.

Tämä on tietenkin määrittelykysymys. Yleensä kuitenkin hyväksytään, että yhtäläisyyksistä huolimatta niillä on olennainen ero.

Johtajuusguru Peter F. Druckerin sanoin: ”Managerointi on asioiden tekemistä oikein; johtajuus on oikeiden asioiden tekemistä.” Ja: ”En enää opeta ihmisjohtamista [management of people]… opetan ennen kaikkea itsensä johtamista.”

Kaikki nopeat fiksit tyyliin ”10 askelta täyttymykseen” tai ”valaistumisen kolme salaisuutta” ja muut ”oikotiet onneen” ovat minusta olleet aina blaah. Taistellakseni tätä tylsää ennakkoluuloani vastaan, julkaisen tässä kymmenosaisen argumentin hyvejohtajuuden vaikutuksesta managerointiin. Lähtökohta (1-2), teesi (3), perustelu (4-9) ja summa summarum (10).

Teesi (3) eli väittämä on seuraava: Vain hyvejohtaja tietää minkälaista ”managerointia” kulloinkin tarvitaan. Lue lisää »

Kirjoittaja Johanna Davies, 30, on valtiotieteiden maisteri ja toimii tällä hetkellä freelance kirjoittajana Espanjassa. Hän kirjoittaa muun muassa politiikasta, taiteesta ja hengellisyydestä. Valmistumassa on myös esikoisromaani, joka perustuu luovan realismin filosofiaan.

 

Hyveet tekevät paluuta politiikkaan. Mitkä ovat poliitikoille keskeiset hyveet? Sosiologi Johanna Daviesin kirja-arvio Alexandre Havardin teoksesta Virtuous Leadership (Scepter 2007).

Hyveet ja politiikka – onko niillä jotain yhteistä? Alexandre Havardin, Euroopan johtajuuden kehittämiskeskuksen (the European Center for Leadership Development) johtajan, mielestä ne ovat – tai niiden tulisi olla – saman kolikon kaksi puolta. Toisaalta hyveet ”pakottavat” ihmisen jossain määrin yhteiskunnalliseen osallistumiseen, toisaalta politiikka ilman hyveitä on ajanhukkaa tai pelkkää oman edun tavoittelua.

Johtajuudessa, myös poliittisessa johtajuudessa, on kyse luonteenominaisuuksista, ei muodollisesta asemasta. Havardin mukaan kaikki ovat jossain määrin johtajia omassa elämässään. Niin koti-isä kuin koulunopettajakin ovat johtajia. Meiltä kaikilta odotetaan selkeää visiota omalle elämällemme, joka siitä seuraavan toiminnan kanssa vaikuttaa moniin meidän ympärillämme.

Mistä on hyvepoliitikot tehty? Entä mitä on karismaattinen johtajuus?

Lue lisää »

Harvemmin tulee ajatelleeksi, että ystävyys on hyve. Hyveen olemukseen kuuluu se, että siinä voi kasvaa. Mutta ystävyydellä on myös riskinsä.

Tuttavani aloitti hiljattain koulunopettajana. Eräänä päivänä hänen kollegansa opasti häntä: opettaja ei saa olla oppilaiden ystävä. Tuttavani joutui hämilleen: hänhän halusi nimenomaan olla lasten ystävä – aikuinen ja auktoriteetti tietenkin, mutta myös ystävä.

Tapaus ei liene ainutlaatuinen. Myös aikuisten maailmasta löytyy vastaavaa. Kuinka moni voi sanoa olevansa esimiehensä taikka alaistensa ystävä? Toisaalta ystävyys on niin luonnollinen asia, että varsin moni jäykkä ja pinnallinen tuttavuus voisi syventyä ystävyydeksi, jos osapuolet niin haluaisivat.

“Ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää”

Kaikki tarvitsevat ystäviä. Aristoteles aloittaa ystävyyttä käsittelevän kommentaarinsa toteamalla, että ystävyys on “mitä välttämättömintä elämiselle, sillä ilman ystäviä ei kukaan tahtoisi elää, vaikka hänelle olisi kaikki muu hyvä” (Nikomakhoksen etiikka, kirja VIII, luku 1).

Täällä Suomessa ongelma on ehkä siinä, että usein suhtaudumme ystävyyteen varsin passiivisesti. Oletamme, että ystävyys on asia, joka vain “tulee vastaan” — siis jos on tullakseen. Ajattelemme, että ystävyys riippuu ennen kaikkea toisesta henkilöstä, hänen luonteestaan ja asenteestaan minuun.

Riippuuko ystävyys ennen kaikkea toisesta? Kyllä ja ei. Lue lisää »

Pornon hyväksyttävyys on kasvanut huimasti edellisten vuosikymmenien aikana, erityisesti viime vuosina internetin yleistymisen myötä. Pornon vaikutukset eivät kuitenkaan ole juuri muuttuneet, ja siksi haluan nostaa aiheen esiin myös tällä sivustolla.

Jokainen tekosi joko rakentaa tai rappeuttaa luonnettasi. Mitä luulet, rakentaako porno? Jos sinä ja puolisosi olette varmoja, että porno rakentaa kuluttajaansa ja suhdettanne, voitte säästää aikaanne ja jättää tämän artikkelin lukematta.

Lue lisää »

Johtajuuskeskusteluissa voi helposti unohtaa, että yksi johtajuuden peruspilareista ja samalla sen tavoitteista on palveleminen. Mutta onko palveluhenki muodissa?

Joulun jälkeen tulee ale ja tipaton tammikuu. Jälkimmäinen ei kiinnosta minua, kun ei ole tarvetta. Ensimmäistä on mielenkiintoista seurata. Samoilla ihmisillä, joilla ensin oli joulukiirettä, on nyt kiire ostamaan alennusmyynnissä. Joulurauha jäi näköjään lyhyeksi. Minäkin ostin. Ja mietin.

Mieleen tuli muun muassa Tommy Hellstenin kirjan otsikko “Saat sen mistä luovut”. En ole kirjaa lukenut, joten en voi sen sisällöstä puhua. Mutta kirjan nimeä pohdiskelin. Kun tavaratalossa katsoin ympärilleni, en voinut olla samaa mieltä Hellstenin kanssa. Miten on mahdollista, että kun luovun ale-paidan ostamisesta, saan kuitenkin sen? Tämä ihmettelyni korostui nähdessäni tavaroiden runsautta. Tarjolla oli kaikenlaista. Hellsten varmastikin taitaa tarkoittaa aivan jotakin muuta, ajattelin.

Lue lisää »

Tässä artikkelissa tarkastellaan rohkeuden hyvettä. Mitä se on? Mitä se ei ole? Mikä on rohkeuden ydin–pelottomuus vaiko kestävyys?

Hyvejohtajuuden pääteesit ovat yksinkertaisia: (1) Johtajuudessa on ensisijaisesti kyse ihmisen luonteesta. (2) Luonne (character) ei ole sama asia kuin temperamentti (temperament), joka on synnynnäinen. Luonne muodostuu hyveistä, toisin sanoen hyvistä taipumuksista tai tottumuksista. (3) Koska hyveitä voidaan vahvistaa harjoittamalla, luonnetta voidaan vahvistaa.

Tämä luonteen vahvistaminen hyveiden avulla on hyvejohtajuuden ydin. Se on todellisen johtajuuden haaste — ja vahvuus.

Hyveitä on monenlaisia. Johtajuudelle tärkeitä hyveitä on suurisieluisuus ja nöyryys. Lisäksi neljä päähyvettä, joihin kaikki muut hyveet nojaavat tavalla tai toisella, ovat käytännöllinen viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja itsehillintä/kohtuullisuus. Tässä artikkelissa tarkastellaan lyhyesti rohkeuden hyvettä.

Mitä rohkeus ei ole? Mitä rohkeus on? Mikä on rohkeuden ydin? Lue lisää »

Kirjoittaja Pjotr Roukomski on peruskoulutukseltaan tietoliikenneinsinööri ja toimii tällä hetkellä matematiikan opettajana Omnian ammattiopistossa. Työkokemusta hänellä on opetusalan tehtävistä yli 20 vuoden ajalta. Hän on toiminut mm. osastonjohtajana ja aikuiskoulutusjohtajana, mutta siirtyi tietoisesti riviopettajaksi, jonka tehtävän hän kokee paremmin omakseen: "Opettajan ammatti on maailman paras ammatti."

 

Pohdin tällä kertaa isyyttä henkilökohtaisten kokemusten kautta. Isyys ei ollut mitenkään ongelmallinen asia silloin kun itse tulin isäksi. Vasta nelikymppisenä kohtasin isyyden vaatimukset uudessa valossa.

Omat pojat kasvoivat kovaa vauhtia ja olin menettämässä jollain tasolla otteeni heihin. Minulta luonnistui hyvin vaipan vaihto ja tekniikkalegojen rakentelu, mutta tilanteessa, jossa koin poikien tarvitsevan yhteyttä isään miehenä, olinkin hukassa.

Muistelin omaa isääni, joka oli hyvin arvostettu monella tavalla. Myös isänä. Silti huomasin, että jotain oli jäänyt puuttumaan. Jotain, joka on hyvin tärkeää ja oleellista. Kaipasin isääni. Tarkemmin sanottuna kaipasin hänen syliään. En itse sitä oivaltanut, vaan eräs lukemani kirja avasi tuon naiivilta kuulostavan käsitteen kipeänä eteeni.

En muista koskaan keskustelleeni isän kanssa juuri mistään. Lue lisää »

Att bli älskad är stort
Bara att älska är större
(Lisa Ekdahl)

Joulu lienee kaikista juhlista selvimmin perheen ja yhdessäolon juhla. Ei siis ole ihme, että nekin jotka eivät joulun uskonnollista merkitystä ymmärrä tai tunnusta, aina uudelleen kokevat sen erityisenä ajankohtana. Ihminen ei nimittäin voi elää ilman ystävyyttä ja perhettä, ilman rakkautta.

Rakkaus: itsestäänselvä mysteeri

Mutta mitä rakkaus oikeastaan tarkoittaa?

Rakkaus on helpon vaikea puheenaihe. Tiedämme siitä enemmän kuin huomaammekaan, mutta silti ymmärrämme sitä aivan liian vähän. Haluaisimme kuulla siitä puhuttavan useamminkin, mutta itse emme oikein kehtaa puhua siitä. Se on johtava teema musiikissa, kirjallisuudessa ja näyttämöllä, mutta olemme kadottamassa sen syvimmän olemuksen.

Suuren haasteet tuottaa se, että käytämme yhtä ainutta sanaa niin monissa eri merkityksissä. Viihdekulttuurin läpitunkema sentimentaalinen käsitys rakkaudesta eräänlaisena psykofyysisenä tilana eroaa merkittävästi rakastamisen käsitteestä, joka on pikemminkin tekoja kuin tunteita. Mutta toisaalta sentimentaalista rakkautta ei voi niin vain heittää syrjään, koska siinäkin on totuuden siemen.

Lue lisää »