Haaste yhdessä tekemiseen

Robin Sharma on kehittänyt kurinalaisen mallin, jota hän kutsuu nimellä Aamuviiden kerho (The 5AM Club). Tässä kerhossa varhaisen aamun tunnit hyödynnetään tehokkaasti. Kaava on yksinkertainen: ensin harjoitetaan 20 min fyysistä liikkumista (joogaa, venyttelyä tms.), tätä seuraavat 20 minuuttia keskitytään meditaatioon tai muuhun mietiskelyyn. Tämän jälkeen kolmas 20 minuutin aikajakso käytetään lukemalla jotain kehittävää kirjallisuutta.

Kuulostaa ihanalta. Ja niin vaativalta. Sharmanin ajatuksena on säännöllisyys. Aamuviiden kerhoon pitäisi pystyä osallistumaan ainakin muutaman kerran viikossa, jotta sen hyödyllisyys toteutuisi. Aamukerhon tukena voivat olla toiset ihmiset, kun kokemuksia jaetaan yhteisöllisesti esimerkiksi Facebook-ryhmässä. Jäin miettimään, miten työyhteisössä toimisi haaste aamuviiden kerhosta? Työpaikalle tullessaan ihmiset vaihtaisivat kokemuksiaan ja kannustaisivat toisiaan onnistumisesta.

Aamuviiden kerho herättää työelämän kannalta muutaman pohtimisen arvoisen pointin. Aloitetaan aamusta. Millainen aamu, sellainen ihminen? Useimmille ihmisille hyvä aamu on rauhallinen ja kiireetön. Työpäivien aamut eivät yleensä kuulu tähän. Mitä suurempi perheyksikkö, sen enemmän huomioitavia asioita. Olen kuullut useita tarinoita (yleensä naisilta), jotka ovat ennen muun perheen heräämistä kirjoittaneet väitöskirjaa, televisiosarjaa, tehneet täydentäviä opintoja tai mitä tahansa muuta rauhallisuutta vaativaa. He ovat järjestäneet itselleen aamukerhon, jossa saa toteuttaa jotain itselleen merkityksellistä.

Sharmanin ajatukset muistuttavat myös traditiosta, jossa ihmisen ”ajan vartijana” toimivat teollisuuden tuotantoketjut ja ennen tätä kirkollinen päiväjärjestys. Kurinalaisuuden hyve on läpi historian nähty suotuisana ja arvostettavana piirteenä. Selfhelp-maailmassa tämä traditio pukeutuu uusiin vaatteisiin, vaikka Aamuviiden kerhoksi. Nykyhetken ihmistä ei ohjaa kirkon tornissa oleva kello, vaan itseohjautuvuus.

Työelämän ihanteisiin kuuluu ihminen, joka kykenee hyvällä kurinalaisuudella suorituksiin, oman hyvinvoinnin huolehtimiseen, tietojen ja taitojen jatkuvaan täydentämiseen, joustavuuteen, oppimiseen – olemaan siis oman mittansa ylittävä ja tehokas. Aamuviiden kerhon haaste on tässä, ihminen ei vaan pysty kaikkeen. Se ei ole mielekästä, saati hedelmällistä. Ihmisen etuoikeutena on myös joutenolo, tuo luovuuden lähde. Ihmisellä tulisi olla mahdollisuus säädellä työtään siten, että tehtävien asioiden järki olisi ymmärrettävissä.

Koska järki tuppaa toisinaan katoamaan tai ainakin hämärtymään, suosin sen vastalääkkeeksi yhteen asiaan keskittymistä. Itselleni tämä vaatii pientä suunnittelua ja rohkeutta luottaa siihen, etteivät tekemättömät asiat katoa, vaikka huomio keskittyisi vain tiettyyn asiaan kerrallaan. Työ- ja opiskelukuvioissa tämä on palkitseva taito. Sisältö etenee, kun keskitytään yhteen asiaan, tarkistetaan ovatko kaikki osallistujat samalla kartalla, kysytään ja ihmetellään yhdessä.

Kokemuksesta tiedän, että ihmiset saattavat keskustella toistensa kanssa pitkiä aikoja ja lopulta ymmärtää asioiden perustan täysin eri tavoin. Tämän tutun ja usein vähän jämähtäneen työskentelytavan purkaminen vaatii harjoitusta. Aloittaa voi vaikka 20 minuutin jaksoissa.