Hyvejohtajuus.fi — Johtajuudesta elämäntapa

Kiirettä pitää. Melkein en ehdi kirjoittaa tätä artikkelia. Mutta kiirettä mihin? Päätin pysähtyä pohtimaan kiiren todellista merkitystä.

Paradoksi: joulurauha ei tule ilman sitä edeltävää joulukiirettä. Ennen joulua kenelläkään ei ole aikaa mihinkään… Täytyyhän käydä jouluostoksilla, hoitaa järjestelyjä… Minäkään en ole kirjoittanut vielä joulukortteja. Teen sen tänään, kun olen kirjoittanut tämän jutun loppuun.

Tämä minun oma näennäinen ajanpuutteeni ja muiden ihmisten kiireet tuovat mieleeni italialaisen Susanna Tamaron sanat. Tamaro kirjoittaa teoksessaan Kulje sydämesi tietä, että elämä ei ole aikajuoksu, jossa täytyy aina käyttää aikaa tehokkaasti. Se on pikemminkin ampumakilpailu: siinä tärkeintä ei ole ajan säästö, vaan osuminen maaliin.

Se on tosiasia, ettei meillä ole aikaa tehdä kaikkea, mitä haluaisimme tehdä. Tämän kaikki hyväksymme. Mutta on vaikeampaa hyväksyä, ettei tarvitse tehdä kaikkea, mitä haluaa. Tämä todellisuus täytyy hyväksyä myös.

Kiire ei saa olla sama asia kuin ajanpuute. Kiire on asennekysymys. Kiire syntyy, kun emme hyväksy tai unohdamme, ettemme ehdi tehdä kaikkea, mitä haluamme ja siksi ei pidä tehdä kaikkea, mitä haluamme. Kiireessä asiat tulee helposti tehtyä pintapuolisesti. Kiireessä aina tuntuu, että omistaa liian paljon aikaa yhteen asiaan. Tyytymättömyys itseään ja ympäristöä kohtaan kasvaa ja sisäinen rauha katoaa. Kiire ei siis lupaa hyvää. Lue lisää »

Kirjoitin aiemmin Ayn Randia lainaten, kuinka kaikki tarvitsevat filosofiaa, koska kaikella pitää olla jokin tarkoitus. Elämä vaatii tarkoituksen.

Väitän, että hyvälle johtajalle elämän tarkoitus on jo selvinnyt. Väitteeni muodostuu seuraavista askelista. Lue lisää »

Saako johtaja tuomita? Mistä ohjenuora ”Älä tuomitse” on peräisin? Oikeudenmukaisuuden ja armollisuuden hyveet ovat erottamattomat — ilman toista toinen vesittyy.

Älä tuomitse.

”Älä tuomitse” on ohjenuora, jonka jokainen länsimaalainen on kuullut.

Mutta mitä  sillä tarkoitetaan, tarkkaan ottaen? Mikä on sen alkuperäinen merkitys? Entä miten sitä pitäisi soveltaa johtajuuden näkökulmasta? Saako johtaja ylipäätään tuomita ketään, ja jos saa, niin millä perusteella? Eikö johtajan pitäisi olla armollinen?

Aikamoinen kysymysryöppy, jota pitää lähteä avaamaan jostakin päästä.

”Älä tuomitse”, alkuperäinen merkitys

Aloitetaan ajatuksen taustasta. Mistä ”älä tuomitse” -mentaliteetti on alun perin eurooppalaiseen ajatteluun tullut? No, vastaushan ei ole mikään yllätys tai salaisuus. Lue lisää »

Kirjoittaja Jarkko Hämäläinen on työskennellyt useassa kansainvälisessä yrityksessä sekä konsulttina tehostaen IT-toimintoja että rakentaen uutta businesta. Hän toimii tällä hetkellä Business Program Managerina Nokian Online Sales -hankkeessa. Aloittelevana metsästäjänä hän on todistettavasti saanut saalistakin, mutta suurimpana saavutuksenaan hän pitää vuoden ikäistä Roni-poikaansa.

 

Mitkä ovat huonon johtajan tunnusmerkit? Artikkeli heijastelee kirjoittajan tutkimustyötä avaten kysymystä henkilökohtaisten kokemusten kautta. Mukaan mahtuu myös muutama pohjamuta-muistelmakin.

Kirjoitan huonoista kokemuksista, joita johtajat ovat 32 vuoden aikana tarjoilleet minulle. Kokemukseni perustuvat arkielämään ja koettuihin tilanteisiin sellaisina kuin itse olen ne kokenut.

Kokemuksieni mukaan huonoa johtamista esiintyy enemmän kuin osaisin pelkän lukemani perusteella olettaa. Sen pahimmat muodot ovat ilmenneet minulle pääosin työssä, koulussa ja kanssaihmisten kotona. Parhaimmat kokemukset sen sijaan ovat harrastusten ja ystävien parista.

Keskityn artikkelissani muistelemaan kokemiani ääritilanteita ja pohtimaan hieman sitä, mitä olen niistä lopulta oppinut. Lue lisää »

Nöyryys on elämänilon perusedellytys. Mutta nöyristely on aidon nöyryyden irvikuva. Suurisieluisuus, joka on palaamassa suomalaisten sanavarastoon, on puolestaan nöyryyden kaksoisveli.

Johtajuuden syvimmät hyveet ovat suurisieluisuus ja nöyryys. Näin asian esittää Alexandre Havard kirjassaan Virtuous Leadership (Scepter, 2007): suurisieluisuus saa johtajan unelmoimaan ja tavoittelemaan suuria asioita; nöyryys ohjaa hänet palvelemaan muita. Näihin kahteen luonteenominaisuuteen rakentuu todellisen johtajan nauttima arvovalta ja luottamus.

Mutta eikö tässä yhdistelmässä ole jotain ristiriitaista? Eikö suurisieluisuus ole suorastaan nöyryyden vastakohta?

Ei ole. Niiden välillä vallitsee syvä toisiaan tukeva suhde, jota voisi suorastaan kutsua riippuvuudeksi: vain aidosti nöyrä voi olla aidosti suurisieluinen. Ja päinvastoin.

Ole nöyrä, mutta älä nöyristele

Meillä on vaikea suhde nöyryyden kanssa. Varsinkin Suomessa. Toisaalta olemme hyvin kunnianhimoisia, mutta toisaalta emme haluaisi, että kukaan huomaa – tai ainakaan huomaa meidän haluavan tulla huomatuksi. Lisäksi olemme varsin jääräpäinen kansakunta, mikä on merkki ylpeydestä.

Lue lisää »

Anteeksipyyntö saattaa tuntua joskus häviöltä. Kyseessä on silti aina voitto. Voitto kohti suuruutta.

Tunnustan: minäkin olen aikuisena lukenut Harry Potteria. Olen lukenut kaksikin kirjaa. Tykkäsin. Paitsi että juoni on älykäs, kieli on rikasta ja eri hahmot ovat hyvin ajateltuja, Potterin kirjoissa on paljon hyveitä.

Pidin erityisesti siitä, kun Harry kerran keskustelee velhokoulun rehtorin kanssa ja tämä sanoo Harrylle: “Kuule, Harry, muista että elämässä tärkeintä – mikä tekee sinusta hyvän – eivät ole taitosi vaan valintasi.” Tämän muistin, kun luin Alexandre Havardin kirjaa Virtuous Leadership: An Agenda for Personal Excellence. Kirjassa todetaan, että tottumukset muokkaavat ihmisen. Lue lisää »

Onko oma isäsi itsekäs? Toivottavasti ei. Eipä kukaan toivoisi itsekästä isää, mutta joitakin viikkoja sitten havahduin omaan itsekkyyteeni – isänä.

Pidin itseäni epäitsekkäänä, mutten liian sellaisena. Olin juuri sopivan epäitsekäs, sopivan itsekäs. (Uskoisin, että useimmat ihmiset ajattelevat näin.) Kunnes esikoinen syntyi ja omaa aikaa ei enää ollutkaan entiseen malliin. Lue lisää »

Mitä johtajuusguru Jim Collins tarkoittaa ”viidennen tason” johtajalla? On yllättävää, ettei hän osaa sanoa, miten viidennen tason johtajaksi tullaan. Onneksi Alexandre Havard antaa toimivan metodologian.

Amerikkalainen Jim Collins on yksi yrityskirjallisuuden tunnetuimmista nimistä. Hänen vuosien tutkimuksiin perustuvat kirjansa Built to Last (1994) ja Good to Great (2001) ovat kansainvälisiä bestsellereitä.

Jälkimmäisestä on julkaistu suomennos Hyvästä paras (Talentum, 2003). Tässä kirjassa Collins tutkimusryhmineen kysyy:

Voiko hyvästä yrityksestä tulla paras, ja jos voi, miten se onnistuu?

Menestyksen ”musta laatikko”

Pitkän seulonnan jälkeen löydettiin 11 yritystä, joilta tämä on onnistunut. Näitä olivat muun muassa Gillette, Walgreens ja Wells Fargo. Verrokkiyrityksiksi valittiin monta hyvää, mutta ei parasta, yritystä. Näitä olivat esimerkiksi Bank of America, Scott Paper, Hasbro ja Rubbermaid.

Vertaamalla ”hyvästä paras” -yrityksiä verrokkiyrityksiin Collins onnistui löytämään ne tekijät, jotka erottivat ”parhaat” yritykset ”hyvistä”.

Mitä tästä huippukehityksen ja kestävän menestyksen ”mustasta laatikosta” sitten löytyi? Vastaus on kiinnostava erityisesti johtajuuden kannalta. Lue lisää »

RSS-syötteet ovat olleet saatavilla jo hetken aikaa, mutta nyt voit tilata uusimmat artikkelit myös suoraan omaan sähköpostiisi!

Tilaa artikkelit nyt!

Kirjoittaja Martin von Schantz on kauppatieteiden maisteri, joka valmistui Hankenilta pääaineenaan kansainvälinen markkinointi. Hän työskentelee myyntitehtävissä amerikkalaisessa IT-yrityksessä.

 

Mainonta ja markkinointi herättää tunteita. Toiset kutsuvat sitä lähtökohdiltaan epäeettiseksi, toiset taas toimivan yhteiskunnan elinehdoksi. Totuus löytynee siltä väliltä.

Otin haasteen vastaan, ja lupasin pohtia markkinoinnin etiikkaa ja kirjoittaa siitä muutaman rivin. Huomasin heti, miten massiivisesta aiheesta on kyse. Tämä olisi ollut mahtava lopputyöaihe!

Tulette ehkä huomaamaan koulutukseni vaikutuksen näkökantaani, mutta toisaalta uskon, että se antaa minulle myös mahdollisuuden tarkastella markkinointia hieman toisesta näkökulmasta. Tarkoituksenani ei ole pitää puolustuspuheenvuoroa, vaikka markkinointi on lähellä sydäntäni, vaan antaa oman näkemykseni tämän päivän tuotemarkkinoinnista. Teksti ei perustu tieteelliseen tutkimukseen.

www.dilbert.com (15.09.2007) Lue lisää »

Voi näyttää siltä, että ilo ei ole hyve. Ilohan kumpuaa siitä, että saa sen, mitä kaipaa. Mutta usein emme saa sitä, mitä kaipaamme. Siispä olemme tyytymättömiä tai masentuneita, emmekä voi sille mitään. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen.

Eräs ulkomaalainen psykologituttuni vieraili helsinkiläisessä sairaalassa. Hän pani merkille taustalla soivan suomalaisen tangon. Vähän asiaa harkittuaan hän kysyi hienovaraisesti: “Anteeksi, mutta miksi soitatte potilaille niin masentavaa musiikkia? Haluatteko, että he tappaisivat itsensä?”

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole arvostella suomalaista tangoa, eikä puhua musiikista muutenkaan. En myöskään tarkoita sanoa, että uskoisin korkeiden itsemurhatilastoiden johtuvan yksinomaan “masentavasta musiikista”.

Tarkoitukseni on pikemminkin puhua ilosta.

Mitä ilo on?

Ilo ja iloisuuden hyve

Voi näyttää siltä, että ilo ei ole hyve. Ilohan kumpuaa siitä, että ihminen (tai muu olento) saa sen, mitä kaipaa. Mutta usein emme voi saada sitä, mitä kaipaamme. Siispä olemme tyytymättömiä, surullisia tai masentuneita, emmekä voi sille mitään.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Yritetäänpä tarkentaa hieman: ilo sinänsä ei ole hyve, mutta iloisuus on. Iloisuuteemme voimme vaikuttaa omilla valinnoillamme.

Lue lisää »

Maanantai on yleinen synkistelypäivä, jos ei muuten, niin ainakin vitsin tasolla. Mutta maanantai-inholla on syvällisempi vaikutus kuin mitä helposti tulee ajatelleeksi.

Työpaikalla maanantai-aamuna:

- “Hyvää huomenta!”

- “Mitä hyvää? Nyt on maanantai. Maanantaissa ei ole mitään hyvää.”

Tutun kuuloista?

Lue lisää »