Jason Lepojärven Perjantailahja tarjoilee viihdyttävää viisautta

Voisitko kuvitella, että rankan työviikon päätteeksi lukisit perjantai-iltana yhdeltä istumalta kirjan, joka käsittelee hyveitä ja syvällisiä eettisiä ja moraalisia teemoja? En minä ainakaan. 

Ja Perjantailahja on juuri tällainen kirja! Sen salaisuus piilee kirjoittajansa persoonasta huokuvassa mutkattomassa kepeydessä, joka kuorruttaa hersyvän herkullisesti toinen toistaan seuraavat, nerokkaan oivaltavat ajatukset. 

Arkirakkaus koskettaa, naurattaa ja itkettää. Tasa-arvo, seksi ja porno, työelämän pelit ja oikeudenmukaisuus. Yhteiskuntavastuu ja politiikka. Oikeus elämään ja kuolemaan. Järeitä teemoja pulpahtelee esiin sivu toisensa jälkeen kepeästi, kuin spontaanin sattumanvaraisesti perjantai-illan baarikeskustelussa, mutta sisältö on painavaa. Lukija vaikuttuu, havahtuu – ja nauttii. 

Annoin kirjan luettavaksi keski-ikäiselle miespuoliselle ystävälleni, joka ei näistä teemoista ollut erityisen kiinnostunut, eikä ainakaan teologin kirjoittamana. Hän luki kirjan hetkessä ja totesi sen olevan todella hyvä, ehdottomasti lukemisen arvoinen.    

Jason Lepojärvi on yksi Hyvejohtajuus-blogin perustajista. Perjantailahja sisältää useita hänen suosituimpia Hyvejohtajuus-kolumnejaan. Kirja on omistettu Jussi Ruokomäelle, joka on Lepojärven ohella toinen hyveiden perikuva. Vuosi toisensa jälkeen Jussi on huolehtinut jokapäiväisistä Hyvejohtajuuden mietelauseista ja nostanut tuon tuostakin kaatuneen nettisivuston pystyyn ruuhkavuosiensa keskellä. 

Arvostan ja ihailen Jason Lepojärveä ja Jussi Ruokomäkeä hyvin paljon. Haluan kiittää heitä molempia yli kymmenestä vuodesta hyveiden lähettiläinä erilaisissa rooleissa. 

Haluan myös kutsua Sinut, joka tätä luet, mukaan sellaiselle matkalle, joka ylittää elämäsi lomamatkat mennen tullen. Hyppää hyveiden siivelle ja lennä! Matkalippuina toimivat sekä Perjantailahja-kirja että blogin kirjoitukset vuosien varrelta.  

”Minkälainen elämä sitten on itsessään hyvää? Miten ihmiselämää voitaisiin arvioida kokonaisuutena? Voidaanko sanoa, että ollaan onnistuttu elämässä? Voidaanko puhua täydellisestä tai erinomaisesta elämästä? Jos voidaan, missä mielessä? Työuran perusteella? Ystävien määrän tai laadun? Vanhemmuuden? Jonkun taloudellisen tai materiaalisen mittarin perusteella? Nähdäkseni ainoa mielekäs mittari on: kutsumus. Elämä on mielekästä silloin, kun elää kutsumustaan.” – Jason Lepojärvi, Perjantailahja (Reuna, 2021)