Paha ihminen on paras puoliso

”Kun olisikin niin, että pahat ihmiset tekisivät pahojaan jossakin, ja me voisimme yksinkertaisesti vain eristää ja tuhota heidät. Mutta hyvän ja pahan välinen linja kulkee jokaisen ihmissydämen läpi, ja kuka haluaisi tuhota oman sydämensä?”
— Aleksandr Solzhenitsyn

Äiti herää yössä kaikuvaan huutoon. Lapsi sopertaa itkuisena, että jättihämähäkki on jälleen hiipinyt uniin. Pelko ei ole turhaa, sillä auton kokoista hämähäkkiä tuleekin pelätä.

Aamulla lapsi arkailee laskeutumista alakertaan, jossa ei vielä ole muita. Lapsi ei osaa selittää pelkoaan, mutta jokin paha siellä vaanii.

Vielä pari vuotta sitten pelko oli muodotonta. Kirjojen ja elokuvien ideat ovat kuitenkin alkaneet antaa hahmoja pahuudelle. Käärmeet ja hämähäkit. Hirviöt ja luurangot. Maailmassa on pahuutta, sitä tulee pelätä ja nyt lapsi alkaa nähdä sen myös konkreettisina asioina.

Aikuisille hirviöt eivät enää aiheuta vastaavia väristyksiä, mutta pahuus ei ole hävinnyt. Se on vain vaihtanut muotoaan. Continue reading

Mikä maailmassa on pielessä?

Sinä et ole OK. Voisit olla paljon enemmän kuin mitä nyt olet. Vakava rikkomuksemme ihmiskuntaa kohtaan on siinä, että emme tavoittele tarpeeksi suuria asioita. Lisäksi valitsemme viedä hautaan suuren osan siitä potentiaalista, jolla meitä on siunattu. Valitsemme jäädä pieniksi.

Mitä on suurisieluisuus?

Alexandre Havard (Suurisieluisuus) kirjoittaa: Suurisieluisuus on ihanne, jonka juuret ovat uskossa ihmiseen ja hänen luontaiseen suuruuteensa. Havardin mukaan Tuomas Akvinolaiselle suurisieluinen henkilö on se, jonka sydän on kohdistunut jonkin suuren tekemiseen ja henkilökohtaisen erinomaisuuden saavuttamiseen.
Continue reading

Anna anteeksi ja pistä hyvä kiertämään

Anna anteeksi ja päästä irti hänestä, joka loukkasi. Päästä myös itsesi irti jatkuvan korjaamisen ja rankaisemisen kierteestä. Ja ala elämään.

Anteeksiannon viimeinen askel on päästää irti hylätyksi ja loukatuksi tulemisen tunteesta. Siitä pimeästä voimasta, joka saa meidät toistuvasti uusissa tilanteissa ja ihmissuhteissa hakemaan paikkausta, korjausta kokemallemme vääryydellä. Se, joka saa meidät toivomaan: ”mutta jos tässä tarinassa on se happy end? Kuin haluaisimme kirjoittaa uusiksi aiemaan tarinamme viimeisen onnettoman luvun. Ja huomaamattamme annamme suuren surun ohjata elämäämme päivästä toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen. Voi tuota tiedostamattomuuden ja sinisilmäisyyden voimaa. Continue reading

Tämän päivän nuoret muuttavat maailman, ellemme sitä ennen kyllästytä heitä kuoliaiksi

Harri-Pekka Pietikäinen pohtii vieraskynäkirjoituksessaan nuoria paremman huomisen mahdollistajina. 

Vaikka moni jäärä muuta väittää, ovat nykynuoret kaikkea muuta kuin laiskoja.

On sukupolvista riippumaton trendi, että aikuiset väheksyvät nuoria ja pitävät heitä laiskoina. Maailma muuttuu, eikä nuorten todellisuus vastaa aikuisten omaa, minkä vuoksi nuorten kokemusmaailma on helppo mieltää aikuisen omaa keveämmäksi. Mitä meillä aikuisilla olisi, ellei meillä ole nuoremman sukupolven kunnioitusta? Kun sen saaminen ei ole itsestäänselvyys (mitä sen ei koskaan pitäisi olla), on helppo sortua vähättelyyn. Continue reading

Näin sinusta tulee huipputyyppi

Hyvä ihminen on hyväntahtoinen ja ystävällinen. Itsekeskeinen elämä on lopulta tyhjää. Menestymisen edellytys ei ole toisten nujertaminen. Tämä kirjoitus tarjoaa nopeita ja yksinkertaisia keinoja siihen, kuinka sinusta voi tulla parempi ihminen.

Hyveet voivat helposti jäädä epämääräiseksi hötöksi. Ne kuulostavat hyvältä, mutta niistä voi olla vaikeaa saada kiinni. Tarvitaan konkreettisia tekoja, ei vain kauniita ideoita.

Lopulta kyse on kuitenkin erittäin yksinkertaisista asioista, jotka varmasti jo tiedätkin. Konkreettisina tehtävinä hyveistä tulee helposti toteutettavia. Yksittäinen hyvä teko ei ole liian ankara tavoite kenellekään. Continue reading

Onnellisen yksinäisyyden voima

Muistan elämäni ensimmäisen joulun, jonka vietin yksin. Siitä on noin 20 vuotta. Koristeltu kuusi, kynttilöiden valot ja muutama lahjapaketti havupuun alla. Se oli hyvä joulu. Täynnä onnellista yksinäisyyttä.

Yksinäisyydellä on monet kasvot. Jokaiselle meille se näyttäytyy näillä vaihtelevilla kasvoillaan.

Se voi olla kokemus, etten tule kuulluksi. Ympärillä ei ole ketään, jolle voisin olla oma itseni. On yksinäinen, vaikka on yhdessä. Tai yksinkertaisesti ympärillämme ei ole ketään.

Tai sitten olemme hukassa itseltämme. Yksinäisyys iskee, kun en enää löydä tietä takaisin itseni luokse. Se synnyttää sellaisen yksinäisyyden kuilun, jota kukaan ja mikään ulkopuolinen ei voi täyttää. Eivät ihmiset, työ, tavarat tai juhlajuomat. Silloin olemme hajottavan yksinäisyyden äärellä. Continue reading

Sinulla on velvollisuuksia

Ihmisoikeuksista puhuminen alkaa aikamme yltäkylläisyyden keskellä saada jo huvittavia piirteitä. Mikään ei tunnu olevan tarpeeksi. Oikeuksien määrä on kuin loputon seisova pöytä, jonne tuodaan jatkuvasti lisää ruokalajeja. Miksi kukaan ei puhu velvollisuuksista?

Olemme hemmoteltua kansaa. Historian näkökulmasta elämme satumaisen runsauden keskellä. Jos meiltä puuttuu jotain, voimme vain alkaa vaatimaan halujemme tyydyttämistä ja vedota oikeuksiimme. Pelkkä olemassaolomme oikeuttaa meidät videopeleihin ja aurinkorantoihin. Meitä edeltäneille sukupolville Suomi olisi kuin aikuisten Disney World. Continue reading

Empatia on ”so old season”

Suomalaiset kuuluvat maailman epäempaattisimpiin ihmisiin. Näin väittää vuosi sitten tullut yhdysvaltalainen tutkimus. Ikävä tutkimustulos. Mutta samalla hyvin tuttu. Viime aikoina muutamat ihmiset ovat sattumalta nostaneet aiheen esille. He ovat jakaneet kokemuksia työelämästä ja todenneet, miten vähän ihmiset kykenevät osoittamaan empatiaan toisilleen.

Havaintojen joukkoon kuuluu tilanteita, joissa empatian puute aiheuttaa toisille ihmisille stressiä, surua, masennusta, yksinäisyyttä, eristäytymistä ja muita epätoivottavia tuntemuksia. Mihin empatian kyky on kadonnut? Jotkut väittävät kiireisen ja itsekeskeisen elämän vievän meiltä kyvyn asettua toisen asemaan. Continue reading

Tuntematon sotilas

Aku Louhimies ja hienosti valittu näyttelijäkaarti tuovat kankaalle vaikuttavan version Väinö Linnan romaanista. Vähän kun on käännetty, niin on osuttu kohdalleen ja leivänkin päälle on saatu voita.

Se oli temppu.

Tässä vaiheessa uutta Tuntematonta on jo ehditty kehua retostella siinä määrin, että alkaa olla jo lähes klisee silitellä sitä lisää. Silti on kyllä todettava, että vaatii aikamoista ammattitaitoa vääntää näinkin ikoninen materiaali uuteen muotoon ja onnistua siinä näinkin jäätävästi. Vaikka naamat ovat uudet, hahmot ovat tuttuja ja tunnistettavia. Lammio ei ole edelleenkään mikä hyvä mies. Lehto on temperamenttihaasteinen ja Vanhala ylen sankia priha. Ja hein kansai on nii lustii jot hitto. Continue reading

Palauttaa vai ei? iPhone 8 ja mietteitä hyveellisyydestä

Minulla on ollut seitsemän vuoden ajan iPhone 4. Vaikka kuinka paljon siitä pidänkin, olen jo pitkän todennut, että puhelin oli eläkepäivänsä ansainnut. Päätin hankkia siis uuden, iPhone 8:n.

Tilasin uuden puhelimen Applen nettisivujen kautta. Prosessissa tapahtui ilmeisesti jokin häiriö, ja tilaukseni ei mennyt läpi. Odotin pari päivää, varmistin pankin kanssa, ettei luottokorttia veloitettu ja tilasin uuden puhelimen toistamiseen.

Toisella kerralla tärppäsi ja kolmen päivän päästä sain puhelimen. Ja se onkin hieno sellainen!

Viikon sisällä sain yllätyksekseni toisenkin puhelimen. Continue reading

Nordic Business Forumissa opittiin hyvejohtajuutta

Nordic Business Forum tuli ja meni, mutta tapahtuman opetukset jäivät elämään. Patrick Lencionin ja Adam Grantin opeilla sinustakin voi tulla huippuhyvejohtaja. Menestykseen ei tarvita monimutkaisuutta, vaan merkityksellisyyttä ja välittämistä. Tässä ilmainen tuulahdus Nordic Business Forumista Hyvejohtajuuden lukijoille.

Välitä alaisistasi

Lencionin mukaan ihmiset eivät lähde työpaikoista, joissa heidät tunnetaan. Kun hyvistä työntekijöistä käydään markkinapaikoilla kovaa kilpailua, niin parhaiten pärjäävät välittävät organisaatiot.

Välittäminen on rahaakin tärkeämpää. Jos johtaja on aidosti kiinnostunut alaisensa hyvinvoinnista, niin hyviä asioita tapahtuu. Työntekijässä kasvaa välittämisen myötä lojaalisuus ja tyytyväisyys työnantajaansa kohtaan. Continue reading

Ole vapaasti riippuvainen!

Me modernit digi-ihmiset kaipaamme työssä ja elämässämme kahta vastakkaista asiaa: lisää vapautta ja valikoitua sitoutumista.

Emme halua sitoutua itse, haluamme olla riippumattomia. Kaipaamme lisää vapautta rooleihin, tapoihin, perinteisiin. Haluamme juuri minulle sopivan asiakaskokemuksen, ammatin, ihmissuhteen, juhlat ja lomat – ja koko elämän. Ja vapauden muuttaa sitä, kun siltä tuntuu.

Tosin samalla toivomme, että muut ovat sitoutuneita omiin valintoihinsa, kun ne koskevat meitä. Continue reading

Luottamus työelämässä on konkreettisia päätöksiä ja tekoja

Luottamus on menestyvän organisaation keskeinen tekijä. Jos pysähdyt rauhassa miettimään omia kokemuksiasi työelämästä, uskon, että päädyt samaan tulokseen. Kiinnostava kysymys onkin se, mistä luottamus rakentuu ja miten sitä voi vahvistaa työelämässä? Kiteytän kolumnini lopussa ajatukseni viiteen keskeiseen näkökulmaan.

Missä luottamus näkyy ja tuntuu ?

Luottamuksen seuraukset näkyvät ihmisten suorituksissa, sitoutumisessa ja hyvinvoinnissa sekä organisaation tuloksessa ja muutoksen onnistumisessa. Epäluotettavuus herättää levottomuutta ja lopettaa kriittisen keskustelun, innovoinnin ja kehittymisen. Kun organisaation luotettavuus voidaan mitata ja kuvata ihmisille läpinäkyvästi, on sillä positiivinen vaikutus myös ulkoiseen maineeseen.

“Väitän, että luottamus on ollut ensiarvoisen tärkeää, että olemme saaneet kehitettyä ja kasvatettua meidän palvelutoiminnan siihen malliin kun mitä se on nyt”,  totesi haastattelemani palveluliiketoimintaa kasvattaneen yrityksen johtaja.

Samaa näkemystä puoltavat eri tieteenalojen luottamusta käsittelevät tutkimustulokset. Continue reading

Portsarin hyveet ja muita tarinoita

Minulla on hyvä ystävä, jonka kanssa olen keskustellut monista asioista: Jumalan laupeudesta trangian käyttöön – eli kirjaimellisesti ihan kaikesta mitä taivaan ja maan välistä löytyy. Aina nautin niistä keskusteluista ja opin niistä paljon.

Muistan tarinan, jonka ystäväni kertoi opiskelijavuosistaan. Opiskelun ohessa hän yritti tienata vähän rahaa työskentelemällä portsarina pubissa.

Kerran lauantaivuorossa yön pikkutunneilla kaksi keski-ikäistä miesasiakasta oli tekemässä lähtöä. Ystäväni ojensi heille takit. Kyseessä oli sen näköisiä ihmisiä, että heitä kadulla nähdessään keskellä yötä sinä lukija ehkä vaihtaisit kadunpuolta. Minä vaihtaisin. Continue reading

Tervehtimisen voima

Keväällä käytiin eri medioissa vilkasta keskustelua siitä, miten kohtaamme toisemme. Keskustelu tiivistyi siihen, miten tervehdimme toisiamme. Aihe on sama, josta olen usein keskustellut työyhteisöissä. Aihe tuntuu monesta ensi turhauttavalta, sillä olemmehan kaikki työelämässä hyvin käyttäytyviä ja kohteliaita. Kun kuitenkin jatkaa kysymällä, millainen kulttuuri täällä on tervehtimisen suhteen, alkaa kuva kirkastua.

Ensimmäinen vastaus yleensä on, että totta kai tervehdimme kaikkia. Huomenet sanotaan vastaantulijoille. Tai ainakin tutuille. Tai ainakin vastataan, kunhan toinen tervehtii ensin. Jos ei satu olemaan jotain muuta meneillään samaan aikaan.

Porukkaa alkaa usein jo hieman hymyilyttää, kun huomataan, ettei tervehtiminen ihan niin itsestään selvää olekaan. Continue reading

Luopumisen ristisanatehtävä

Viime aikoina olen miettinyt usein luopumista. Useat ihmiset ovat puhuneet tavaroista luopumisen innostuksesta KonMari-kirjan hengessä. Monet ovat innostuneet järjestelemään maallista arjen omaisuuttaan kirjan tarjoamilla vinkeillä. Ihmiset laativat listoja, järjestyssuunnitelmia, laatikoita ja paikkoja. Olennaista on ylimääräisestä tavarasta luopuminen. KonMari kehottaa erityisesti luopumaan siitä tavarasta, josta ei pidä tai jota ei koe tarpeelliseksi. Continue reading

Haavoittuvainen ja kohtaava ihminen

Järjestimme hiljattain seminaarin asiakkaillemme. Päivän teema oli luottamus ja ennen kaikkea haavoitttuvuuteen perustuva luottamus. Ajatus haavoittuvuuden tunnustamisesta ja hyväksymisestä työelämässä on saamassa vahvempaa jalansijaa Suomessakin. Kyse on yksinkertaisesta mutta usein hyvin vaikeasta asiasta.

”Uskallanko olla oikeasti sitä mitä olen ja luottaa siihen, että muilla on hyvä tahto minua kohtaan niin, että kaikki läsnäolijat haluavat minulle vain ja ainoastaan hyvää.” Continue reading

Johtajuutta voi opetella

Synnynnäinen johtajaluonne – vai voiko johtajuutta oppia, siihen kasvaa? Stina Henriksson jakaa kokemuksiaan vieraskynäkirjoituksessaan. 

Aina välillä kuuluu sanottavan, että jotkut ihmiset ovat synnynnäisiä johtajia. Minä en ollut sellainen. Siksi olenkin viimeisen vuoden aikana yllättänyt paljon, kun kerta toisensa jälkeen olen ajautunut johtajan asemaan useissa eri yhteyksissä.

Aloitin uusissa opinnoissa syksyllä, kaiken lisäksi ulkomailla, ensimmäistä kertaa aivan omillani maailmalla. Olin jo muutenkin pitänyt itseäni introverttinä, mutta kansainvälisessä ympäristössä huomioni kiinnittyi tähän yhä enemmän. Ensin minulle iski pieni pelko, että minua pidetään töykeänä suomalaisen varautunein käytöstapoineni, yhdistettynä hiljaiseen luonteeseeni. Continue reading