Nappaa palanen lomaa mukaasi arkeen

Kun loma lähestyy loppuaan, on luonnollista kokea haikeutta. Jatkuva kellon vilkuilu, aikataulujen perässä kiirehtiminen, stressi ja väsymys – se ei ole ihmisen arvoista elämää! Mitä jos et palaisi kokonaan lomalta, vaan säilyttäisit osan siitä? 

Elämämme laatua ei määritä se, kuinka paljon määrällisesti saamme kokea itsellemme mieluisia asioita, vaan se, miten osaamme arvostaa niitä. Onko kilo suklaata parempi kuin hitaasti nautiskellen syöty suklaapatukka? Entä kahdenkymmenen kilometrin lenkki vai kahdenkymmenen minuutin reipas happihyppely? Entä onko epävarmuus huomisen ohjelmasta lomalla mukavaa, mutta epävarmuus työprojekteissa mielestämme huono asia? 

Ongelmamme on nimittäin se, että riistämme itse itseltämme oikeuden ja kyvyn nauttia vapaudesta. 

Annatko kellon ja kalenterin määrittää, milloin saat elää täyttä elämää? Vähän iltaisin, vähän enemmän viikonloppuisin ja paljon lomalla? Hylkäätkö sisimpäsi, kun palaat arjen kiireisiin? 

Lopulta teemme lomalla hyvin paljon asioita, jotka ovat täysin mahdollisia myös arjessa. 

”Lomalla tunnen itseni rentoutuneeksi, vapaaksi ja rauhoittuneeksi.”

Mielenrauhaan pääsee sukeltamaan syvälle muutamassa minuutissa meditoiden tai rukoillen, vaikka autossa parkkipaikalla. Se, jäätkö rauhoituttuasi aloillesi kahdeksi tunniksi tai kahdeksi päiväksi, ei tee elämästäsi monin verroin parempaa.  

”Lomalla ehdin ulkoilla.”  

Voitko jättää aistisi hereille arjessakin, kuunnella lintujen laulua ja tuntea raikkaan ilman tuoksun aamulla ulos lähtiessäsi? Katua ei tarvitse tuijottaa. Tiesitkö, että jos nostat päätäsi ja katsettasi viiden sentin verran, mielialasi muuttuu valoisammaksi ja toiveikkaammaksi hetkessä? 

”Lomalla suorastaan hellin aistejani.” 

Tuoreita marjoja, hedelmiä ja vihanneksia voi syödä ympäri vuoden. Voit nauttia suihkusta, saunasta tai kylvystä syksylläkin kaikessa rauhassa. Kun suljet silmäsi, voit siirtyä hetkeksi kesämökin laiturille. Aivosi eivät erota muistikuvaa reaaliaikaisesta havainnosta, molemmat rentouttavat yhtä hyvin. 

Pehmeälle sohvalle heittäytyminen kirjan kanssa on sallittua myös maanantaisin. Ja musiikin vaikutus tunteisiisi on vahva, vaikka kuuntelet sitä bussissa kuulokkeilla. 

Rakastan juoda aamukahvia rauhassa ja lukea päivän lehteä.”

Voisitko mennä joinakin iltoina vähän aiemmin nukkumaan ja herätä niin, että ehdit nauttia aamustasi rauhassa? 

”Lomalla harrastimme yhdessä kivaa liikuntaa.” 

Entä jos menisit ystäväsi, puolisosi tai lastesi kanssa liikkumaan yhdessä myös syksyllä? Pyöräilkää kirjastoon tai postiasioille, kävelkää kauppaan repun kanssa. Pelatkaa pimeässä illassa hetki sulkapalloa otsalamppujen kanssa pihalla! Tai pidätkö haasteista? Valitse yksi kuntoiluliike, jota päätät tehdä joka päivä kuukauden ajan palattuasi arkeen.  

Loman vaikutuksesta yllättävän suuri osa tulee jo sitä suunnitellessa. Selaile siis matkakohteita ja suunnittele lomaa jonnekin! Ei ole kovinkaan tärkeää, toteutatko tuota suunnitelmaa koskaan – ja itse asiassa pelkkä suunnittelu on ekologisesti fiksuinta.  

Onko teillä aikaa toisillenne viisi sekuntia arkiaamuna? Sen verran kestää posken tai käden hipaisu eteisessä.  

Harjoittakaamme hetki kohtuullisuuden hyvettä: Ota esiin pieni paperi ja tee lista kaikesta mukavasta, jota olet kokenut lomallasi. Alleviivaa ne, joita haluat ja voit tuoda mukanasi arkielämään. Yllätyt, kuinka moni niistä on mahdollista toteuttaa – vaikkei ehkä ajallisesti yhtä pitkinä jaksoina, niin hetkinä. Talleta paperi takataskuusi tai kiinnitä jääkaapin oveen. 

Lopulta elämme kuitenkin vain ja ainoastaan hetkissä, lomalla ja arjessa.     

Suorittajan opas rennompaan elämään

Ahkeruus on ilomme, mutta sillä on varjopuolensa. Kohtuullisuuden hyve on lämpimästi suositeltava eväs takataskuuun!

Kuka on suorittaja?

Suorittajat ovat usein henkilöitä, jotka tekevät työtä vuorotta. Päivä koostuu palkkatöistä, kodin töistä, harrastustöistä, vapaa-ajantöistä ja niin edelleen. Valmista syntyy, mutta elämisestä katoaa nautinto. Suorittajat eivät useinkaan osaa iloita kättensä töistä, vaan iskevät voimavaransa seuraavaan projektiin heti edellisen valmistuttua.

Suorittajan elämää leimaa usein se, että hän ei ole koskaan tyytyväinen. Ei edes silloin, kun hän saa haluamansa projektin maaliin. Suorittajat eivät usein tiedä itsekään miksi suorittavat.

Suorittaja on usein melko itsekäs ihminen. Suorittajan energiat eivät välttämättä riitä suorittamisen lisäksi läsnäoloon tai perheen kanssa olemiseen. Suorittaja ei kysy itseltään eikä muilta, jaksavatko nämä toteuttaa hänen visioitaan. Tärkeämpää on täydellisen joulun, loman tai ulkomuodon luominen.

Mistä suorittaminen on saanut alkunsa?

Suorittamisen syyt saattavat kummuta lapsuudesta. Etenkin me reilusti viime vuosituhannen puolella syntyneet lapset olemme kasvaneet ympäristöön, jossa työn tekeminen oli hyve. ”Ensin työ ja sitten huvi” iskettiin tajuntaamme jo nuorena. Yhteiskunnan yleinen ilmapiiri kannustaa myös suorittamaan. Työelämä on usein kiireistä ja kilpailuhenkistä. Vain vahvat pärjäävät ja suoriutumista mitataan numeroilla. Mitä paremmat numerot, sitä parempi suoritus.

Sosiaalinen media luo myös epärealistisia paineita arjesta suoriutumiseen. Kun toisten ihmisten some-tileillä elämä näyttää kauniilta ja täydelliseltä, syntyy paineita yltää samaan ja enemmänkin. Tätä kautta myös ihmissuhteita voi alkaa suorittaa. Viis prosessista, kunhan jälki on kaunista!

Psykologisesti ajateltuna suorittaminen saattaa olla selviytymiskeino. Suorittamisen avulla paetaan jotain, mitä ei haluta kohdata. Ikävät fiilikset on helppo sivuuttaa, kun arkeen ei enää jää minuutteja niiden kohtaamiseen. Suorittamisen taustalta saattaa löytyä pelkoa, ahdistusta tai kyvyttömyyttä kohdata omia tunteitaan.

Vähemmän suorittamista – enemmän nautintoa?

Jos tuntuu siltä, että uupumus alkaa kolkutella oven takana, kannattaa lukea seuraavat vinkit ja aloittaa vaikka näistä. On hyvä muistaa, että suorittamisesta luopuminen on prosessi. Usein se onnistuu pieni pala kerrallaan. Onnistuminen lisää rentoa fiilistä, värejä ja variaatioita tunteisiin sekä kevyempää ja onnellisempaa arkea. Uskon että nämä ovat tavoittelemisen arvoisia!

  • Pysähdy nauttimaan työsi tuloksista. Tee pieni tilinpäätös siitä, miten pääsit hyvään tulokseen. Kiittele itseäsi ja niitä, jotka mahdollistivat tuloksen. Pysähdy. Edes hetkeksi.
  • Lyö hanskat tiskiin. Siitäkin huolimatta, että se tuntuisi epämiellyttävältä. Harjoittele työn keskeyttämistä ja epäjärjestyksen sietämistä. Harjoitus tekee mestarin.
  • Mieti mikä olisi pahin skenaario, jos jättäisit yksittäisen työn tekemättä? Mitä tapahtuisi, jos Excel-taulukko napsahtaisi kiinni? Nappaa ajatuksesta kiinni ja pureskele hetki.
  • Erota työpäivistä ne asiat, jotka on pakko tehdä, ja ne, jotka voi jättää tekemättä tai tehdä hieman kevyemmällä otteella.
  • Tiedosta, että tekemisessä riittää yleensä hyvä taso. Täydellisyyteen pyrkiminen ei ole realistista eikä välttämättä järkevääkään. Opettele erottamaan riittävä ja täydellinen toisistaan.
  • Harjoittele sanomaan: EI
  • Kysy itseltäsi: kuka käskee sinua suorittamaan? Onko sellaista henkilöä olemassakaan, vai onko kyseessä vain ajatus?
  • Sulje some. Muista että kaikki ei ole sitä miltä se näyttää.
  • Mieti mitkä ovat sinulle tärkeät arvot arjessa? Mieti näyttäytyvätkö ne myös käytännön tasolla kalenterissa?
  • Harjoittele itsemyötätuntoa. Olet hyvä sellaisena kun olet. Varmista että oma sisäinen puheesi on lempeää ja hyväksyvää.
  • Kokeile kehollisia rentoutumisen menetelmiä

Toivon sinulle tämän kirjoituksen ja näiden harjoituksien myötä rentoa, onnellista ja kepeää elämää. Epätäydellisyys on täydellisen ihanaa!

Ajattelun tulee käydä työstä

Luovuus ja ajattelu ovat tunnustettuja, mutta silti pääsääntöisesti enemmän vapaa-aikaan kuin työelämään liitettyjä hyveitä. Mielleyhtymä Juha Vainion laulussa esiintyvän hahmon käyskentelystä pitkin kesäistä ahon laitaa yläruumis paljaana yhdistetään helposti vastuuttomuuteen, toisinaan jopa laiskuuteen.

Samaan hengenvetoon kuitenkin rakastamme ajatusta siitä, että uskaltaisimme ottaa irtioton ympäröivän arkemme vaateista ja normeista: olla hetken luovia ja tarttua suvituulen kutsuun. Continue reading

Pisteliäs filosofi Seneca suosittelee kiireisille roomalaisille mindfulnessia

Istun yliopiston kahvihuoneessa huojentuneena: väitöskirjan käsikirjoitus on valmis. Ei ole kiire mihinkään.

Paikalle sattuu kollega. Hän paheksuu joutilaisuuttani: ”Sinullahan on toinenkin tutkimusprojekti! Mitä täällä istut, aika kannattaa nyt käyttää siihen!”

Ajan henki on, että kiireettömyys on tehottomuutta. Ihminen, jolla on aikaa, on epäilyttävä. ”Kiirettä pitää”, on kunniallinen vastaus, kun kysellään kuulumisia.

Kuluttajatutkija Silvia Bellezzan mukaan kiire on statussymboli.

Samanaikaisesti kirjakauppojen hyllyt pursuavat selfhelp-oppaita kiireen kiroista ja tekniikoista, joilla voi vapautua oravanpyörästä.

Mielestäni paras aihetta ruotiva kirja kirjoitettiin jo 2000 vuotta sitten. Se on nyt saatavilla myös suomeksi. Continue reading

Arkirohkeus ratkaisee!

Olemme kokeneet Suomessa ennätysviileän kesän, joka oli meidät kaikki yllättänyt olosuhde. Arkeen paluun myötä yllättäviä olosuhdehaasteita tulee takuuvarmasti lisää. Ne eivät siis oikeastaan ole yllätys, vain niiden ajoitus.

Itse kukin meistä – tai lapsemme ja muut läheisemme – on esimerkiksi keskimäärin joitakin päiviä vuodesta sairaana. Valmistaudummeko tähän kalenterin ja mahdollisesti tarvittavan arkiavun osalta? Millaista joustoa ja tukea on saatavilla työhön ja kotitöihin?

Entä henkiset haasteet ja kriisit, miten olemme varautuneet niihin? Mitä teen, kun perheenjäsenen, kollegan tai asiakkaan kanssa syntyy konflikti? Kun odotukset eivät täyty, vuorovaikutuksessa syntyy väärinkäsitys?

Hyveistä rohkeus on varsin hyödyllinen arjen haasteissa. Kun uskallamme rohkeasti kohdata todellisuuden sellaisena kuin se on, säästämme energiaa ja hermoja. Onnellisuus nimittäin asuu arjessa! Continue reading

Kaikki se vapaus ja rakkaus, jota kaipaat, on saatavilla nyt!

Varmistuin tästä hyvin yllättäen.  

Edellisenä iltana olin vielä kohtuullisessa puutteessa molemmista, vapaudesta ja rakkaudesta. Istuin yksin nojatuolissani koiraa rapsutellen ja katselin sosiaalisesta mediasta, kuinka pariskunnat ja perheet nauttivat elämästään yhdessä.

Vapautta puolestaan rajoitti seuraavien viikkojen työtehtävälista. Se ahdisti, sillä perjantaina en ollut suoriutunut läheskään kaikista viikolle aikataulutetuista töistäni. Ahdistuminen ei edistä töiden etenemistä, päinvastoin, se on pois rentoudesta, jota tarvitaan keskittymiseen. Niinpä ylitöiden sijaan riisuin henkisesti tekokuituisen, ahdistavan stressipaidan päältäni ja lähdin merelle melomaan. Continue reading

Kommunikaation kevätsiivous

Kirkas kevätaurinko valaisee – ja harmiksi paljastaa samalla pölyn ja tahrat ikkunoissa. Siispä siivoamaan!

Myös mielessämme on jopa vuosikymmenien aikana kertynyt paksu kerros pölyä. Elämänilo ja elinvoima eivät loista kirkkaina, näkymä elämän mahdollisuuksiin ei ole vapaa.

Tuo pölykerros koostuu pienistä ja huomaamattomista roskista ajattelussamme ja puheessamme. Sellaisista kuten pitää, täytyy, pitäisi, olisi pitänyt, on pakko ja mutta. Sanoista, joista ei ole hyötyä kenellekään, ne vain syövät energiaa. Nuo roskasanat tekevät meistä ajatuksissamme ja puheessamme passiivisia syyllisiä, orjia tai orjapiiskureita ja avuttomia uhreja. Continue reading

Inhimillinen marginaali: Poikkeuksellisen hyvän kesän salaisuus

Pelastin todennäköisesti viime talvena ihmishengen. Tuuria tai johdatusta, voidaan silti havaita, että poikkeuksellisen hyvä kohtaaminen rakentui osasista, jotka voidaan toistaa. Vaikka tänä kesänä.

Kuljin kylmänä ja kirkkaana talvipäivänä pienen kauppakeskuksen ohitse  lastenvaunuja työnnellen. Huomasin vanhemman herrasmiehen, pitkän ja hauraan, astelevan ovea kohden kävelykeppi molemmissa käsissään. Ovi ei ollut automaattinen, joten kiirehdin avaamaan sitä. Continue reading

Digipaasto ja tylsistymisen taito – eli Luovan Läsnäolon haaste

Oli tuikitavallinen päivä ja leikin tapani mukaan lasteni kanssa. Eli lapset leikkivät omiaan ja minä katsoin sivusta puolella silmällä räpeltäen samalla puhelintani.

Mielestäni siinä ei ollut mitään kummaa, sillä vapaa leikki on tärkeää, itsenäisyyden kehittyminen kriittistä ja lopulta maailmassa vain on pärjättävä omillaan, eikö? Lisäksi isi tarvitsi vähän omaa aikaa, jos vaikka virtuaalista.

Mieleeni kuitenkin pullahti digipaasto, josta olin kuullut joitakin päiviä aiemmin. Digitaalisten vempainten hetkellinen unohtaminen oli kuulemma parantanut huimasti perheen sisäisiä suhteita.

Continue reading

Isä tunnustaa: ”Vietin liikaa aikaa lasteni kanssa”

Ajankäytön oppaissa ja lehtiartikkeleissa kerrotaan, kuinka ihmiset katuvat liiallista työntekoa. Kukaan ei kadu viettäneensä liikaa aikaa perheensa parissa. Ennen kuin nyt.

Kosti, olet siis koti-isä ja väität viettäneesi liikaa aikaa lastesi kanssa, eikö näin?

Niin. Vaikka kuten Ihaa sanoisi: ”Se ei ollut tarkoitus.”

No ei varmasti. Mutta mitä siitä seurasi? Voiko lasten kanssa ihan oikeasti viettää liikaa aikaa?

Veeti Paloauton eräässä jaksossa käsitellään tätä kysymystä. Siinä Veetin paras kaveri tulee Veetin luokse paloasemalle yökylään viikoksi remonttia pakoon.

Continue reading

Yhden prosentin haaste eli ”Rakkaani, tatuoisinko nimesi, pienellä, jalkapohjaani?”

Jos vihkialttarilla olisi kysytty, niin kuinka paljon olisit luvannut päivittäistä, jakamatonta huomiota puolisollesi? Minä olisin luvannut tunnin. Mittasin tuon ajan juuri ja osaatko arvata kuinka lähelle pääsin?

Sain nimittäin pari kuukautta sitten haasteen muuttaa ajankäyttöäni paremmaksi. Muuten hyvä, mutta haasteeseen liittyi ikävä konkreettisuus.

Ensin piti selvittää mihin oma aika kuluu.

Continue reading

Kirja-arvio: Kokousten seitsemän kuolemansyntiä

Oletko kyllästynyt turhiin ylipitkiin kokouksiin ja diasulkeisiin? Kirja-arvio Reetta Kosken ja Katleena Kortesuon oppaasta Kokousten seitsemän kuolemansyntiä: Paranna palavereitasi (Talentum 2012). 176 s.

Kokousten seitsemän kuolemansyntiä -kirjan otsikon taustalla ovat katolisesta kirkosta tutut seitsemän kuolemansyntiä. Kirja ei sisällä seitsemän kuolemansynnin teologista pohdintaa, vaan kirjoittajat pohtivat, mitä nämä synnit voisivat merkitä kokousten kohdalla.

Esimerkiksi ”ahneus” kokoussyntinä tarkoittaa palavereiden ahnehtimista omaan kalenteriin ja käsiteltävien asioiden ahnehtimista rajattuun kokousaikaan. Suuri palaverien määrä on oiva keino näyttää tehokaalta työelämässä, vaikka kyseinen kokouskäytäntö onkin tosi asiassa mitä tehokkain aikavaras. Continue reading

Johtajan myöhästymisen opas

Kun tiedämme myöhästyvämme, joskus on parempi liioitella.

Erään ystäväni vanhemmat olivat hyvin erilaisia. Isä, säntillinen liikemies, oli aina ajoissa. Äiti, en nyt paljasta ammattia että pysyy henkilöllisyys salassa, oli aina myöhässä.

Ystäväni on perinyt molempien geenit, mutta tottumukset eivät jakaudu tasan. Hän on parantumaton myöhästelijä. Continue reading

Quiet Leadership

Kysymällä saat aikaan enemmän? Quiet Leadership: Six Steps to Transforming Performance at Work (HarperBusiness 2006). David Rock.

Quiet Leadership -kirjan perusajatus liittyy ajattelun ajatteluun. Kirjan kirjoittaneen coaching-alan pioneerin David Rockin (Results Coaching Systems) mukaan nopeimmat tehokkuus- ja tuottavuushypyt sekä kestävällä pohjalla olevat muutokset toiminnassa saavutetaan tukemalla ihmisiä ajattelemaan korkeammalla tasolla tavoite- ja ratkaisukeskeisesti.

Kirja kuvaa hiljaisen johtajan lähes näkymättömäksi mahdollistajaksi, joka ei tee omasta tehtävästään numeroa.

Teos soveltuu erittäin hyvin esimiehille, joiden kalenterit pullistelevat, päivät venyvät, eikä aika tunnu millään riittävän. Continue reading

Ferguson 1951

Tie, traktori ja Markku. Ajatuksia ajankäytöstä ja päätöksenteosta.

Ostin kuukausi sitten nettikoneen kautta traktoriin takakauhan (minkäs muunkaan). Pari päivää sitten ajelin vanhalla pakettiautolla hakemaan sitä. Matkaa oli toistasataa kilometriä. Reissu tuntui turrutavan pitkältä, joten siinä oli aikaa ajatella yhtä sun toista.

Onko tämäkään järkevää ajankäyttöä, pohdin. Käytän lähes koko vapaapäiväni siihen, että käyn hakemassa halvan takakauhan, jota itse asiassa en oikeasti edes tarvitse, mutta jolla voin joskus tasoitella kesämökin pihaa.

Yksi päivä on kuitenkin vain yksi päivä. Mitä se sitten kullekin tarkoittaa. Continue reading

Kuinka kiire kesytetään? (Kiire ja ajanhallinta 2/2)

Kun ihminen laittaa itsensä tekemään kahden tehtävät, niin kiirehän siinä tulee. Mutta mistä niitä tehtäviä tulee ja mitä asialle voi tehdä?

Kiire-sarjan ensimmäinen osa kertoi alueen, jolla nyt liikutaan. Jatkuva kiire on henkilökohtainen valinta emmekä halua luopua siitä, kunniamerkistästämme.

Syitä kiireeseen

Kiireen taustalla on monta tekijää. Tässä joitakin:

  • Se on helppoa (yritäpä olla kiireetön)
  • Siitä tulee huippufiilis (uskomattomat tulokset, uskomattomilla takarajoilla — ja siihen jää koukkuun)
  • Emme osaa elää ilman kiirettä
  • Tavaramme itsessään (pöydällä lojuva kirja sisältää kutsun lukemaan)
  • Tavaroiden, myös elämää helpottavien tavaroiden ylläpito (auto vaatii huoltoa, tietokone päivityksiä)
  • Elämme jatkuvassa muutoksessa ja muutos vaatii resursseja (opiskelu, tuttujen toimintatapojen uusiminen)
  • Kiireestä luopumisen ajatus pelottaa (menetämmekö jotain?)
  • Suuriin asioihin tarttuminen pelottaa (pikkujuttuja mukava puuhastella)

Todelliset syyt kiireeseen

Useimmat syyt, myös edellä mainitut, juontavat juurensa lopulta kahteen pääsyyhyn. Continue reading

”Kiire on sitä ku juoksee puuhun” (Kiire ja ajanhallinta: 1/2)

Kun yritys laittaa yhden henkilön tekemään kahden työt, niin kiirehän siinä tulee. Mutta miksi myös pitkällä sapattivapaalla tulee niin julmettu kiire?

Kiire-sarjan ensimmäinen osa pohjustaa lukijan kiireen poistamista varten. Tämä on lyhyt, jotta jokainen ehtii sen lukea. 🙂

Kiire on hieno homma

En nyt puhu ulkoisista tekijöistä johtuvista kiirepiikeistä, vaan jatkuvasta henkilökohtaisesta kiireestä, joka tuntuu syövän lailla vaivaavan kaikkia yhteiskunnan jäseniä — eläkeläisestä toimariin. Tämä kiire on samaa sarjaa kännitoilailujen kanssa. Sekä kiire että kännitoilailut nähdään virallisesti huonoina asioina, mutta käytännössä molemmilla ylpeillään. Continue reading