Erehtyminen on ihmisyyttä – anteeksianto kannattaa

Anteeksiannon tutkiminen herättää kiinnostusta niin psykologien, filosofien, teologien kuin lääkärienkin piireissä. Tieteellisissä tutkimuksissa on pystytty osoittamaan anteeksiantamisen parantavan myös terveyttä.

Johtajuudessa anteeksiantamisen kulttuuria ei voi väheksyä. Koska erehtyminen on inhimillistä, hyvän johtajan yksi tärkeimmistä askelista on luoda sellaiset olosuhteet, jotka edistävät anteeksiantoa, sovinnontekoa ja armeliaisuutta. Continue reading

Öykkäröivässä nykyajassa maltti on aiempaakin enemmän valttia

On sääli huomata, kuinka erilaiset ääriryhmät ovat yleistyneet ja kuinka ääriajattelu on vallannut alaa niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa. Aiheessa kuin aiheessa eri mieltä olevat osapuolet ampuvat aina vain kovemmilla panoksilla, eikä sovittelevuudella ja maltillisuudella ole enää juuri asiaa keskustelussa.

Konsensushakuisessa ja egalitaristisessa Suomessa maltillisuus oli pitkään hyve ja ääriajattelua pidettiin pienelle ja yhteen puhaltavalle kansalle sopimattomana. Kaikkien kanssa tuli tulla toimeen, jotta pärjättäisiin. Vähintäänkin piti edes esittää ymmärtävänsä.

Nykyään maltillisuuttaan saa hävetä ja sillä saakin nopeasti lähinnä pelkurin tai hidasälyisen maineen. Tämän sai kokea myös maamme presidentti, hyveistä usein viisaasti puhunut Sauli Niinistö kuluvan vuoden alussa. Continue reading

Oletko sinä saanut kokea hyvää isyyttä?

Isänpäivänä ihastellaan onnittelukortteja, lounastetaan perheen kesken, kahvitellaan isovanhempien luona, avataan lahjoja. Käydään ehkä viemässä kynttilä edesmenneen isän haudalle.

Isänpäivä on vuosittainen, oikeastaan pakollinen tapa. Voimme toki pitää sen sellaisena, kevyenä. Isänpäivän rituaalien pinnan alla piilee kuitenkin korulauseita suurempia kysymyksiä: Olenko saanut kokea hyvää isyyttä? Miten isyys voi arjessa ja elämässä? Continue reading

Koska tunsit olosi arvostetuksi?

Palauta mieleesi hetki, jolloin olet tuntenut itsesi arvostetuksi. Sillä hetkellä olet luultavasti tuntenut olosi vahvaksi, taitavaksi, rakastetuksi. Uurastukset ovat muuttuneet kevyeksi ja asioiden mielekkyys on ollut kohdillaan. Kun olimme lapsia, vanhempien arvostus pieniäkin tekemisiämme kohtaan oli tärkeätä. Ja pelkästään olemassaolomme sai heidän kasvoilleen tyytyväisen ilmeen. Jotenkin tiesimme ja tunsimme olevamme erityisiä ja arvostettuja, vaikka emme asiaa näin sanallistaneet.

Ne meistä, jotka ovat kokeneet tätä lapsena, ymmärtävät odottaa samoja kokemuksia elämässään uudestaan. Jotkut meistä ovat jääneet vaille tätä vanhempien kritiikitöntä arvostusta ja siten kaipaavat sitä elämässään myöhemmin eri tavoin. Arvostetuksi tulemisessa ihmiseen puhaltuu hyvä henki, olemassaolon lempeä tuuli, joka kuljettaa pitkälle. Continue reading

Kunnioita karmivaa vanhempaasi?!

Kunnioita isääsi ja äitiäsi.

Kautta vuosien olen pohtinut, miksi suhteet juuri omiin vanhempiin ovat paikoitellen niin tavattoman vaikeita. Kuinka paljon ahdistusta, pettymystä, myötähäpeää ja häpeää, vihaa, torjuntaa, halveksuntaa, kaikenlaista tuskaa me liitämmekään juuri vanhempiimme.

Ehkä kyse on lopulta vain siitä, kuinka äärettömän vaikeaa on kohdata silmästä silmään kaksi erilaista totuutta: kuinka samankaltainen onkaan vanhempansa kanssa – ja toisaalta, kuinka erilainen onkaan. Continue reading

Työtoveruuden ja esimiestyön tärkein työkalu

Ihmiskoe on meneillään. Ystäväni on suostunut koehenkilöksi ja istuu ison toimistokolossin ravintolassa. On lounasaika. Taustamuuttujatkin on varmistettu. Ystävälläni on hyvät suhteet kaikkiin koeasetelman ihmisiin, väliin tulevia muuttujia ei siis ole. Jännitys tiivistyy, koe alkaa.

Koehenkilö istuu käytävän vieressä. Kymmenet ihmiset soljuvat ohi matkalla ruokalinjalle. Lomake täyttyy vähitellen. Havaintojen kohteena ovat puolen sekunnin hetket. Osa ohikulkijoista luo henkilöömme lyhyen katseen, lämpimän vilkaisun. Huomattava osa kulkee vauhdilla ohi tai jopa kääntää päätään puoliastetta seinään päin. Tulosten pohdinta on mielenkiintoista. Continue reading

Oli aika, jolloin minä tiesin kaiken

Jo 28-vuotiaana olin aikoinaan varsinainen kävelevä tietosanakirja: osasin kaiken, tiesin kaiken, minulla oli mielipide kaikkeen, enkä kuunnellut muiden mielipiteitä. Osasin omasta mielestäni johtaa, ja ongelmat johtuivat muista. Eivät minusta.

Nyt 52-vuotiaana huomaan, että en osaa johtaa. Tiedän siitä paljon enemmän kuin aikaisemmin ja silti haluan oppia jatkuvasti lisää. Haluan olla parempi pomo ja kehittää itseäni. Olla nöyrä omasta osaamisestani ja katsoa jokaisessa tilanteessa peiliin toisen motivaation varmistamiseksi. Yksinkertaistaa omaa johtamista ja olla aidosti ihmisiäni varten. Ehkä joskus vuosien päästä eläkkeelle jäädessäni voin ainakin luulla osaavani johtaa. Ehkä. Continue reading