Johtajuutta voi opetella

Synnynnäinen johtajaluonne – vai voiko johtajuutta oppia, siihen kasvaa? Stina Henriksson jakaa kokemuksiaan vieraskynäkirjoituksessaan. 

Aina välillä kuuluu sanottavan, että jotkut ihmiset ovat synnynnäisiä johtajia. Minä en ollut sellainen. Siksi olenkin viimeisen vuoden aikana yllättänyt paljon, kun kerta toisensa jälkeen olen ajautunut johtajan asemaan useissa eri yhteyksissä.

Aloitin uusissa opinnoissa syksyllä, kaiken lisäksi ulkomailla, ensimmäistä kertaa aivan omillani maailmalla. Olin jo muutenkin pitänyt itseäni introverttinä, mutta kansainvälisessä ympäristössä huomioni kiinnittyi tähän yhä enemmän. Ensin minulle iski pieni pelko, että minua pidetään töykeänä suomalaisen varautunein käytöstapoineni, yhdistettynä hiljaiseen luonteeseeni. Continue reading

”En kuullut, en ymmärtänyt, en tiedä”: vapaus on kolmen lauseen päässä

Taskussa kulkevan Googlen ja Wikipedian myötä nykyihmisellä on kaikki tieto. Siinä on se vaara, että kihahtaa kaikkitietäväksi. Kaikki tieto vaatiikin rinnalleen suomenkielen vapauttavimman lauseen.

”Ja sitten oma kenttä enarille”, lisäsi asiakas. Olin nuori konsultti ja tähän asti konsultaatio oli edennyt täydellisesti, mutta nyt rajallinen tietämykseni oli vaarassa paljastua.

Aivoni hypähtivät hälytystilaan.

”Enarille? Sanoiko se kuitenkin Einarille. Oliko tuo vitsi? Ei naurua. Ei se ollut vitsi. Enari? Kuka on Enari!? Ei voi mitään, mennään mukaan.”

”Niin, tietenkin. Laitetaan Enari mukaan, tuonne loppuvaiheille”, vastasin naama peruslukemilla.

Paluu toimistolle oli mutkikas. Onko Enari numero, päivämäärä vai tekstikenttä? Voiko jollain olla Enaria ja jollain taas ei? Vai oliko se kuitenkin varastopäällikön lempinimi?

Continue reading

Arkirohkeus ratkaisee!

Olemme kokeneet Suomessa ennätysviileän kesän, joka oli meidät kaikki yllättänyt olosuhde. Arkeen paluun myötä yllättäviä olosuhdehaasteita tulee takuuvarmasti lisää. Ne eivät siis oikeastaan ole yllätys, vain niiden ajoitus.

Itse kukin meistä – tai lapsemme ja muut läheisemme – on esimerkiksi keskimäärin joitakin päiviä vuodesta sairaana. Valmistaudummeko tähän kalenterin ja mahdollisesti tarvittavan arkiavun osalta? Millaista joustoa ja tukea on saatavilla työhön ja kotitöihin?

Entä henkiset haasteet ja kriisit, miten olemme varautuneet niihin? Mitä teen, kun perheenjäsenen, kollegan tai asiakkaan kanssa syntyy konflikti? Kun odotukset eivät täyty, vuorovaikutuksessa syntyy väärinkäsitys?

Hyveistä rohkeus on varsin hyödyllinen arjen haasteissa. Kun uskallamme rohkeasti kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on, säästämme energiaa ja hermoja. Onnellisuus nimittäin asuu arjessa! Continue reading

Hyvekesää!

Hyvejohtajuus-blogi toivottaa lukijoilleen iloista, lämmintä ja leppoisaa kesätunnelmaa sekä koskettavia kohtaamisia läheisten ja kesäisen luonnon kanssa! Sadepäivien ratoksi löydät arkistostamme oivallista luettavaa! Palaamme uusien kirjoitusten kera jälleen elokuussa.

Rakasta työpaikkasi paremmaksi!

”Miten paljon nyt saankaan aikaa, kun voin luottaa tiimiini ja esimieheeni. Mukava fiilis. Tilanne oli toinen pari vuotta sitten”, totesi eräs asiantuntija haastattelussani.

Jokaisella meillä on kokemuksia siitä, miten työskentely muuttuu luottamuksen vahvistuessa. Samoin tiedämme sen, miten energiaa kuluttavaa on työskennellä työpaikalla, jossa luottamus on menetetty.

Me ihmiset koemme ja näemme ympärillämme sen saman, mitä eri tieteenalojen tutkimustulokset osoittavat: luottamus rakentaa parempaa maailmaa, epäluottamus jakaa ja hajottaa.

Jos luottamus johtaa parempaan maailmaan, niin mitä meidän pitäisi tehdä? Äiti Teresan neuvo paremman maailman rakentamiseksi oli: ”Jos haluat parantaa maailmaa, mene kotiisi ja rakasta lähimmäisiäsi.” Continue reading

Menestys on sattumaa: mitä siitä seuraa?

aurinkolasit rannalla

Listat menestyjien aamiaisista tai muita yhteisistä piirteistä keräävät miljoonia lukijoita, mutta perustuvat selviytymisharhaan. Menestys on poikkeuksellinen tapahtuma, jota onnekkaat sattumat ovat avittaneet pitkin matkaa. Tämän kieltäminen typistää suhteitamme, mutta sen hyväksyminen vapauttaa elämään.

”Tavoittele unelmiasi! Usko vaistoosi! Älä kuuntele latistajia!”

Kun supersuosittu näyttelijä kertaa menestyksensä saloja, miten ohjeet kannattaisi ottaa vastaan?

Tai jos puhuja on kaikkialla arvostettu, valinnoissaan lähes poikkeuksetta onnistunut suuryrityksen johtaja? Continue reading

Tämä hetki

Tällä kertaa olen taas ottanut itselleni mahdottoman tehtävän. Pitäisi onnistua kirjoittamaan asiasta, josta ei voi kirjoittaa. Miksei? Siksi että sanat eivät ylety siihen. Ne ovat jotenkin liian karkeita, banaaleja ja itsessään tyhjiä. Mutta koska meillä ei muita välineitä ole, joudun tyytymään niihin. Pidetään kuitenkin mielessä, että sanat ovat parhaimmillaan vain jonkinlaisia osoittimia tai tienviittoja, ne viittaavat johonkin muuhun, itsestään poispäin. ”Sormi, joka osoittaa kuuta, ei ole kuu”, kuuluu vanha budhalainen sanonta.

Haluaisin kirjoittaa Tästä Hetkestä. Tai tarkemmin sanoen tämän hetken mysteerisestä luonteesta. Sanapari Tämä Hetki kuulostaa jo niin itsestään selvältä ja tyhjältä, ettei siinä pitäisi olla mitään mistä kirjoittaa. Näin ei kuitenkaan ole, kaukana siitä. Continue reading

400 grammaa tuoretta rakkautta, kiitos!

Nykyisin on suorastaan muodikasta ajatella, että rakkaus on rajaton luonnonvara, jota on saatavilla aina kun itse haluaa, yksinkertaisesti ”kytkeytymällä” siihen, jolloin ”vetää puoleensa oikeanlaisia ihmisiä”.

Rakkauden oppimateriaalia on netti pullollaan, kursseja ja kirjoja jokaiseen makuun, samoin mindfulness-ohjeita, joten rakkauden ei pitäisi olla ongelma.

Miksi sitten rakkaudesta on niin suuri pula? Kun katselee parisuhteita, perheitä tai työpaikkoja, ei vaikuta siltä, että ihmiset tänä päivänä rakastavat toisiaan taitavammin ja enemmän kuin koskaan aiemmin. Parisuhteiden ja työsuhteiden keskimääräiset pituudet lyhentyvät vuosi vuodelta. Yksinäisiä on valtavasti.

Johtuuko se siitä, että sydämemme koko on keskimäärin vain 250-350 grammaa?

Continue reading

Viha tuhoaa ja rohkeus rakentaa

 

Tunnistatko seuraavat visiot: työkaveri haukkuu toista, vanhempi huutaa lapselleen julkisella paikalla, luet somesta ärsyttävän epäselviä kommentteja, joku täysin tuntematon ihminen toimii vihamielisesti tuntemattomia kohtaan. Listaa on helppo jatkaa.

Ihmistä on aina kiehtonut ajatus elämän salaisuudesta. Erityisesti sen pitkäikäisyydestä. Hämmentävän yhdenmukaisia ovat kertomukset, joita jakavat pitkän ja hyvän elämän eläneet ihmiset: tulevatpa he sitten Brasilian viidakosta, Välimeren maista, Aasiasta tai Pohjolasta. Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää rohkeus omaa elämää kohtaan. Rohkeus ajatella myönteisesti, antaa anteeksi ja elpyä vastoinkäymisistä. Continue reading

Voiko aikuisella olla liikaa vapautta?

Elämme aikaa, jossa pieni lapsi osaa odottaa lauantain karkkipäivää, mutta hänen vanhempansa ja nettiaikaan ehtineet sisaruksensa eivät. Äiti nappaa käsilaukustaan suklaapatukan töissä, puhelin vie vanhemman huomion leikkipuistossa ja lasten harrastuspaikoilla. Teini ei jaksa perehtyä kesätyöpaikan sääntöihin, vaan ottaa loparit. Pikavippibisnes kukoistaa.

Tätäkö etsimme, kun haaveilimme aikanaan vapautumista ajan ja paikan rajoitteista?  Continue reading

Hyveet ja onnellisuus liikenteessä

Olen tullut takaisin Suomeen. Taakseni Afrikkaan jäi loistavia ihmisiä ja rikastuttavia kokemuksia… sekä Nairobin liikenne. Onneksi palaan Keniaan säännöllisin väliajoin, joten voin aina tavata siellä olevia ystäviäni – ja sukeltaa taas Nairobin liikenteeseen.

Heti Suomeen saavuttuani sain aivan erilaisen liikennekokemuksen, tällä kertaa jalankulkijana. Continue reading

Oikeassaolijat

Kokemus ihmisarvosta on ihmisyytemme kivijalka. Jos sisimmässämme asuu vakuuttuneisuus omasta arvostamme, voimme olla levollisia. Riitämme, kelpaamme ja saamme olle se mikä olemme. Mutta jos se puuttuu tai on hauras, koemme maailman uhkana ja muut ihmiset kilpailijoina. Silloin käymme jatkuvaa taistelua vakuuttaaksemme itsemme ja muut siitä, että riitämme ja että olemme arvokkaita.

Koska ihmisarvo on rakennuksemme kivijalka, käymme tätä taistelua keinoja kaihtamatta. Sisäinen tunne nimittäin on, että rakennuksemme on koko ajan romahtamaisillaan. Näin siitä huolimatta, ettei se ulkonaisesti sitä ole. Monet pyrkivätkin pitämään sisäisen rakennuksensa pystyssä luomalla näyttävän ja monumentaalisen ulkoisen rakennuksen. Se kyhätään milloin mistäkin aineksista: rahasta, vallasta, asemasta, tiedosta, maineesta ja kunniasta. Mikään näistä ulkonaisista ei kuitenkaan kykene estämään sisäistä romahdusta, jos sellainen uhkaa.

Continue reading