Johtajan tärkein ominaisuus

Painin usein sen ajatuksen äärellä, miksi päätöksenteko on yhtäältä helppoa ja toisaalta vaikeaa. Olen tullut siihen tulokseen, että kaikki muu on helppoa, paitsi ihmisten väliset suhteet. Useimmiten päätökset, joihin ei liity ihminen, ovat helppoja: on sinänsä helppoa päättää, ostanko kaupasta vaaleaa vai tummaa leipää tai kävelenkö kotiin tätä vai tuota reittiä.

Vaikeaa sen sijaan on sanoa, kuinka tämä ongelmakohta nostetaan esiin ja miten antaa tuo palaute oikein. Samankaltaisten haasteiden äärelle päästään, kun mietitään, miksi jokin päätöksenteon peruste toimii yhdessä tilanteessa, muttei lainkaan toisessa.

En tahdo kuulostaa siltä, että johdettavat tai ihmiset ylipäänsä olisivat itsessään se ongelma. Usein näin voi olla, mutta vähintään yhtä usein ihmiset ovat myös se ratkaisu. Myös johtaja on ihminen kaikkine heikkouksineen ja vahvuuksineen. Professori Alf Rehn kirjoittaa kirjassaan Johtajuuden ristiriidat (2018) hienosti siitä, miten johtaminen harvoin on ”joko tai” -kysymys, vaan enemmänkin ”sekä että”. Siinä missä johtajan tulee osata ja uskaltaa tehdä vaikeita päätöksiä, hänen tulee olla myös sosiaalisesti kyvykäs asioiden ilmaisussa ja ihmisten kuuntelemisessa.

Mikä sitten on johtajan tärkein ominaisuus?
Usein vahvan johtajan ominaisuudeksi ajatellaan vähintäänkin kuvainnollisesti leveät hartiat: hyvän johtajan tulisi olla uskottava, voimakastahtoinen ja jämäkkä. Tässä johtajakuvassa on se ongelma, että se perustuu oletukseen, jossa johtaja tietää aina parhaiten ja johdettavat ovat lähinnä passiivisia suorittajia. Aina, kun kyse on ihmisistä, ryhmässä voi olla sellaista tietämystä, jota johtajalla ei vielä ole.

Ryhmädynamiikan keskeinen kysymys on, että mikä on ryhmän osien summa. Voidaan ajatella, että ryhmän tuodessa kaikki osaamisensa pöytään saadaan summaksi enemmän kuin yksi, kun saadaan erilaiset näkemykset ja sen perusteella paras päätös. Toinen näkökulma on, että summa on vähemmän kuin yksi, sillä katsantokanta on hajallaan eikä siinä ole selkeää koordinaatiota. Tämä voi johtaa siihen, ettei johtaja voi tehdä parasta mahdollista päätöstä, vaan hän yrittää koostaa ryhmän yhteisen mielipiteen, joka koostuu pienistä kenties toisistaan eroavistakin paloista, joilla ei kokonaisuuden kannalta ole merkitystä. Johtajan tärkeä taito onkin osata ottaa ryhmän näkemyksiä huomioon oikeassa suhteessa ja tehdä niiden perusteella tilanteeseen nähden paras päätös – miellytti se kaikkia tai ei.

Uuden koronaviruksen aiheuttama kriisi on osoittanut sen, että johtajuudelle on kysyntää ja kansalaiset ovat valmiita noudattamaan tiukkojakin rajoituksia, kun niin päätetään ja asiat perustellaan ymmärrettävästi ja yleisesti hyväksyttävästi. Soraääniä tulee aina, mutta jokainen esimies ja johtaja varmasti tietää, ettei niiltä voi ikinä täysin välttyä. Vastarintaa tai kritiikkiä esiintyy usein erityisesti muutoksen yhteydessä, sillä ihminen on perusluonteeltaan mukavuudenhaluinen ja pyrkii useimmiten pysymään totutuissa olosuhteissa. Kaikkein mielenkiintoisinta johtamisen näkökulmasta koronavirustilanteessa on se, miten samankaltaisiin lopputuloksiin rajoittamistoimenpiteiden suhteen on päästy täysin eri tavoin johdetuissa maissa. Näissäkin tilanteissa huomaa sen, että johtajat, jotka osaavat perustella päätöksensä hyvin, kohtaavat harvemmin ja vähemmän vastarintaa.

Siispä palaan ajatuksissani usein Alf Rehnin näkemyksiin siitä, että johtaminen ei ole kovaa tai pehmeää, vaan kovaa ja pehmeää – tilanteesta riippuen. Siten olen tullut siihen tulokseen, että johtajan tärkein ominaisuus on notkeus. Notkeudella tarkoitan henkistä akrobatiaa, siis sitä, että johtaja osaa olla yhdessä hetkessä nopea ja toisessa hidas, kolmannessa kovaääninen ja neljännessä hiljainen. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että johtajan tulisi poukkoilla, vaan kaikkea tarkoituksenmukaista tulee edistää johdonmukaisesti ja tasapuolisesti. Kaikelle on aikansa ja paikkansa – myös johtamisessa.

Yhdysvaltalaisen Jim Rohnin sanoja vapaasti suomentaen:
”Johtajuuden haaste on olla vahva, muttei töykeä, olla ystävällinen, muttei heikko, olla rohkea, muttei röyhkeä, olla harkitseva, muttei laiska, olla nöyrä, muttei arka, olla ylpeä, muttei ylimielinen ja olla huumorintajuinen, muttei hölmö. Siinä tavoitetta yhdeksi ihmiselämäksi.”